Ette te tule onnelliseksi siitä

että naapurin kissa/koira/lapsi pysyy poissa pihaltanne

- naapurin äijä kuoli, eikä enää ole koiranpaskaa meidän pihalla :)



Ettekä siitä että laihdutte/eroatte/muutatte/vaihdatte työpaikkaa.

- vaihdoin tänävuonna työpaikkaa, ja tämä vaihdos tuntuu hyvälle :)

- laihtunutkin olen, vaatteet roikkuu rumasti :)



Ette myöskään siitä että saatte rahaa/uusia vaatteita/auton/työpaikan.

-oon ostanut uusia, pienempiä, vaatteita :)

- uusi työ -> parempi palkka :)



Ja kyllä...mä olen onnellinen. Olin kyllä jo aiemminkin.

Miksi onnellinen ei tavoittelisi mitään?

Mietipäs nyt. Jos olet onneton ja ahdistunut ja kiukkuinen, saatko aikaan yhtä paljon tai enemmän kuin olisit iloinen, onnellinen ja energinen?

Minusta onnellisuuteen kuuluu tyytyväisyys nykyisiin olosuhteisiin, se ettei halua muuttaa mitään, sillä muutoshalu on jo lievää epäonnellisuutta.

Kai sitä kovin onnellisena periaatteessa saisi enemmän aikaan mutta minulla ainakin juurikin tyytymättömyys eli epäonnellisuus on se mitä tarvitaan että tartun mihinkään. Alan siivota kun minua ärsyttää epäsiisteys (tai tiedän että ellen nyt siivoa pian on kaaos). Vaihdan kumppania jos elämä nykyisen kanssa tuntuu tympeältä ja ahdistavalta. Vaihdan työpaikkaa jos en ole täysin tyytyväinen nykyiseen ja uskon että joku toinen työpaikka vastaisi paremmin tarpeitani.

En minä näiden muutospaine-tyytymättömyyksien takia toki yleisesti täysin onneton ihminen ole silloinkaan kun tuollainen paine on päällä, eikä se minun energiaani mihinkään vie.

Mutta jos tämä johtaa siihen että ihminen ei tavoittele mitään eikä luo mitään fyysisessä maailmassa vaan olla möllöttää sopeuttaen päänsä kaikkeen mitä vastaan tulee, se ei ole tervettä eikä hyvää.

Onnellisuus ja tyytyväisyys eivät ole sama asia. Itse olen erittäin onnellinen ihminen, vaikka olen lähes jatkuvasti johonkin asiaan tyytymätön. Se tyytymättömyys vain ei rassaa minua kielteisellä tavalla, koska olen kuitenkin onnellinen elämästäni sellaisena kuin se on.

Tyytymättömyys antaa voimia työskennellä asioiden parantamiseksi. En kuitenkaan mene siihen halpaan, että ajatteilsin voivani olla onnellinen vasta sitten, kun tämä tai tuo asia on saatu paremmalle tolalle. Olen onnellinen joka päivä siitä, mitä minulla jo on.

Minulla on pitkään ollut erinomainen parisuhde. Pyrin päivittäisellä toiminnallani tekemään siitä vieläkin paremman. Olen pitkän opiskelurupeaman päätteeksi valmistunut unelma-ammattiini, jossa työllistyminen on vaikeaa. Siispä ryhdyin alan yrittäjäksi, joka on erittäin vaikeaa sekin. Mutta olen kuitenkin onnellinen, että saan mahdollisuuden edes yrittää menestyä juuri sillä alalla, jota rakastan. Jne.

En mieti elämääni vertailemalla sitä muihin. Muut ihmiset voivat kuluttaa koko elämänsä tavoittelemalla jotakin, joka ei tee onnelliseksi. Miksi siis yrittäisin apinoida heitä? Pidän huolta siitä herkkyydestä, jolla pystyn itse aistimaan itsestäni ne asiat, jotka tekevät minut onnelliseksi. Silloin pystyn myös ylläpitämään omaa onnellisuuttani, vaikka en ole rikas, en omista autoa, en käy etelän lomamatkoilla enkä asu statusta kohottavassa luksustalossa. En oikeastaan tarvitse muuta kuin hyvän parisuhteen, mielekästä työtä, ja edes yhden hyvän ystävän, jota ei kiinnosta statukseni, varallisuuteni tai muut pinnalliset asiat, vaan joka on ystäväni persoonallisuuteni vuoksi.

Olen hiljattain kokenut suuren, kipeän menetyksen. Siltikin olen onnellinen. Niin kauan kuin elämä jatkuu, olen onnellinen.

Onnellisuus ja tyytyväisyys eivät ole sama asia. Itse olen erittäin onnellinen ihminen, vaikka olen lähes jatkuvasti johonkin asiaan tyytymätön. Se tyytymättömyys vain ei rassaa minua kielteisellä tavalla, koska olen kuitenkin onnellinen elämästäni sellaisena kuin se on.

Itse käytän näitä juuri päinvastoin. Eli voisin sanoa olevani suurimman osan aikaa perusTYYTYVÄINEN silloinkin kun elämässäni on raskaita asioita. Mutta ONNELLISEKSI koen itseni vain silloin kun on oikein semmoinen erityinen hyvä fiilis joka usein tulee siitä että asiat rullaa loistavasti eikä ole mitään suuria vaikeuksia elämässä.

onni tulee aina sisältä päin. mikään ulkopuolinen ei sitä tuo.

Mutta jos tämä johtaa siihen että ihminen ei tavoittele mitään eikä luo mitään fyysisessä maailmassa vaan olla möllöttää sopeuttaen päänsä kaikkeen mitä vastaan tulee, se ei ole tervettä eikä hyvää.



Se vanha rukous on hyvä, jossa kehotetaan muuttamaan se minkä voi muuttaa, hyväksymään se mitä ei voi muuttaa, ja erottamaan nämä tapaukset toisistaan. Ei ole todellakaaan mitään pahaa siinä että muuttaa ulkoisia olosuhteitaan silloin, jos ne aiheuttavat kärsimystä ja ne ovat muutettavissa.

Se on asenne.

kiitollisuudella. Ollaan kiitollisia siitä, mitä on. Jokaisesta pienestäki yksityiskohdasta. Ja pitämällä toivoa paremmasta. Uskomalla, että huominen pitää huolen itsestään.



2

Mutta jos tämä johtaa siihen että ihminen ei tavoittele mitään eikä luo mitään fyysisessä maailmassa vaan olla möllöttää sopeuttaen päänsä kaikkeen mitä vastaan tulee, se ei ole tervettä eikä hyvää. Se vanha rukous on hyvä, jossa kehotetaan muuttamaan se minkä voi muuttaa, hyväksymään se mitä ei voi muuttaa, ja erottamaan nämä tapaukset toisistaan. Ei ole todellakaaan mitään pahaa siinä että muuttaa ulkoisia olosuhteitaan silloin, jos ne aiheuttavat kärsimystä ja ne ovat muutettavissa.

Mietipäs nyt. Jos olet onneton ja ahdistunut ja kiukkuinen, saatko aikaan yhtä paljon tai enemmän kuin olisit iloinen, onnellinen ja energinen?