Lue keskustelun säännöt.
En uskalla yrittää raskautua, koska pelkään etten pysty/osaa synnyttää.
19.06.2012 |
Oma äitini kuoli aikoinaan synnytyksessä aiheutuneisiin komplikaatioihin siskoani synnyttäessään. Tämä on kai osaltaan edesauttanut tätä järjetöntä synnytyskammoa mikä minulla on.
En periaatteessa itse pelkää kuolevani, mutta pelkään, että jotain menee vikaan ja/tai en vain osaa synnyttää. Olen myös kuullut ihmisten sanovan (ja tältäkin palstalta lukenut), ettei pelkopolille tosiaan saa lähetettä, koska tällaisia pelkoja ei kuulemma kovin tosissaan oteta niiden ihmisten takia, jotka haluavat "pelkosektion" sen takia, että alapää säilyisi kauniina(?).
Tämä vaikeuttaa myös parisuhdettani aivan äärimmäisen paljon, koska mieheni haluaa kovasti lapsia ja hän ei täysin ymmärrä miten paljon pelkään sitä synnytystä. Toisaalta, miten hän voisikaan, kun en itsekään oikein osaa pukea sanoiksi sitä miltä minusta tuntuu?
Anteeksi mikäli kirjoitukseni on epäselvää sotkua, mutta kun en itsekään saa näistä ristiriitaisista tunteistani selvää, koska jokatapauksessa haluaisin lapsia, mutta en uskalla.
Eikai tässä muuta, halusin vain purkaa ajatuksiani jonnekin. Kommentoikaa tai kivittäkää mikäli on jotain sanottavaa.
Kommentit (7)
Ja kun selität oman tilanteesi niin 110% varmasti saat sinne ajan.
Kaikki lapset syntyy, sitä on turha miettiä että osaatko synnyttää.
Ota vaikka yhteys neuvolaan. Jos pääsisit jonnekkin juttelemaan jo ennen vauvan yritystä.
Älä anna pelon pilata elämääsi ja parisuhdettasi.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotain voi mennä vikaan, mutta sen takia synnytetäänkin sairaalassa. Mitään osaamista ei tarvita. Ei muuta kuin härkää sarvista!
Entä jos pirauttaisit alueesi neuvolaan ja kysyisit, pääsisitkö siellä vaikka neuvolapsykologin juttusille tai jopa siellä pelkopolilla käymään, vaikka et vielä raskaana olekaan? Äitisi menehtyminen on varmasti vaikuttanut pelkoosi ja uskoisin, että tämä syy hyvin sairaalassakin ymmärretään!
Tai jos kävisit ihan terveyskeskuspsykologin, yksityisen psykologin tai vaikka yksityisen synnytyslääkärin luona. Saisit jo ennen raskautta tietoa siitä, miten sinua sitten raskauden edetessä voidaan auttaa. Tai parhaassa tilanteessa saisit helpostusta pelkoosi jo ennen raskaaksi tulemista. Onko sektio mielessäsi ainoa vaihtoehto vai toivotko että pääsisit eroon pelostasi?
Kyllä pelkopolille saa aikoja, juuri sinunlaisillesi se on tarkoitettukin. Ja pelkosektioitakin saa mikäli synnyttävä äiti on aivan paniikissa. Turhaan niitä ei tietenkään saa eikä kosmeettisten syiden vuoksi.
Rohkeasti vain vauvantekoon ja heti kun raskaustesti näyttää positiivista, haet aktiivisesti apua pelkoosi. Tai mikset voisi jo nyt etsiä apua.
Sinun kannattaa rohkeasti vain hakea apua. :) Neuvolassa ja pelkopolilla saat asiallista tietoa synnytyksestä ja tukea pelkosi käsittelyyn. Synnytyksestä (alatie tai sektio) voi tulla sinulle jopa voimaannuttava kokemus, kun huomaat että selvisit siitä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta äidilläni synnytys oli helvetillinen. Imukupilla mut sitten repivät ulos ja tietty ilman puudutuksia 70-luvun alussa. Tämän takia olenkin ainut lapsi.
Itse lykkäsin lastentekohommia kolmekymppiseksi asti koska pelkäsin että olin perinyt äitini tavan synnyttää. Itse asiassa olin päättänyt olla tekemättä yhtäkään. Lopuksi suostuin kuitenkin yrittään lasta mieheni vuoksi. Hän oli aina halunnut tulla isäksi.
En ole ulkomaankomennuksella tms. mutta asun toisessa Eu-maassa ja paikallinen firma, jossa olen töissä, maksaa yksityisen sairasvakuutuksen. Raskauduttuani päätin synnyttää yksityisklinikalla koska niissä on todella helppo saada sektio lyömällä rahat tiskiin. Joissakin gynekologit oikein innoissaankin leikkaavat, jotta saavat synnytykset järjestettyä kalenteriinsa ja tietty saavat paremmat rahat.
No, laskettu aika lähestyi ja olimme jo lyöneet yksityisen gynen kanssa lukkoon sektiopäivän viikolle 39+2.
Kävi sitten niin että pieni tyttäreni päätti näyttää kaikille kaapin paikan ja syntyi todella nopeasti, tietenkin yöllä, viikolla 38+0. Ei siinä leikkuriin menty kun oma gyne veteli sikeitä kotona ja päivystävä kieltäytyi jyrkästi leikkaamasta koska synnytys eteni todella hienosti. Olin aivan hysteerinen mutta ei siinä sitten auttanut muu kuin luovuttaa ja alkaa synnyttämään.
Sain epiduraalin ja totuus on se että synnytys oli käytännöllisesti katsoen kivuton. Ponnistaessa vain naureskeltiin ja vitsailtiin miehen ja hoitohenkilökunnan kanssa. Lopputulos oli ponnistusta viisi minuuttia, kaksi kosmeettista tikkiä, ei mitään kipuja missään ja jo seuraavana päivänä ajoin autoa ja tein normaaleja asioita.
Toisen vauvan kanssa en edes harkinnut enää sektiota. Hienosti meni myös; synnytyksen kesto neljä tuntia (eli puolet ekasta), epiduraalipuudutus, ei repeämiä, ponnistusvaihe kaksi ponnistusta ja siinä se.
Tällä kirjoituksella haluan osoittaa ettei äidin vaikea synnytys aina korreloi tyttären synnytysten kanssa. Isoäitini putkautti kotonansa vauvoja pihalle ilman mitään ongelmia mutta kolme hänen neljästä tyttärestä on joutunut sektioon tai revennyt pahasti. Eli eivät myöskään ole perineet äitiään tässä asiassa.
Sektiosta mulla ei ole kokemusta mutta koita taistella se itsellesi jos et halua synnyttää alakautta. Vauvantekoa ei näiden asioiden takia kannata lykätä, jos siis itsekin lapsia haluat.
Tsemppiä kaikille muillekin synnytyspelkoisille! Toivottavasti tarinani kautta voin rohkaista muita kaltaisiani.
En ole itse mitenkään perhetynyt aiheeseen, mutta varmaan voisit soitella neuvolaan tai puhua terveyskeskuksen lääkärin kanssa, jolta saisit lähetteen eteenpäin. Olisi varmaan hyvä, että käyt läpi nuo komplikaatiot tarkemmin ja niiden todennäköisyyden omalla kohdallasi/nykyaikana. Ajat ovat muuttuneet ja synnytykseen kuoleminen on harvinaista. Kaikki naiset osaavat synnyttää ja jos eivät "osaa", niin hätäsektiolla lapsi saadaan ulos tilanteessa kuin tilanteessa. Noin paha pelko kyllä kuulostaa siltä, että pelkopolille pääsisit. Ehkä olisi todellakin syytä tehdä asialle jotain, eikä vain jossitella kotona, ettet kuitenaan saa lähetettä?!