Kaikkee kiperää täälläkin pohditaan..pienet on murheet. Ei voi muuta sanoo!

että asiat on loppujen lopuksi niin hyvin ettei mitää haudanvakavaa tartte miettiä. pienet murheet=hyvä asia!

joskus. Nyt on viikkoja murehdittu työpaikasta, lapsen vakavasta sairaudesta, yhden lapsen tuloksista, yhden lapsen erittäin vaikeasta tilanteesta, jonka isänsä aiheuttanut. Huolta siskosta jne.

Päivästä toiseen epävarmuutta ja ahdistusta, ei ketään kelle puhua.

Keskivertoihmisen ei tarvitse tällaisia murheita kantaa koskaan, ainakaan kaikkia.

mäkin olen pohtinut täällä viime viikolla ihan koko elämää koskevia asioita... ja päätöksiä elämästä on tehty tän palstan avulla.

kaikki tilanteet yleensä vastaan elämänsä aikana, joskaan ei välttämättä yhtä aikaa. Ja oma lukunsa ovat he, joille tapahtuu kahtaverran kauheampia asioita, vaikkapa raiskauksia, tappoja, murhia, narkomaniaa, läheisten itsareita, insestiä, pedofiliaa. Se on vähän näkökulmakysymys, kellä nyt niin huonosti menee. Maailmassa kuitenkin kuolee joka viides sekunti lapsi nälkään tai aliravitsemuksen aiheuttamaan sairauteen. Keskivertaisesti sinullakin kaikkine murheinesi - vähättelemättä niitä - menee melko hyvin.

tällä viikolla kaikenlaista. Vuoden sisään on mahtunut avioero, isäni sairastuminen, läheisen konkurssi, omat rahahuolet yh:na yms yms, mutta kyllä mä jaksan miettiä meikkejä, vaatteita, telkkariohjelmia, viinin juontia ja vaikka mitä. Katkeraksi sitä tulee jos rypee loputtomiin ongelmissaan.

Että piti oikein aloitus tehdä muiden murheiden pienuudesta.



Aloituksesi kertoo enemmän sinusta kuin arvaatkaan.

että on juuri näitä täällä palstalla kuka saa pienestäkin asiasta tehtyä pääkopassaan suurinta suurta murhetta (tyyliin mitä puetaan huvipuistoon päälle) MUAHHAHHHAH!!