Lapseni on rehellisesti sanottuna tyhmä ja minun on vaikea kestää sitä
On nyt kasiluokalla ja koulunkäynti on ollut jatkuvaa takkuamista aina. Muuten tyhmyyttä ei niin näekään. Jutellessa vaikuttaa ihan normaalilta ja hän on tehnyt ison työn sosiaalisessa olemuksessaan, sillä hänellä oli alakoulussa isoja ongelmia silläkinalalla ( asperger dg), mutta nykyään kavereita riittää. Mut koulu menee ihan penkinalla. Lisäksi lapsella on lukivaikeuskin ja adhd. Valtavasta panostuksesta, oppimisleikeista, aarteenetsinnästä sanastojen opettelussa jne sekä lääkkeistä huolimatta kokeet menevät jokseenkin surkeasti. Sen pitäisi olla testien mukaan normaaliälyinen, mutta kyllä mä joskus ieton, että ei viitosten ja kuutosten saaminen lyllä ihan normaalia ole. Hämmentävintä on tietysti, että sit joskus ihan yöstä kokeesta tuleekin kymppi ja seuraavalla kerralla samasta aineesta viitonen, yleensä seiskoja kuitenkin - eikä tällä ole mitään yhteyttä siihen, miten paljon häntä on kiinnostanut tai miten paljon hän on yrittänyt.
On se muuten han hyvä poika, hyvätapainen ja empaattinen, mutta kyllä minua huolestuttaa, tuleeko siitä yhtään mitään isona. Pääseekö mihinkään kouluun, pystyykö käymään mitän loppuun. Lisäksi olen itse ammatissa, jossa näen vain korkeakoulutettuja ja mun on vaikea kuvitella, miten kukaan voisi olla onnellinen ilman korkeakoulutusta - vaikka toki teoriassa tiedän sen olevan mahdollista. En vain tunne kuin tyytymättömiä ja katkeria esimerkkejä muusta. Haluaisin lapseni tulevan onnelliseksi ja saavan perheen, mutta kuka tuollaisen nyt nai, jos siitä tulee parhaimmillaan joku maalari? Vaikka olisi kuinka mukava, niin saako se koskaan tilaisuutta esitellä mukavuuttaan kumppaniehdokkaille? Sitäpaitsi pojalta puuttuu kaikki kiinnostus järjellisiä duunari-tai muita ammatteja kohtaan. Se haluaisi vain viljellä maata, mutta ei meillä ole mitään keinoa päästä maahan käsiksi! Ei kuitenkaan ole hyväksi joutua päivästä toiseen työhön,josta ei vähääkään välitä...
Tiedän ettei tämä ole oikea paikka tämmöiseen huolehtimiseen, mutta jos nyt joukossa olisi pari lohduttavaa ja rohkaisevaakin kommenttia, olisin kiitollinen.
Kommentit (19)
mutta näin akateemisena helsinkiläisenä pidän kyllä tuota se-muotoa ihan tähän murteeseen istuvana arkipäiväisenä valintana. Voisin itsekin ihan hyvin kirjoittaa puhekielellä vaikka että "menin tänään lääkärin vastaanotolle, eikä se pessyt käsiään ennen kuin koski minuun", ilman että tuolla pronominilla yrittäisin viestiä yhtään mitään.
Ap tahallaan käytti lapsesta tuota SE. Ei ole akattemisen tekstiä eikä todellista muutenkaan :D
Valitettavasti on kuitenkin todettava, että juttu ei ole provo, eikä edes liioiteltu. Ja mikäli sillä on mitään väliä niinap todella on akateeminen, muttei humalassa eikä lukihäiriöinen. Sen sijaan mulla on ipad, jonka kosketusnäyttö ei ole niitä parhaita tapaamiani näppiksiä.
Tottakai tuen lasta nyt, kuten olen tukenut aina, mutta alan epäillä, ettei tämä tilanne tästä enää parane. Ei ainakaan ajoissa kouluttautumisen kannalta. Ja niitä aloja, joilla ilman koulutusta voi perustaa menestyvän yrityksen on nykyään kovinvähän: joka paikassa vaaditaan sertifikaattia ja lupaa ja todistusta. Varsinkin rakennusalalla. Maatalojen tyttäriäkään ei ole tuttavien joukossa, sääli. Eikä maata ole kaupan, vaikka rahatkin riittäis, mikä ei suinkaan ole selvä sekään.
Ap on ihan tosissaan huolissaan
Anna lapsesi olla oma itsensä ja valita ammattinsa ihan itse. Musta tuntuu, että yrität liikaa elää lapsesi elämää. Missään ei ole sitä maatilaa, ei ole maatilan tyttäriä jne. Ruikuti ruikuti. Anna lapsen mennä maatalous opistoon. Siellä niitä maatilojen tyttäriä on:)
Ennen kaikkea naurettavaa ajatella, että vain korkeasti koulutettu on onnellinen. Päinvastoin.
kuin sitä, että jos olet korkeasti koulutettu ja ympärilläsi on vain korkeasti koulutettuja, niin miten käytät lapsestasi sanaa "se". Tuo viittaa kyllä ihan johonkin muuhun kuin korkeakoulupohjaan ja sivistykseen. Siis en minäkään käytä yleisesti "hän" -sanaa, mutta kyllä tuossa yhteydessä omasta lapsesta olisi luontevaa käyttää hän-muotoa.
Viekää poika maalle tutustumaan maatalon tyttöihin ;)
tavoissa ap menee.Se on koira amerikassa,Suomessa ihminen.
Mulla oli tuossa vaiheessa samat fiilikset, mutta poikani selvisi hienosti: kun hän keksi oman alansa kolutusta ja pääsi siihen käsiksi, hän sai lähes kaikista aineista kiitettäviä ja opiskelun jälkeen sai hyvän työpaikan ja on ikäisekseen erittäin hyvässä asemassa oleva perheenisä.
Kyllä se siitä, sanoi Mauno Koivisto
Lapsen koulumenestys korreloi eniten äidin koulutuksen kanssa.
Siis jos lapsellasi on ongelmia niin eiköhän se ensisijainen auttava käsi ja äly ole siellä kotona. Oletko tosiaan näitä typeriä nykyvanhempia, jotka sysäävät kaiken kasvatuksen ja elämän ohjeistuksen koululle? Joo, olet korkeasti koulutettujen ympäröimänä, mutta itse et ole ehkä korkeakoulua nähnytkään.
Lapsestasi tulee juuri niin tyhmä kuin annat hänestä tulla. Sinulla on valta ja velvollisuus hoitaa asia kuntoon. Lapsi on luultavasti vain laiska tai häntä ei motivoi tai kiinnosta ne aineet, joissa ei sitten tule myöskään hyviä numeroita. Sinun tehtäväsi on vanhempana hoitaa asia kuntoon eikä odottaa, että koulu korjaa. En jaksa edes uskoa, että sinulla on oikeasti itselläsi kompetenssia päätellä tyhmyyttä kun et kerran osaa erottaa mikä rooli näillä lapsen saamilla diagnooseilla on myös koulumenestykseen ja käyttäytymiseen.
Voi voi sentään, kyllä se vaan edelleen on niin, että valitettavasti ne ihmiset saa lapsia, jotka niitä eivät oikeasti ansaitse ja ne eivät, joista tulisi maailman parhaat ja huolehtivimmat vanhemmat..
Tsemppiä vaan ap:lle, tyhmyys ei onneksi ole periytyvää, mutta käytösmallit ja toimintatavat sekä koulumenestys kuitenkin tuntuu korreloivan vanhempien menestyksen ja koulutuksen kanssa.
On ihan höpöhöpöä että lapsesi ei muka löytäisi vaimoa tai saisi perhettä jos ei ole korkeakoulutettu! Tai ettei silloin voisi tulla onnellista. Minä en edes tunne kovin monta korkeasti koulutettua, olen juuri sellainen metsän keskeltä kotoisin oleva ja koko sukuni ja tuttavapiirini aikalailla samanlaista. Suvussani on hyvin vähän korkeakoulutettuja, yksi äitini sisar on opettaja, ja yksi serkuistani on yliopistossa. Kaksi parhaista ystävistäni ovat toinen ammattikorkeassa ja toinen yliopistossa. Mutta muuten kaikki ovat ihan ammattikoulu tai ammattikoulu ja lukio-pohjalla ja ihan onnellista porukkaa. Kaikki ovat myös pariutuneet ja monilla on lapsiakin jo vaikka puhun siis melko nuorista ihmisistä kun itsekin olen.
Itselläni ei edes ole mitään valmista tutkintoa peruskoulun jälkeen ja silti löytyy (ihan ammattikoulun käynyt yrittäjä-) mies ja lapsia, talo, 4 autoa, töitäkin on minulle tarjolla kun työkokemusta on ihan hyvin.
En ymmärrä miten koulutus liittyy onnellisuuteen, kun ei se välttämättä liity edes tulotasoon. Eikä tulotasokaan liity onnellisuuteen. Joten ihan turhaan olet huolissasi, pariutuminen tapahtuu yleensä ihan muilla kriteereillä kuin korkeakoulupapereilla! :D
Lähetä poika maatalousoppilaitokseen. Niitä riittää kyllä ja ovat sisäoppilaitostyyppisiä, ja töitä oppii tekemään ihan varmasti. Itsekin olen parissa sellaisessa ollut. Ja niissä on paljon tyttöjäkin pojallesi... tyttöjä jotka eivät todellakaan välitä korkeakoulupapereista!
Maatilojen tytöt etsivät isäntää kotitilalleen mutta tulee ongelmia kun pojillakin on oma tila odottamassa.
Muista että Stephen Hawking ja Albert Einstein eivät loistaneet koulussa.
Itsekkään en koskaan koulusta välittänyt. Se oli niin keskinkertaista ja tasapäistävää.
Taitaa mamma olla itse vähän tyhmä.
itsellä hahmottamishäiriötä nuorempana, sekä muita sosiaalisista oloista aiheutuvia häiriöitä, jotka vaikuttivat koulumotivaatioon ja sitä kautta koulumenestykseen.
Tavanomaisena palikkapäänä äitini ei nähnyt syvemmälle kuin pelkän pinnan.
Tottakai tymyys periytyy, samoin kuin älykkyyskin. Muutenkin oli niin typerää tekstiä että enpä jaksa enempää kommentoida.
Oletko koskaan harkinnut sitä mahdollisuutta, että lapsesi olisi ylidiagnosoitu ja väärin lääkitty, koska sinä olet nähnyt hänessä ties mitä vikaa jo hyvin nuoresta? Vanhempien kunnianhimo ja paineet lapselle käyttäytyä "normaalisti" aiheuttaa paljon turhaa oireihtimista lapsissa.
Totta kai joku nai maalarin!
Totta kai poikasi saa tilaisuuksia esitellä mukavuuttaan kumppaniehdokkaille!
Monellekin naiselle muut asiat miehessä ovat tärkeämpiä kuin se, onko hän joku huippupalkkainen pomo.
Huolehtiminen on normaalia, ap, mutta älä liioittele sentään. Kaikki voi sujua vaikka miten hyvin.
pitäisi vaan saada neuropsykologista kuntoutusta siihen lukihäiriöön. Siinä se. Sehän on todettu normaaliälyiseksi
Jos et ole kumpaakaan, suosittelen hakeutumista terapiaan - sulla on ongelmia paljon enemmän kuin lapsellas.
kuin sitä, että jos olet korkeasti koulutettu ja ympärilläsi on vain korkeasti koulutettuja, niin miten käytät lapsestasi sanaa "se". Tuo viittaa kyllä ihan johonkin muuhun kuin korkeakoulupohjaan ja sivistykseen. Siis en minäkään käytä yleisesti "hän" -sanaa, mutta kyllä tuossa yhteydessä omasta lapsesta olisi luontevaa käyttää hän-muotoa.
Viekää poika maalle tutustumaan maatalon tyttöihin ;)
Veljeni saivat yläasteella 5-7 kokeista. Eivät kyllä suostuneet opisekelemaan kumpikaan mitään. Toisella on selkeä lukihäriö tosin ei virallisesti todettu mutta näkeehän tuon kun ei saa juuri mitään kirjoitettua oikein.
Kumpikaan ei käynyt mitään kouluja peruskoulun jälkeen. Rupesivat raksahommiin. No nyt kummallakin on oma pieni yritys joka työllistää heidän perheensä ja toisinaan jonkun ulkopuolisenkin. Elävät hyvää elämää ja tienaavat enemmän kuin minä kouluja käynyt.
Muutenkin monet lapsuuden ajan kaverit jotka eivät käyneet kouluja juurikaan pärjäävät ihan hyvin. Ja ovat onnellisia.
Kuule ap. Mietippä jos lapsesi olisi ihan omassa maailmassaan eikä hänen kanssaan voisi kommunikoida. Kuinka paljon toivoisitkaan että hän olisi edes tuolla tasolla mitä nyt on ?
Raha, älykkyys ym on vain pintaa ja pinnallista. Paljon tärkeämpää on se että lapsesi on empaattinen ja kykenee olemaan onnellinen. Mitä jos yrittäisit hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on. Koeta joka päivä muistella mistä erityisesti pidät lapsessasi. Sillä jos lapsi vaistoaa tunteesi saatat vahingoittaa lastasi tosi pahoin.
Tsemppiä ja kivoja kevätpäiviä ap;lle mukavan pojan seurassa.
Ap tahallaan käytti lapsesta tuota SE. Ei ole akattemisen tekstiä eikä todellista muutenkaan :D