Kaikki ei ole niin mustavalkoista aina. Mieheni hyväksyy rakastajani. ov

[quote author="Vierailija" time="19.06.2012 klo 17:31"]

Suostuisin järjestelyyn myös miehen kannalta. Jos mies haluaisi käydä vieraissa, tähän hänellä olisi myös minun lupani, ja hän on myös tietoinen tästä. Tähän mennessä hän ei ole ilmeisesti halunnut käyttää oikeuttaan, tai enhän sataprosenttisen varma voi olla tästä.

Kiitos blogista, mielenkiintoiselta vaikuttava, pitänee tutustua tarkemmin.

Kritisoijille sanon, että miksi minun pitäisi uhrata oma seksuaalisuuteni toisen ihmisen hyväksi, kun sillä on niin suuri vaikutus muuhunkin jaksamiseeni ja vointiini. Minä en tule toimeen ilman seksiä pitkiä aikoja, toisin kuin mieheni. En osaa innostua myöskään mistään masturbaatiosta vaan masennun, muutun pahantuuliseksi ja itkuiseksi jos en saa säännöllisesti. Tätä meillä oli monta vuotta. Kumpikaan ei ollut tyytyväinen.

Nyt minä tuon aurinkoisen itseni suhteeseen, kumppanuuden ja keskustelut, enkä takakireää ja surullista naista jota kukaan ei kosketa.

Rakastan sekä miestäni että rakastajaani. En näe ongelmaa tässäkään tunnesiteessä. Tiedostan kyllä, että rakastaja tulee minut jättämään, kun haluaa itse perustaa perheen. Toistaiseksi tämä kuvio on kaikkia tyydyttävä.

[/quote]

Ei se ole ketään tyydyttävä. Miehesi kärsii todella paljon. Rakastajasi tuntee itsensä vain nussijaksi. Sinä menetät yhteyden kumpaankin. Homma ei vain toimi niin että sinä haluat jotain ja kaikkien muiden pitää elää sen mukaan

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 21:17"][quote author="Vierailija" time="19.06.2012 klo 17:31"]

Suostuisin järjestelyyn myös miehen kannalta. Jos mies haluaisi käydä vieraissa, tähän hänellä olisi myös minun lupani, ja hän on myös tietoinen tästä. Tähän mennessä hän ei ole ilmeisesti halunnut käyttää oikeuttaan, tai enhän sataprosenttisen varma voi olla tästä.

Kiitos blogista, mielenkiintoiselta vaikuttava, pitänee tutustua tarkemmin.

Kritisoijille sanon, että miksi minun pitäisi uhrata oma seksuaalisuuteni toisen ihmisen hyväksi, kun sillä on niin suuri vaikutus muuhunkin jaksamiseeni ja vointiini. Minä en tule toimeen ilman seksiä pitkiä aikoja, toisin kuin mieheni. En osaa innostua myöskään mistään masturbaatiosta vaan masennun, muutun pahantuuliseksi ja itkuiseksi jos en saa säännöllisesti. Tätä meillä oli monta vuotta. Kumpikaan ei ollut tyytyväinen.

Nyt minä tuon aurinkoisen itseni suhteeseen, kumppanuuden ja keskustelut, enkä takakireää ja surullista naista jota kukaan ei kosketa.

Rakastan sekä miestäni että rakastajaani. En näe ongelmaa tässäkään tunnesiteessä. Tiedostan kyllä, että rakastaja tulee minut jättämään, kun haluaa itse perustaa perheen. Toistaiseksi tämä kuvio on kaikkia tyydyttävä.

[/quote]

Ei se ole ketään tyydyttävä. Miehesi kärsii todella paljon. Rakastajasi tuntee itsensä vain nussijaksi. Sinä menetät yhteyden kumpaankin. Homma ei vain toimi niin että sinä haluat jotain ja kaikkien muiden pitää elää sen mukaan

[/quote]

Mikä sinä olet sanomaan, mitä muut ihmiset tuntevat? Ei ole vain yhtä "oikeaa" tapaa kokea asioita.

On ihan utopistinen ajatus että paneminen menis ohi sen kunnioituksen, sitoutumisen ja luottamuksen joka mulla on mieheni kanssa. Asiat ei aina mee niin kuin haluaa ja kaikkea ei voi saada. Mutta meitä on niin moneen junaan.

[quote author="Vierailija" time="19.06.2012 klo 12:42"]

Meillä on pitkä avioliitto takana, ja kolme lasta. Minä olen aina ollut miestäni seksuaalisempi ja yritimme vuosia elää ns. perinteisessä suhteessa. Olin onneton, kun en saanut tarpeeksi kaipaamaani seksiä tai läheisyyttä. Vuosia kärsittyäni solmin sivusuhteen minua 15 vuotta nuorempaan mieheen, aluksi salassa. Avioliittomme parani, koska en ollut enää niin tyytymätön. Olemme aviomiehen kanssa ystäviä ja kumppaneita, kireys hävisi väliltämme.

Sitten jäin kiinni. Aviomies oli aluksi mustasukkainen ja vietti tietysti omaa suruaikaansa pettämiseni seurauksena. Erokin otettiin esille, harkintaan. Mutta hiljalleen olemme liukuneet tilanteeseen, jossa tämä suhde minulle sallitaan. Käyn 2-3 kertaa viikossa harrastamassa seksiä rakastajani kanssa aviomieheni suostumuksella.

Kaikki voittavat: kotona ei ole raskasta ilmapiiriä, meillä on hyvä kumppanuus ja seksiäkin toisinaan, ja lapsilta ei tarvinnut rikkoa kotia aikuisten huonojen suhteiden takia. Punaposkinen, iloinen äiti häärii keittiössä ja jaksaa olla parempi vaimokin, koska itse ei ole enää tyytymätön. Mieskin on nyt havainnut järjestelyn hyväksi. Liittomme on ainoastaan parantunut tämän salasuhteeni seurauksena.


Tiedän, että minua paheksutaan paikkakunnallamme joidekin toimesta, ja pidetään pettäjänä. Vieraiden ei pidä kuitenkaan mennä tuomitsemaan, koska tilanne ei kuulu muille millään muotoa.

Mitä mieltä olette? Muita vastaavia tarinoita?

[/quote]En usko. Mikäli niin on , hän on "titteliltään" nk aisankannattaja. Ei kovin urhea nimitys.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 21:54"]

On ihan utopistinen ajatus että paneminen menis ohi sen kunnioituksen, sitoutumisen ja luottamuksen joka mulla on mieheni kanssa. Asiat ei aina mee niin kuin haluaa ja kaikkea ei voi saada. Mutta meitä on niin moneen junaan.

[/quote]Eli et jostain syystä saa kotona seksiä. Miehesi sairas vai? Ei toimisi minulla. Ei kahta hyvää voi palvella.

Joillakuilla on sekä sydän että selkäranka. Toisilla vain pillu.

Luin tämän ja tuntui omalta tarinaltani - niinhän se onkin. Vanha ketju. 

[quote author="Vierailija" time="19.06.2012 klo 13:10"]

luvallisen sivusuhteen kanssa. Rakastuin ja otin eron aviomiehestäni joka oli kyllä luonteeltaan satakertaa parempi kuin rakastajani.

Elin muutaman vuoden uuden kumppanin kanssa saimme lapsia ja erosimme.

Emme ymmärtäneet pitää pelkkänä seksisuhteena ja tuloksena sydänsuruja usealle henkilölle.

Lapset on toki ihania ja heitä en kadu.

Sanon vaan varoituksena ei kannata leikkiä tulella.

[/quote]

Kyllä musta salasuhteet pitää pysyä salaisina, mitäs jännää siinä sitten enää on kun oikein miehen luvalla käydään vieraissa. Pah! 

Mielestäni tuo en halua rikkoa lapsiltani perhettä tekosyy alkaa olemaan jo todella huono. Mieti nyt vähän irsekkin millaista esimerkkiä annat omille lapsillesi. Oletko kenties miettinyt että miehesi ei ehkä tunne vetoa sinuun enään ja mistäs tiedät että hän ei ole löytänyt kiinnostavampaa henkilöä jo ja sen takia ei jaksa välittää touhuistasi. Miksi olet avioliitossa jos et voi olla uskollinen, suomessa moniavioisuus ei ole sallittua, äläkä edes väitä että rakastat molempia sillä silloin lipettaisit heti tuon touhusi!

[quote author="Vierailija" time="19.06.2012 klo 17:31"]Suostuisin järjestelyyn myös miehen kannalta. Jos mies haluaisi käydä vieraissa, tähän hänellä olisi myös minun lupani, ja hän on myös tietoinen tästä. Tähän mennessä hän ei ole ilmeisesti halunnut käyttää oikeuttaan, tai enhän sataprosenttisen varma voi olla tästä.

Kiitos blogista, mielenkiintoiselta vaikuttava, pitänee tutustua tarkemmin.

Kritisoijille sanon, että miksi minun pitäisi uhrata oma seksuaalisuuteni toisen ihmisen hyväksi, kun sillä on niin suuri vaikutus muuhunkin jaksamiseeni ja vointiini. Minä en tule toimeen ilman seksiä pitkiä aikoja, toisin kuin mieheni. En osaa innostua myöskään mistään masturbaatiosta vaan masennun, muutun pahantuuliseksi ja itkuiseksi jos en saa säännöllisesti. Tätä meillä oli monta vuotta. Kumpikaan ei ollut tyytyväinen.

Nyt minä tuon aurinkoisen itseni suhteeseen, kumppanuuden ja keskustelut, enkä takakireää ja surullista naista jota kukaan ei kosketa.

Rakastan sekä miestäni että rakastajaani. En näe ongelmaa tässäkään tunnesiteessä. Tiedostan kyllä, että rakastaja tulee minut jättämään, kun haluaa itse perustaa perheen. Toistaiseksi tämä kuvio on kaikkia tyydyttävä.

[/quote]

Seurustelin samanlaisen ihmisen kanssa kuin ap on. Helvetin heikko itsetunto ja sitten elämässä oli tärkeintä, että on k***ä jalkojen välissä. Onneksi pääsin eroon ja elän loistavassa suhteessa nykyään. Miksi meillä ei ollut seksiä? Koska se akka oli niin sekaisin! Laihdutti itsensä kun luuli etten halua sitä. No en mä sitä kasaa luita halunnutkaan. No sittense haki muualta ja mä lähdin. AP vois vähän miettiä. Ei se mitään rakkautta ole kun reppanaukkoas noin satutat. Eroa sitten! Ei ne lapsetkaan halua tietää että äiti on muiden nussittavana kun isä on kiltisti kotona!

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 21:57"]

[quote author="Vierailija" time="19.06.2012 klo 12:42"]

Meillä on pitkä avioliitto takana, ja kolme lasta. Minä olen aina ollut miestäni seksuaalisempi ja yritimme vuosia elää ns. perinteisessä suhteessa. Olin onneton, kun en saanut tarpeeksi kaipaamaani seksiä tai läheisyyttä. Vuosia kärsittyäni solmin sivusuhteen minua 15 vuotta nuorempaan mieheen, aluksi salassa. Avioliittomme parani, koska en ollut enää niin tyytymätön. Olemme aviomiehen kanssa ystäviä ja kumppaneita, kireys hävisi väliltämme.

Sitten jäin kiinni. Aviomies oli aluksi mustasukkainen ja vietti tietysti omaa suruaikaansa pettämiseni seurauksena. Erokin otettiin esille, harkintaan. Mutta hiljalleen olemme liukuneet tilanteeseen, jossa tämä suhde minulle sallitaan. Käyn 2-3 kertaa viikossa harrastamassa seksiä rakastajani kanssa aviomieheni suostumuksella.

Kaikki voittavat: kotona ei ole raskasta ilmapiiriä, meillä on hyvä kumppanuus ja seksiäkin toisinaan, ja lapsilta ei tarvinnut rikkoa kotia aikuisten huonojen suhteiden takia. Punaposkinen, iloinen äiti häärii keittiössä ja jaksaa olla parempi vaimokin, koska itse ei ole enää tyytymätön. Mieskin on nyt havainnut järjestelyn hyväksi. Liittomme on ainoastaan parantunut tämän salasuhteeni seurauksena.


Tiedän, että minua paheksutaan paikkakunnallamme joidekin toimesta, ja pidetään pettäjänä. Vieraiden ei pidä kuitenkaan mennä tuomitsemaan, koska tilanne ei kuulu muille millään muotoa.

Mitä mieltä olette? Muita vastaavia tarinoita?

[/quote]En usko. Mikäli niin on , hän on "titteliltään" nk aisankannattaja. Ei kovin urhea nimitys.

[/quote]

Aisankannattaja on selkärangaton mies. 

vuosien ajalta. Ei noi toimi mitenkään. Tulee tunteita, mustasukkaisuutta ja katkeruutta. Puolin ja toisin.



Kannattaa muistaa, että vaikka toinen sanoon hyväksyvänsä niin ei se tarkoita että hyväksyis. Korkeintaan on ajautunut tilanteeseen, jossa suhteen pelastaakseen hyväksyy jotain mitä on pakko hyväksyä.



Jonkin aikaa tuntuu että se toimii ja sitten kaikki alkaa hajota ja kaikilla on enemmän tai vähemmän huono olo.



Yleensä näihin vielä liittyy valehtelemista, vaikka sanotaankin että kaikki on avointa ja rehellistä niin matkan varrella koko ajan kaunistellaan asioita vähän joka suuntaan ja siten annetaan tilanteesta väärä kuva.



Tuttua on tosiaan noi kaikki. Ja olen itse se jolla on muita.

Aluksi salailinkin. Nyt en sano suoraan mihin menen mutta kyllä aviomieheni sen tajuaa. Ero edeltävään aikaan on suuri, siis positiiviseen suuntaan, koska olin suorastaan masentunut vähästä seksistä ja läheisyydestä.

kaikki ei ole mustavalkoista. Vaatii tietysti ihmisiltä, tässä tapauksessa etenkin mieheltäsi, paljon hyväksyä tuollainen tavallisesta poikkeava ratkaisu. Ehkä se on kuitenkin miehelle helpompaa, koska heillä rakkaus ja seksi eivät niin voimakkaasti yhdisty.



Tämä palsta on kyllä aika huono paikka odottaa myötätuntoa tai ymmärrystä, jos poikkeaa perusmassasta... ;) Täällä pidetään yllä ydinperheen kulisseja vaikka viimeiseen asti.

tietenkin vain puolison luvalla. Eli tuota salassa vehtaamista en hyväksy. Veikkaan, että ap:nkin suhteeseen siitä on voinut jäädä sellaisia haavoja, jotka myöhemmin nousevat pintaan ja vaikeuttavat kuvion jatkamista.



Helppoahan tuollainen ei ole silloinkaan, kun se on aloitettu täysin avoimin kortein, mutta voi uskoakseni silti toimia jos varsinainen parisuhde on todella terve ja vahvalla pohjalla, ja sitä hoidetaan aktiivisesti. Ja jos seksikumppani on valittu siten, että ihastumisen vaaraa ei ole (eli mahdollisimman eri periaattein kuin oma kumppani). Seksin harrastaminen kun yleensä aina herättää jonkinlaisia tunteita. Jos seksipartnerin on tarkoitus jäädäkin pelkästään seksipartneriksi, hänen tulisi olla kumppanina mahdollisimman vastenmielinen.



Itselläni on yksi toimiva seksisuhde ollut juuri sellaisen miehen kanssa, jota en kokenut mitenkään puoleensavetävänä (seksi toimi siitä huolimatta erinomaisesti), mutta joka oli kuitenkin luotettava ja suhtautui minuun kunnioittavasti. En ollut silloin parisuhteessa, mutta jos haluaisin suhteen ulkopuolisen seksikumppanin, valitsisin jonkun samantyyppisen. Muut seksisuhdeviritykseni eivät ole toimineet pidemmän päälle, kun aina jompi kumpi osapuoli on lopulta mennyt ihastumaan ja homma kaatuu omaan mahdottomuuteensa.

luvallisen sivusuhteen kanssa. Rakastuin ja otin eron aviomiehestäni joka oli kyllä luonteeltaan satakertaa parempi kuin rakastajani.



Elin muutaman vuoden uuden kumppanin kanssa saimme lapsia ja erosimme.



Emme ymmärtäneet pitää pelkkänä seksisuhteena ja tuloksena sydänsuruja usealle henkilölle.



Lapset on toki ihania ja heitä en kadu.



Sanon vaan varoituksena ei kannata leikkiä tulella.

eihän tuo ole pettämistä, jos se on kaikille ok! kuulostaa minusta oikein toimivalta ratkaisulta. olen harkinnut meillekin, siis niin, että puolisolla olisi sivusuhde, mutta ei hän halua. nyt tuntuu aina, että aiheutan pettymyksen, jos en halua seksiä ja hän haluaa.

Dan Savage. Tyyppi kirjoittaa siis kirjoja, kolumneja ja blogia seksistä ja seksuaalisuudesta.



"Why do most people assume that all nonmonogamous relationships are destined to fail? Because we only hear about the ones that do. If a three-way or an affair was a factor in a divorce or breakup, we hear all about it. But we rarely hear from happy couples who aren't monogamous, because they don't want to be perceived as dangerous sex maniacs who are destined to divorce."



Jutun loppu ja tarinat onnellisista melkein-yksiavioisista öytyvät täältä: http://www.thestranger.com/seattle/SavageLove?oid=11412386

että sun miehelläsi on pano jossain. Se ei vaan ole jäänyt kiinni.



Siitä tulenkin kysymykseen; Sallisitko sinä saman hänelle?

Näinkö näitä perhesurmia rakennetaan?