pakko avautua, nyt tuntuu ettei hermot kestää enää sekunttiakaan

kerroin tytön isälle, miehelleni , kuinka asiat ovat ja kuinka väsynyt olen tilanteeseen. Isä suuttui ja sanoi ehkä pahimmat sanat: pidän huolen, ettei tyttö ole riesanasi koko kesänä. tuli niin syyllinen olo, koen olevani hankala ihminen.

Isän mielestä tyttöä ei voi rankaista koko ajan, vaan parempi on juuri piilottaa tavarat. Kerroin, että tämä tarkoittaa sitä, että piilotan käsilaukkuni, rahani, meikit ym. Isän mielestä liiottelen asioita. Huvittavaa on se, että yksivuotiaallemme toitotamme jatkuvasti kieltoja, isäpuolena mieheni on lähes vain auktoriteetti lapsilleni. Kerroin myös , etten ole kertonut isälle kaikkea, koska en halua olla valittaja ja koska isä on sanonut,ettei hän tietää kertomattakin, millainen tyttö on. Niin mutkikas tilanne. Isä ei selvästi ymmärrä tilannettani. Tuntuu niin pahalta ja ratkaisemattomalta tilanteelta. Mitä voin tehdä?

Samojen fiilisten kanssa kamppailen... Vertaistuki ois tarpeen, haluisi joskus näitä asioita ja tunteita avoimesti jakaa jonkun toisen samassa tilanteessa olevan kanssa.

Ei tuo tyttöoikeadti tarvitse sitä kuria ja kieltämistä ja rankaisemista, vaan ikäistään enemmän ohjausta, huolenpitoa ja rakkautta. Olisi hyvä jos sinäkin äitipuolena voisit antaa niitä. Jatkuvan kieltämisen ja rankaisemisen sijasta teidän pitäisi miettiä, miksi lapsi toimii niin kuin toimii, mikä häntä pännii, miten hän voisi ilmaista ja purkaa sen rakentavammin ja miten hän voisi sääädellä omia tunteitaan. Ja se vaatii ihan kädestä pitäen opastamista. Ja paljon ymmärtämystä.



Ja ei, tämä ei ole tasapuolisuuden vastaista lasten kesken, vaan Tasapuolisuus on nimenomaan sitä, että kultakin vaaditaan häne kykyjensä mukaan ja annetaan hänen tarpeidensa mukaan. Jos yhdellä lapsella on vaikeaa, hänen pitää saada tukea, vakkei toisella olisikaan samalla lailla vaikeaa (ainakaan juuri nyt).

olla itsekin mustasukkainen siitä, että miehesi antaa hänelle ilmeisesti enemmän huomiota, kuin omille lapsillesi ja nämä tunteet pitäisi sinun tunnistaa selvästi.

Epäreiluutta ei tarvitse mieheltä toki hyväksyä, mutta jos tyttö, jonka elämä on hankalaa, leuhottaa tekemisisllään isänsä kanssa, kyllä minä ainakin ymmärrän, miksi hän niin tekee. Selität myös lapsillsei, että tytöllä on hankalaa ja ehkä isä on hänen kanssaan sen vuoksi enemmän, ei siksi ettei rakastaisi teitä tms...

Hankalaa varmasti on, mutta harva lapsi on 'paha' kuitenkaan. Selkeät säännöt, joista sovitte miehenkin kanssa, mutta tosiaan myös lapsikohtaista asennetta. Tytöllä varmasti on vaikeampaa, kuin sinun lapsillasi, joilla hyvä äiti.

Ei tuo tyttöoikeadti tarvitse sitä kuria ja kieltämistä ja rankaisemista, vaan ikäistään enemmän ohjausta, huolenpitoa ja rakkautta. Olisi hyvä jos sinäkin äitipuolena voisit antaa niitä. Jatkuvan kieltämisen ja rankaisemisen sijasta teidän pitäisi miettiä, miksi lapsi toimii niin kuin toimii, mikä häntä pännii, miten hän voisi ilmaista ja purkaa sen rakentavammin ja miten hän voisi sääädellä omia tunteitaan. Ja se vaatii ihan kädestä pitäen opastamista. Ja paljon ymmärtämystä.

Ja ei, tämä ei ole tasapuolisuuden vastaista lasten kesken, vaan Tasapuolisuus on nimenomaan sitä, että kultakin vaaditaan häne kykyjensä mukaan ja annetaan hänen tarpeidensa mukaan. Jos yhdellä lapsella on vaikeaa, hänen pitää saada tukea, vakkei toisella olisikaan samalla lailla vaikeaa (ainakaan juuri nyt).

Ei tuo tyttöoikeadti tarvitse sitä kuria ja kieltämistä ja rankaisemista, vaan ikäistään enemmän ohjausta, huolenpitoa ja rakkautta. Olisi hyvä jos sinäkin äitipuolena voisit antaa niitä. Jatkuvan kieltämisen ja rankaisemisen sijasta teidän pitäisi miettiä, miksi lapsi toimii niin kuin toimii, mikä häntä pännii, miten hän voisi ilmaista ja purkaa sen rakentavammin ja miten hän voisi sääädellä omia tunteitaan. Ja se vaatii ihan kädestä pitäen opastamista. Ja paljon ymmärtämystä. Ja ei, tämä ei ole tasapuolisuuden vastaista lasten kesken, vaan Tasapuolisuus on nimenomaan sitä, että kultakin vaaditaan häne kykyjensä mukaan ja annetaan hänen tarpeidensa mukaan. Jos yhdellä lapsella on vaikeaa, hänen pitää saada tukea, vakkei toisella olisikaan samalla lailla vaikeaa (ainakaan juuri nyt).

n

Tämä on varmasti ollt minulle se hankalin juttu. Omat lapseni voivat hyvin, eikä heillä ole mitään hätää. On ollut rankkaa hoitaa tytärpuolen asioita, kun tuntuu että omat jää sivuun. Kiitos silmiä avaavasta kommentoinnistasi

Isällä kyllä tässä suuri rooli, hänen olisi opittava ymmärtämään miten tytär käyttäytyy ja miten siihe puuttua. 9v tulisi todellakin ymmärtää itse olla soittelematta yöllä kellekään, ilman että täytyisi takavarikoida puhelin.

Onko teillä perhetapaamisia?

tarpeeksi, anna miehesi lukea se. Hae myös itsellesi tukea, olet tiukassa paikassa.

Isällä kyllä tässä suuri rooli, hänen olisi opittava ymmärtämään miten tytär käyttäytyy ja miten siihe puuttua. 9v tulisi todellakin ymmärtää itse olla soittelematta yöllä kellekään, ilman että täytyisi takavarikoida puhelin.

Tätä olen yrittänyt sanoa, mutta isän mielestä tyttö on vaan niin lapsellinen ja ei oikein ymmärrä. Olen yrittänyt myös, että pakko nämä asiat on oppia, ei ne piilottelemalla ja muita syyttelemällä korjaannu. Itselläni

on sellainen tunne, että kotonani minun on elettävä mieheni ja hänen tyttärensä ehdoilla..

kiitos, terkuin ap

tarpeeksi, anna miehesi lukea se. Hae myös itsellesi tukea, olet tiukassa paikassa.

kiitos myös sinulle. Olenkin miettinyt vertaistukia asioita. Ne antavat paljon voimia.

Olen yrittänyt miehelleni asioista puhua, mutta häne kokee sen rankkana kun aina valitan. Hän kuulemma tietää millainen tyttö on, ilman että kerron. Itse en tähän usko.

Viimeviikolla tyttö oli äidilläni hoidossa ja äiti soitti, ettei pärjää tytön kanssa. Tyttö oli siellä haukkunut äitini tyhmäksi, hänen antamansa lahjan tyhmäksi ja piti aivan typeränä, että oli edes joutunut äitini luo. Äitini tietysti säikähti ja päivitteli kuinka ihmeessä jaksan.

Ja jos viime viikkoa miettii, on tyttö valehdellut minulle useampaan kertaan sovituista asiosta. Huutanut paskaa ja vittua naapurin lapsille, potkinut myös heitä. Itkee sitten ovella, kun kukaan ei leiki hänen kanssaan ja ei omasta mielestään ole tehnyt mitään väärää.

Itkee päivittäin, kertoo kuinka äidin luona saa tehdä asiat toisin.

Vaatii jatkuvaa huomiota itselleen, jos joku toinen lapsi puhuu minulle, välittömästi pistää paremmaksi kehuen itseään.

Itselläni on hyvin hiljainen tyttö, joka ei paljoa asioistaan juttele. Kun joskus kertoo jotain, pistää tyttö välittömästi paremmaksi, tai jopa kertoo isälleen tarinat ominaan.

Isä ei anna huomiota tällähetkellä kuin tytölle ja meidän yhteiselle pienellä. ja tätätkin tyttö käyttää hyväkseen, kuin isä on poissa puhuu kuinka hän saa tehdä isän kanssa sitä ja tätä ja muut eivät. eipä siinä mitään, onhan lapsillani oma isä, mutta olen itse luonteeltani ihminen, etten siedä tippaakaan epäreiluutta. Enkä leuhkimista. Olen itse sitämieltä, että tällaisessa perheessä meidän aikuisten tulee olla tasapuolisia kaikille lapsille, olla läsnä. toki tyttö saa tehdä isänsä kanssa kahden mitä haluaa Mutta minulla ei ole tätä mahdollisuutta, olla joskus vaikka hetki ilman tyttöä repimässä huomiotani pois muilta lapsilta.

Huoh, vaikeita juttuja. Pitäsiköhän näyttää tämä viesti miehelleni

Olet hyvä äitipuoli, sillä olet valmis antamaan miehesi lapselle saman kuin omillesi. Hänelle se vain ei riitä, vaan hän haluaa enemmän ja hyvän muilta pois. Kirjoittele tuntemuksiasi tänne ja tulosta ketju miehellesi luettavaksi. Toivottavsti saat lisää fiksuja vastauksiakin.

Olet hyvä äitipuoli, sillä olet valmis antamaan miehesi lapselle saman kuin omillesi. Hänelle se vain ei riitä, vaan hän haluaa enemmän ja hyvän muilta pois. Kirjoittele tuntemuksiasi tänne ja tulosta ketju miehellesi luettavaksi. Toivottavsti saat lisää fiksuja vastauksiakin.

Kiitos kovasti, parhaani teen ja vaadin sitä kyllä muiltakin. Kyllä tämä aina tästä, päivä kerrallaan. Ja ihan totta, en ole tullut ajatelleeksikaan, en koskaa tule riittämään tytölle, vaikka täyttäisin hänen kaikki tuhat toivettaan.

Tytöt osaa isänsä kietoa tekemään vaikka mitä. Eivätkä isät pysty olemaan tekemättä..

Mutta sinunhan ei ole mikään pakko jaksaa, pistä isä selvittelemään hetkeksi tytön riitoja muiden lasten kanssa ja valvomaan arkea. Pieni lepo tekisi varmasti sinulle hyvää.



Halauksia sinulle, olet tärkeässä roolissa vaikkei siitä palkintoja tytöaltä ja isätä varmasti koskaan tulekaan.

Tytöt osaa isänsä kietoa tekemään vaikka mitä. Eivätkä isät pysty olemaan tekemättä.. Mutta sinunhan ei ole mikään pakko jaksaa, pistä isä selvittelemään hetkeksi tytön riitoja muiden lasten kanssa ja valvomaan arkea. Pieni lepo tekisi varmasti sinulle hyvää. Halauksia sinulle, olet tärkeässä roolissa vaikkei siitä palkintoja tytöaltä ja isätä varmasti koskaan tulekaan.

Ihanan kannustavia viestejä, luulin että saan lokaa niskaan. Juu, loma olisi tarpeen. Ensiviikolla tytön piti lähteä viikoksi äidin luo, muttei onnistunutkaan. Ei auta, turha sitä jäädä surkuttelemaan, vaikka odotin lomaa kuin kuuta nousevaa. '

Soitin juuri äidillekin ja kerroin, miten väsynyt olen. Äitykkä lohdutteli : )

Niin ja ne palkinnot. Ehkä ne tulee kuitenkin arjessa. Se, että tytöllä oli hyvä todistus, se että edes joskus näen hänen pitävän minusta. Ja kyllä miehenikin välillä kiittää, vaikka tietyllä tavalla pitääkin rooliani itsestään selvyytenä. .

Laittakaa hänet kesäleirille, voisi tehdä hyvää.

Olet hyvä äitipuoli, sillä olet valmis antamaan miehesi lapselle saman kuin omillesi. Hänelle se vain ei riitä, vaan hän haluaa enemmän ja hyvän muilta pois. Kirjoittele tuntemuksiasi tänne ja tulosta ketju miehellesi luettavaksi. Toivottavsti saat lisää fiksuja vastauksiakin.

Ihan totta, tyttö on kova vaatimaan. On tottunut saamaan kaiken haluamansa. Ihmiset ja tavarat. Äitinikin juuri kertoi, että tyttö pyytää jatkuvasti, esim syötävää, jota ei kuitenkaan syö. Lelut ovat hänelle samantekeviä, kun ne on saatu, löytyy ne pihalta tai rikottuna. Ja samat on saatava mitä muut, mielellään enempi.

Jostainhan tämäkin kertoo.

Miksi erosivat?



Vanhako oma lapsesi on?

Koska erosit ja miksi?



Koska aloit olla yhdessä nyk. miehen kanssa?

Tyttöhän oireilee tosi voimakkaasti, hyvä että käy lastenpsykiatrilla.



Miten ihmeessä psykiatri ei ole ehdotanut koko perheelle jotain terapiaa? Tuossahan kärsii kaikki. Muiden lastenkin kasvu häiriintyy tuollaisessa asetelmassa.



Kiireen vilkkaa pakota miehesi jonnekin perheterapiaan. Teidän on aivan välttämätöntä vetää yhtä köyttä miehen kanssa. Tyttöhän testaa kaikkia koko ajan ja joutuu ikään kuin "pettymään" koko ajan kun aikuinen ei pystykään pitämään rajoja ja antamaan sitä vastusta mitä tyttö tarvitsisi.