Mitä kaikkea tyhmää teitte lapsena?

Ja menin sitten sanomaan äidille, että tarvitsen vessapaperia.



Huudot sain, mutta oli kyllä ihan äidin oma vika kun oli aivan varmasti just edellisenä päivänä puhunut, että kesällä voi tehdä tarpeensa pihalle. Ilmeisesti ei kuitenkaan ihan ulostetta tarkoittanut ja ainakaan ihan niin lähelle takaovea...

Varastin kaupasta karkkia, jäin kiinni.

Jouduin pyytämään anteeksi ja maksamaan vielä ne karkit.



Inhosin naapurin tätiä, se potki meidän kissaa ja tappoi oravia.

Keksin että ammuin kuravettä aidan yli sen puhtaisiin lakanoihin, sinkosin sen kuran muovilusikalla.

En jäänyt kiinni, se syytti omia lapsiaan. Jotka nekin oli ihan ilkiöitä, tappoivat perhosia ja rääkkäsivät matoja, joten ei harmittanut yhtään.



Vähän isompana, huijasin mua 2v nuorempaa serkkuani.

Väitin että jokaisella ihmisellä on syntyessään häntä ja se katkaistaan synnytyslaitoksella, siitä nimi häntäluukin tulee.



Huijasin myös että Japanin nimi on alunperin ollut Jaappania, se on alkuperäinen nimi jota pitäisi käyttää vieläkin. Että on virallisesti määritelty että pitäisi.

Serkku oli mennyt sanomaan niin koulussa.



Serkkuni kyllä kosti mulle, laittamalla Sprite- pullooni etikkaa. Join oikein kunnolla ja luulin että kuolema tulee.



Voi sitä lapsuutta ja nuoruutta :D

Tein kavereiden kanssa metsään nuotion, joka vahingossa levisi ja jouduttiin soittamaan palokunta paikalle. Äiti tykkäsi. :)



Poliisia ja rosvoa leikkiessä unohdin 4 vuotiaan serkkuni "vankilaan" ulkokellariin pariksi tunniksi.

Soittelin kaverini kanssa pilasoittoja.



Kerran työnsin yhden itseäni nuoremman tytön katuun, ihan vain koska itselläni oli paha olla ja hän ärsytti henkilönä minua.



Kaverin "peesissä" vietiin kaupasta karkkia, onneksi kauppias huomasi vain kaverini ottaneen jotain ja puhutteli hänet. Itse pääsin kuin koira veräjästä, enkä olisi ikinä itse ehdottanut, että tehdään jotain niin tyhmää.



Nuorempien narraamista tuli harrastettua tylsinä hetkinä. Koitin uskotella että mökkimme lähellä olleella kalliolla asuu intiaaniheimo, mutta ei H tainnut uskoa :) Muka intiaanien kirjoitustakin (tehty hiilellä) löysin todisteeksi siitä rantakallioilta.



Ei muuta tuu mieleen.

Vanhaan hyvään aikaan, kun vaatteiden etiketteihin ei oltu painettu hintoja valmiiksi, näpräsin eräässä putiikissa hinnoittelukoneella lyödyt pienet tarralaput irti ja vaihdoin päikseen. Yhdelle vyölle tuli hintaa reilut 1000 mk ja tonnin pusero lähti aleen noin 25 markalla. Enkä edes jäänyt kiinni, kun myyjällä oli parin fiinin naisihmisen palvelemisessa täysi työ.



Varmaan parisenkymmentä lappua kerkesin vaihtamaan ennenkuin äiti löysi kostyyminsä.



Niin, 80-luvulla tämä oli.

Kielloista huolimatta koskettiin isän vanhanaikaiseen kameraan ja siinä oli sellainen salama joka paloi oikeasti välähtäessään. Onnistuttiin sytyttään karvalankamatto tuleen ja liki siis poltettiin meidän talo.

Kiellettiin roikkumasta hevosten kiinnitysköysissä. En uskonut, roikuin ja tipuin ottalleni josta kamala hevosenkengän näköinen jälki otsassa, onneksi lähti pois.