Taas se tulee....äitienpäivä

Onneksi olen huomannut myös sen, että jos en äitienpäivänä kelpaa aikuisen poikani äidiksi ja siten huomionsa kohteeksi, niin enpä muuten vuoden aikana ole isoäitinä lastenlapsille. Eli minulle on turha itkeä, että olen itsekäs halutessani viettää äitienpäivää tarjoamalla kakkukahvit lapsille ja lapsenlapsille, jos pitkin vuotta oletetaan, että olen aina valmiina

lastenhoitajana.



Miten se lapsenlapsi saa luotua minuun hyvän suhteen, jos ei koskaan pääse juhlimaan sitä, että olen isoäiti?

ja anoppilaankin menen ihan mielelläni kakkukahville.

Aamusta vietän aina aikaa kahdestaan lapsen kanssa,saan kortin jne ja se riittää,sen jälkeen lähden mielelläni muitakin äitejä juhlimaan :)

Kyllä mulle ainakin passaa mainiosti että mun äiti tekee meille ruuan ja anoppi tarjoo kahvit. Mikäs sen mukavampaa näin pienten lasten äitinä kun päästä valmiiseen pöytään syömään ja juomaan.

se taas osuu äitienpäivälle. mielelläni viettäisin äitienpäivän äitini ja siskoni, äiti myös, kanssa. mutta ulkomama ei voi valita, pakko lähteä perheen kanssa etelään lämmittelemään, vasta myöhemmin kesällä suomeen.

Me juhlitaan perinteen mukaan kolmea äitiä yhdessä. Mun äitiä, minua ja veljen vaimoa. Ei se, että muutkin on äitejä ole minulta pois ja hieno päivä jakaa yhdessä. Mieheni ja lapseni kukittavat aamulla ja tuovat aamupalan sänkyyn. Sitten syömme yhdessä kolmen perheen kesken.



Ei se ole mikään kilpailu ole, kuka on äidein. Kaikki on yhtä äitejä.

Itse olen myös ollut äitinä 16 vuotta, ja joka jumalan vuosi pitää ajaa 200 km:n päähän juhlimaan omaa marttyyriäitiäni, joka itkee (oikeesti) surkeuttaan jos ei lapset tule äitienpäivänä. Olen päättänyt, etten KOSKAAN vaadi poikaani äitienpäiville mahdollisen vaimonsa ja lastensa kanssa.

Päivä, jonka takia on isovanhemmat taas naamat nurinpäin.

Miten voi olla niin vaikea käsittää, että se oma tytär tai se miniäkin on ÄITI?

Ja että hän haluaisi juhlia omaa äitienpäiväänsä kotonaan.

Jännityksellä jo odotan, mihin aikaan ensi viikolla puhelin soi ja kysellään, että tuletteko jo syömään vai vasta kahville ja iltaruoalle.

T. äitinä jo 17v ja sitä ei edelleekään kukaan noteeraa

Oon jotenkin aivan varma, ettei mies muista mitenkään minua äitienpäivänä. :/ Kyseessä on ensimmäinen äitienpäiväni. Voi kunpa, kunpa se ostaisi vaikka jonkun pakastekakun ja kortin minulle! Mutta tuskinpa muistaa!

Musta tämä on kyllä taas yks niistä juhlista, millä ei ole mitään väliä, vaikka äiti olenkin. En minä kaipaa mitään lahjoja tai erityismuistamista jonain määrättynä päivänä. Lapselle kai se on jännää antaa itse tehty kortti, mutta sen kummemmin ei kyllä tätä vietetä. Omalle äidilleni laitan kortin postissa.

Musta tämä on kyllä taas yks niistä juhlista, millä ei ole mitään väliä, vaikka äiti olenkin. En minä kaipaa mitään lahjoja tai erityismuistamista jonain määrättynä päivänä. Lapselle kai se on jännää antaa itse tehty kortti, mutta sen kummemmin ei kyllä tätä vietetä. Omalle äidilleni laitan kortin postissa.

Joskaan äitini ei saa korttia, koska itse katkaisi välit ihan olemattomasta syystä (mihin minä en ole edes osallinen mutta äitini mielestä vähintääkin osasyyllinen).