En ole enää mitään muuta kuin äiti

Jutustasi puuttui pointti, se oli vain toteamus.

Vaikka lapsesi kasvaa aikuiseksi, niin sinä meinaat vaan olla kotona?

Että oma minuus katoaa, ei enää tiedä kuka on? Elää vaan vauvalle ja vauvan tarpeiden mukaan. Omia mielihaluja ei enää ole.



ap

kun saa vauvan kaikki muu tuntuu turhalta ja vähäpätöiseltä sen rinnalla. Millään muulla ei ole väliä, kunhan saa vauvan hoidettua hyvin. Ympäröivä maailma tuntuu pinnalliselta, yhdentekevältä...

ja näin kuuluukin olla. Mutta sä palaudut sieltä vauvamaailmasta takaisin... parin vuoden päästä olet taas muutakin ja haluat olla muutakin ja erilaiset jutut alkaa taas kiinnostaa.

Tuntuu raskaalta olla "vain äiti", mutta kun siltä tuntuu, ei muutakaan voi. Itseään vastaan ei voi elää. Mut se menee ohi, varmasti.

Työidentiteetti on kadonnut, minulla ei ole ammattia. En ole psykologi tai maalari. En voi kuvailla itseäni näin: Olen äiti ja myös maalari. Vaan olen äiti ja olin joskus töissä jossain.

ap

Minulla oli vauvavuoden aikana välillä myös tuommoinen olo ja se oli minusta aika ahdistavaa. Se myös kertoi siitä, etten ollut aktiivisesti pitänyt huolta omasta itsestäni ja omasta elämästäni vauvan ulkopuolella. Sen ei tarvitse tarkoittaa edes kotoa pois lähtemistä, vaan jotain omaa (ilman vauvaa kuitenkin) siellä kotona.



Miten on, ahdistaako tuo tilanne sinua?

etenkin esikoisen syntymän jälkeen muutos on suuri. Mutta usko tai älä, vauva-aika ja ihan pikkulapsiaika menee ohi yllättävän nopeastikin. Tosin jos ahdistaa, kannattaa järjestää sitä omaa aikaa ja tehdä jotain, mistä pidät tai mikä rentouttaa.



t. äiti, jonka lapset jo kouluikäisiä, ja taas on aikaa "toteuttaa itseään" vaikka kuinka

Tukiverkkoja ei ole. Mies on, mutta olettaa että minä hoidan vauvan ja nousen aina aamulla vauvan kassa ylös vaikka oltaisiin molemmat kotona. Ehkä näin viikonloppuisin toivoisin hetken omaa aikaa, en osaa sitä vaatia, kun vauvan kumminkin olen aina halunnut. Ajattelen vaan että itsehän vauvan halusin ja vieläkin toki haluan enemmän kuin mitään. Miksi siis haluaisin hetken omaa aikaa ilma keskeytyksiä?



ap

Tukiverkkoja ei ole. Mies on, mutta olettaa että minä hoidan vauvan ja nousen aina aamulla vauvan kassa ylös vaikka oltaisiin molemmat kotona. Ehkä näin viikonloppuisin toivoisin hetken omaa aikaa, en osaa sitä vaatia, kun vauvan kumminkin olen aina halunnut. Ajattelen vaan että itsehän vauvan halusin ja vieläkin toki haluan enemmän kuin mitään. Miksi siis haluaisin hetken omaa aikaa ilma keskeytyksiä?

Onko sinulle jostain syystä vaikeaa vaatia miestäsi tekemään oman osuutensa vauvanhoidosta? Miksi et pysty sanomaan miehellesi, että tänä aamuna sinä aiot nukkua pidempään ja että hän hoitakoon nyt vuorostaan vauvaa? Onko sinin yleensäkin vaikea vaatia omia oikeuksiasi elämässä?

Mieti näitä kysymyksiä kunnolla ja toimi!

ap

Mies on, mutta olettaa että minä hoidan vauvan ja nousen aina aamulla vauvan kassa ylös vaikka oltaisiin molemmat kotona.

että nouse sä vaihteeksi tänä aamuna?

...Sinäkin ansaitset ihan samaa kuin muut ihmiset, ei kenenkään pidä olla marttyyri ja uhrautuja. Siitä ei ole vielä koskaan seurannut kenellekään mitään hyvää. Opettele rauhallisesti pitämään puolesi ja ottamaan, nätisti mutta varmasti, sen, mitä SINÄ tarvitset.

Tukiverkkoja ei ole. Mies on, mutta olettaa että minä hoidan vauvan ja nousen aina aamulla vauvan kassa ylös vaikka oltaisiin molemmat kotona. Ehkä näin viikonloppuisin toivoisin hetken omaa aikaa, en osaa sitä vaatia, kun vauvan kumminkin olen aina halunnut. Ajattelen vaan että itsehän vauvan halusin ja vieläkin toki haluan enemmän kuin mitään. Miksi siis haluaisin hetken omaa aikaa ilma keskeytyksiä?

Onko sinulle jostain syystä vaikeaa vaatia miestäsi tekemään oman osuutensa vauvanhoidosta? Miksi et pysty sanomaan miehellesi, että tänä aamuna sinä aiot nukkua pidempään ja että hän hoitakoon nyt vuorostaan vauvaa? Onko sinin yleensäkin vaikea vaatia omia oikeuksiasi elämässä?

Mieti näitä kysymyksiä kunnolla ja toimi!

ap

Vaadi miestä osallistumaan enemmän ja sano, että sinäkin kaipaat lepoa.

Ennen se ei niinkään ahdistanut, mutta nyt viimeisen vuoden aikana on alkanut tuntua, että tarvin jo jotain muutakin. En halua olla koko elämääni "vain" äiti.

Mutta minullakaan ei ole työpaikkaa ja sen lisäksi ei ystäviäkään joiden kanssa viettää aikaa ja tehdä aikuisten juttuja. En ole enää vuosiin tuntenut itseäni naiselliseksi tai naiseksi ylipäätään. Seksi puolison kanssa ei kiinnosta, kun se naiseus on jäänyt sinne hyllylle, johon sen nostin ensimmisen lapsen synnyttyä.



Joten tiedän tunteen, ap.

Sanon miehelle tänään, että hän saa herätä huomenaamulla (on lomalla ensi viikon). Katsotaan kuinka käy. Ehkä itsekin oletin että koska olen aina halunnut vauvan mun on myös jaksettava sitä hermostumatta 24/7. En ole osannut vaatia omaa aikaa, koska miehellä on rankka työ jne. Sitä paitsi en oikein tiedä mitä tekisin sillä omalla ajalla, kotitöitä?

ja pitääkö mun sitten olla kauhean kiitollinen siitä että saan nukkua pitkään vai miten suhtautua oikein? Onko se lahja mieheltä mulle jos saan hetken omaa aikaa?



ap

Mä ihastuin tähän äitinä olemiseen niin että päätin olla lopun elämääni äiti.

Mistä sinä pidät ylipäätään elämässä (lukemisesta, elokuvista, lenkkeilystä, uimisesta hyvästä ruuasta, niskahieronnasta vaiko jostain muusta)?

Sanon miehelle tänään, että hän saa herätä huomenaamulla (on lomalla ensi viikon). Katsotaan kuinka käy. Ehkä itsekin oletin että koska olen aina halunnut vauvan mun on myös jaksettava sitä hermostumatta 24/7. En ole osannut vaatia omaa aikaa, koska miehellä on rankka työ jne. Sitä paitsi en oikein tiedä mitä tekisin sillä omalla ajalla, kotitöitä?

Lähinnä sairasta.



Minä olen toisaalta itseni kanssa käynyt niin syvissä syövereissä aikanaan, että persoonani on kenties muotoutunut poikkeuksellisen vahvaksi.



Mutta aina, IHAN AINA, mä olen ensiksi minä, "Minna", sen jälkeen äiti, puoliso, ammatillinen minäni jne. Kaikki nämä tietysti kuuluvat yhteen, mutta kaiken tämän yläotsikkona olen minä itse. EI mikään yksittäinen rooli.

Tukiverkkoja ei ole. Mies on, mutta olettaa että minä hoidan vauvan ja nousen aina aamulla vauvan kassa ylös vaikka oltaisiin molemmat kotona. Ehkä näin viikonloppuisin toivoisin hetken omaa aikaa, en osaa sitä vaatia, kun vauvan kumminkin olen aina halunnut. Ajattelen vaan että itsehän vauvan halusin ja vieläkin toki haluan enemmän kuin mitään. Miksi siis haluaisin hetken omaa aikaa ilma keskeytyksiä?

ap

Siis mitä ihmettä liikkuu ap:n kaltaisten naisten päässä?

" en ole enää muuta kuin äiti"

" minulla ei ole oikeutta olla enää muuta kuin äiti"

" Mitä? Saako minullakin olla omaa aikaa?"

Millaisten miesten kanssa te olette liitossa, jos näillekin on täysin ok, että nainen vaan häärää vauvan kanssa ja itkee siinä välillä väsymystään, eikä mies oikeasti hoida omaa lastaan? Paitsi tietysti kivasti leikkii töistä tultuaan...

Ja sitten ihmetellään kun "kasvetaan erilleen", seksi ei kiinnosta, ja mies alkaa juosta vieraissa...

Te olette hulluja idiootteja, ap ja kaltaisesi.

jos sulla ei ole sellaista "oikeeta" tekemistä, niin mitä, jos vaan nukut ja lepäilet aamulla pidempään. Käyt pitkässä suihkussa ja juot aamukahvin ihan rauhassa ja ilman keskeytyksiä.



Itseäni auttaa ja piristää, jos teen itselleni muutakin kun sidon hiukset ponnarille. Eli kunnon tukanlaitto ja meikkaus, että näyttää ihmiseltä, etikä rättiväsyneeltä äiti-ihmisolennolta =)



Tätä en esikoisen aikana tajunnut tehdä, elin vaan vauvan ehdoilla ja oma itse unohtui johonkin. Vieläkin se on vähän kadoksissa, mutta tämän toisen kanssa osaan jo pitää omasta itsestäkin vähän kiinni.



Aloita joku harrastus, jossa käyt pari kertaa viikossa. Vaikka lenkkeily tai vaikka käyt kirjastossa lukemassa lehtiä. Ihan rauhassa ja hiljaisuudessa...



Vaikka tuntuisi tosi itsekkäältä, niin omaa tilaa täytyy ottaa. Muuten se "minä" vaan katoaa johonkin ja olet vaan äiti ja elät lapsen ja perheen tarpeita varten.