voiko nelihenkinen perhe asua 2h+k?

Me asuimme nelihenkisenä perheenä 50m2:n kaksioissa vielä lasten ollessa 1v ja 3v. Eli kun lapset itse eivät kaivanneet omaa tilaa. Mutta koululaisten kanssa en kovin helpolla lähtisi tuohon.

Maailmassahan on vain muutamia kymmeniä miljoonia ihmisiä ilman juoksevaa vetta tai vessaa, minuutissa kuolee niin ja niin monta lasta nälkään ja tauteihin, siviilejä -myös pieniä lapsia- raiskataan, kidutetaan ja tapetaan sodissa, pakolaisleiriin päässeet onnekkaat asuvat vuosia telttakylissä kotinsa, omaisuutensa, sukunsa ja isänmaansa menettäneenä. Miten helvetissä Suomessa voisi 4 ihmistä asua kaksiossa?

Suosittelen kuitenkin, että nukutte itse olohuoneessa ja lapset on makkarissa.

Tilava makuuhuone, jossa 2 lasta sänkyineen ja leluineen sekä paljon kaappitilaa. Olohuoneessa oli levitettävä vuodesohva, jossa me nukuimme, keittiö oli erikseen, ihan toimivan kokoinen.



Asiaa helpotti se, että asunnossa oli 2 sisäänkäyntiä; iso aidattiu takapiha sekä pieni etupihakin. Ei ollut mitään ongelmaa siinä asua, lapset olivat tosin alle kouluikäisiä.

Kaksiossa 57neliötä. Muutettiin pois kun 3.syntyi, muut lapset silloin 2 ja 4. Oltaisiin vielä mahduttu asumaan mutta kaappi- ja säilytystila loppui kesken. Oli hyvä rivari hyvällä paikkaa, aidattu taka ja etupiha.

Vanhin lapsi oli jo yläkouluikäinen, kaikki nukkuivat makuuhuoneessa, kaksi kerrossänkyä, vanhempien sänky ja keskellä vauvan sänky. Hiukan alle 60-neliöinen asunto oli kyseessä.

kun "kaikki muut" asuvat omakotitalossa tai vähintään rivarissa.



meidän on kuitenkin pakko elää suu säkkiä myöten. toinen vanhemmista jää kotiin alle kouluikäisten lasten kanssa joten rahaa ei liiemmälti ole (lapset ovat siis 3 ja 5).

Ei siitä ole montakaan vuosikymmentä kun oli ihan tavallista, että kaksilapsinen perhe asui kaksiossa.



Suurimpana ongelmana pidän sitä, että nykyajan ihmisillä on taipumus haalia tolkuton määrä turhaa tavaraa. Ihmiset eivät niinkään tarvitse paljon tilaa, mutta kun haalitaan sitä roinaa niin tuntuu ettei ihmiselle jää tilaa hengittää ja sitten pitää hankkia suurempi asunto sen tavaramäärän vuoksi.



Jos on mahdollista rauhoittaa lasten ensimmäiset vuodet sillä, että asuu pienemmässä asunnossa, niin uskoisin että tämä ratkaisu parantaa koko perheen elämänlaatua enemmän kuin ne ylimääräiset neliöt, joiden vuoksi molempien vanhempien pitää käydä töissä ja lapset joutuvat päiväkotiin. Lasten kannalta ongelmaksi saattaa muodostua se, että kaikki ikätoverit ovat päiväkodissa eikä leikkipuistosta löydy seuraa. Mutta jos lapsia on kaksi, niin eiköhän heistä riitä seuraa toisillensa ja äidin kotonaolo mahdollistaa yhteiset pienet retket ja muut touhut.

Ei siitä ole montakaan vuosikymmentä kun oli ihan tavallista, että kaksilapsinen perhe asui kaksiossa.

Suurimpana ongelmana pidän sitä, että nykyajan ihmisillä on taipumus haalia tolkuton määrä turhaa tavaraa. Ihmiset eivät niinkään tarvitse paljon tilaa, mutta kun haalitaan sitä roinaa niin tuntuu ettei ihmiselle jää tilaa hengittää ja sitten pitää hankkia suurempi asunto sen tavaramäärän vuoksi.

Jos on mahdollista rauhoittaa lasten ensimmäiset vuodet sillä, että asuu pienemmässä asunnossa, niin uskoisin että tämä ratkaisu parantaa koko perheen elämänlaatua enemmän kuin ne ylimääräiset neliöt, joiden vuoksi molempien vanhempien pitää käydä töissä ja lapset joutuvat päiväkotiin. Lasten kannalta ongelmaksi saattaa muodostua se, että kaikki ikätoverit ovat päiväkodissa eikä leikkipuistosta löydy seuraa. Mutta jos lapsia on kaksi, niin eiköhän heistä riitä seuraa toisillensa ja äidin kotonaolo mahdollistaa yhteiset pienet retket ja muut touhut.

tästä oli paljon lohtua, sillä poden ihan jatkuvaa huonommuutta ensinnäkin muihin verrattuna ja toiseksi siitä, että koen tarjoavani lapsilleni köyhän lapsuuden!

"Suurimpana ongelmana pidän sitä, että nykyajan ihmisillä on taipumus haalia tolkuton määrä turhaa tavaraa. Ihmiset eivät niinkään tarvitse paljon tilaa, mutta kun haalitaan sitä roinaa niin tuntuu ettei ihmiselle jää tilaa hengittää ja sitten pitää hankkia suurempi asunto sen tavaramäärän vuoksi."



Osaltaan myös ympäristö pakottaa tähän tavaran hankkimiseen. Ennen ei esim. lapsilla ollut turvaistuinpakkoa. Kummasti 3 turvaistuinta vie tilaa pienessä asunnossa (ei omaa autoa, mutta laina-autoa varten istuimet on oltava). Nykyisin pitää olla erikseen kypärät pyöräilyyn ja luisteluun. Myös vaatteiden osalta odotetaan enemmän. Ennen ei ollut erikseen talvi- ja kesäkumisaappaita yms.



Ja en todellakaan väitä, että kypärät tai turvaistuimet olisivat huonoja asioita! Mutta moni hyvä asia vie tilaa...

neljä henkeä (taapero, vauva ja vanhemmat) 55m2 kaksiossa. Hyvin riittää tila vielä toistaiseksi, vaikka saunakin vie vähistä neliöistä osansa. Meillä makkarissa on perhepeti (inhoan sanaa, mutta nukutaan siis kaikki yhdessä isossa sängyssä) ja lipasto lasten vaatteille, olkkarissa arkku leluille, ja aikuisten tavarat + joitain lasten vaatteita vaatehuoneessa. Minulle on tosi tärkeää, että olohuone on oleskelukäytössä, en osaisi kuvitellakaan nukkuvani siellä, ja ajattelen, etteivät näin pienet lapset vielä tarvitse sitä omaa huonetta. Myöhemmin varmaan laitetaan makkariin kerrossänky lapsille ja vanhemmat saavat omansa takaisin, jos vielä tässä asutaan siinä vaiheessa. Olen ihan samaa mieltä tuon aiemman vastaajan kanssa, jonka mielestä liika tavaramäärä on isoin syy siihen, mikseivät ihmiset nykyään mahdu tämän kokoisiin asuntoihin. Meillä kaikesta vähänkin turhasta hankkiudutaan mahdollisimman nopeasti eroon, eikä uutta hankita kuin tarpeeseen, joten pienikään koti ei tunnu ahtaalta. Isompaan muutetaan varmaan sitten, kun vanhempi lapsi alkaa lähestyä kouluikää ja tarvitsee enemmän omaa tilaa.

tavarahan sitä tilaa eniten vie ja hyvillä sisustusratkaisuilla saa lisätilaa. Parvi, vuodesohva, taitettava/jatkettava pöytä - Ikeasta ainakin löytyy kasapäin näitä tehokkaita ratkaisuja ja säilytystapoja joilla saa yllättäen lisäneliöitä vaikka mihin tarkoitukseen. Turhat tavarat vaan pois niin mahtuu kyllä.

Laittaisin makuuhuoneen ihan vaan lapsille ja jakaisin olohuoneen kahtia: toinen puoli olohuoneeksi ja toinen vanhemmille (esim. sermillä saa kivasti jaettua) ja esim. työtilaksi jos tarvis. Perheelle jää yhteiseksi tilaksi vielä puolikas olohuone ja keittiö. Jos keittiöön mahtuu, sinnekin voi laittaa esim. pienen sohvan ja tehdä "loossimaisen" ruokailutilan.



Kenenkään muun takia täällä ei tarvitse elää ja maksaa sellaista mihin ei ole varaa. Pääasia että perhe voi hyvin. Pienessä asunnossa perhe on enemmän yhdessäkin.

55 neliöisessä kaksiossa asuttiin siis kahden lapsen kanssa. Makuuhuone oli makuuhuone. Tykkäsin, että olohuone jää oleskeluun ja mahd. yövieraita varten. Hyvin me sinne mahduttiin. Hirveästi tykättiin siinä asua. Lapsetkin mahtui hyvin leluineen ja tavaroineen. Opin hyvin kierrättämään tavaroita ja ostamaan harkiten :)



(ja btw meillä ei ole koskaan ollut erikseen kumppareita kesäksi ja talveksi)