Lue keskustelun säännöt.
Äidin huono omatunto :( Tämä on kauhea tunne. Toinen lapseni
17.06.2012 |
on vaikea, kaikkeen tyytymätön, helposti raivostuva mutta tietysti rakas. Toinen taas on sopuisa, empaattinen, epäitsekäs (mutta laiska) ja yhtä rakas. Molempia lapsia rakastan yhtä paljon, mutta tästä toisesta pidän kyllä enemmän.
Onko kenelläkään toisella samanlaisia tuntemuksia? Miten niistä pääsee eroon?
Kommentit (8)
tasapuolisesti. Toisen kanssa mä uuvun, toisen seurassa nautin. Se on hirveää! -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin varmasti myös kohtelet heitä tasapuolisesti. Ehkä voisit yrittää löytää lapsistasi piirteitä, joista pidät juuri heissä yksilöinä? Molemmista ei tarvitse pitää samalla lailla - eiväthän lapset mitään kasvottomia toistensa klooneja ole. Opettele näkemään molemmissa omat kauniit piirteensä. :)
Kyllä se mua rakastaa, mutta ihan selvästi pitää laiskana, ajattelee että en osaa tehdä ruokaa, hoitaa kotia enkä miestä (juu se on hänelle naisen tehtävä). Selvästikin ammattini on kuitenkin suurempi ylpeyden aihe kuin siskoni ammatti (joka on hyvä ammatti sekin, mutta "tavallisempi").
Tulee ilmi pienissä kommenteissa ja sivulauseissa, joita tuskin äiti itsekään huomaa. Joten en usko että pystyt ap peittämään lapsiltasi tuota ajatustasi, mutta tärkeintä on, että pyrit rakastamaan molempia sellaisina kuin ovat!
tasapuolisesti. Toisen kanssa mä uuvun, toisen seurassa nautin. Se on hirveää! -ap
esikoinen on aina ollut luonteeltaan haastavampi ja haasteellisempi ja kuopus puolestaan paljon yksinkertaisempi ja rakastettavampi. Molempia rakastan yhtä paljon, mutta ei tavalla. Esikoiselta saan haasteellisuuden kanssa itse asiassa enemmän ja hän pakottaa minut tutkimaan itseänikin ja kasvamaan ihmisenä. Kuopuksen kanssa voi vain olla rauhassa ja elää. Rakkautta on monenlaista eikä siitä kannata huonoa omatuntoa potea, että toinen lapsista vain sattuu olemaan helpommin rakastettava. Eihän se ole sinun eikä lapsenkaan syy, niin vain on.
Kyllä se mua rakastaa, mutta ihan selvästi pitää laiskana, ajattelee että en osaa tehdä ruokaa, hoitaa kotia enkä miestä (juu se on hänelle naisen tehtävä). Selvästikin ammattini on kuitenkin suurempi ylpeyden aihe kuin siskoni ammatti (joka on hyvä ammatti sekin, mutta "tavallisempi"). Tulee ilmi pienissä kommenteissa ja sivulauseissa, joita tuskin äiti itsekään huomaa. Joten en usko että pystyt ap peittämään lapsiltasi tuota ajatustasi, mutta tärkeintä on, että pyrit rakastamaan molempia sellaisina kuin ovat!
enemmän ja puhumaan hänelle siitä, miten hän kohtelee toisia ihmisiä. Ihan avoimesti teen sen päälauseilla, en tarvitse sivulauseita. Lapsessa on paljon hyviä piirteitä, mutta hän ei ole juurikaan empaattinen. Hänen tahtonsa ja tuntemuksensa ovat ainoat, jotka merkitsevät hänelle. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on vaikea, kaikkeen tyytymätön, helposti raivostuva mutta tietysti rakas. Toinen taas on sopuisa, empaattinen, epäitsekäs (mutta laiska) ja yhtä rakas. Molempia lapsia rakastan yhtä paljon, mutta tästä toisesta pidän kyllä enemmän.
Onko kenelläkään toisella samanlaisia tuntemuksia? Miten niistä pääsee eroon?
Yleensä näitä tuntemuksia tulee silloin, kun olen ottanut yhteen tämän haastavamman lapsen kanssa. Mutta ne tunteet joutavat roskakoriin. Tällä haastavammalla lapsella vain on samanlainen luonne kuin minulla itselläni, joten ei ihme, että yhteenottoja tulee. Toinen lapsi on leppoisa kuten isänsä, johon rakastuin juurikin tämän luonteenpiirteen takia. Tämän ymmärtäminen on auttanut pääsemään syyllisyydestä eroon. Vaikka tappelemme vanhemman lapsen kanssa, on hän silti rakas esikoiseni ja aivan loistava tyyppi.
on ihan normaalia pitää jostakusta enemmän kuin toisesta. sanoit, että kuitenkin rakastat molempia lapsiasi. kaikki on siis kunnossa. rentoudu siis: äiditkin ovat vain ihmisiä, ja voivat epätäydellisyydestään huolimatta olla loistoäitejä.