Tiesitkö ennen synnytystä, että episiotomiassa leikataan saksilla lantionpohjan lihaksia?
Vai lähditkö soitellen sotaan, luottaen siihen että kätilö tietää parhaiten?
Kommentit (13)
että siinä leikataan, jos ei lihaksia?
klö
lihasta kuin pitkät supistuvat lihakset.
Emättimen ja anuksen välissä. Nykyään myös hyvin harvinaista, sillä hermot kärsivät ja inkotenssiriski suurenee. Siksi annetaan mielummin revetä hiukan luonnollisesti.
Emättimen ja anuksen välissä. Nykyään myös hyvin harvinaista, sillä hermot kärsivät ja inkotenssiriski suurenee. Siksi annetaan mielummin revetä hiukan luonnollisesti.
Ei vaan yleensä leikataan häpyhuleen päin, eikä anukseen.
Tiesitkö ennen synnytystä, että episiotomiassa leikataan saksilla lantionpohjan lihaksia? Vai lähditkö soitellen sotaan, luottaen siihen että kätilö tietää parhaiten?
Luulin ennen synnytystä, että siinä nipsaistaan emättimen ja anuksen välinen liha, ja olin aivan kauhuissani ja pyysin ettei sitä leikattaisi.
Kuitenkin pitkittyneen ponnistusvaiheen takia olin todella tyytyväinen kun episiotomia lopulta tehtiin (häpyhuulen suuntaan), sillä isopäinen vauva syntyi tosi pian leikkaamisen jälkeen, eikä tarvittu imukuppia. Eli minulle se oli hyvä juttu ja haava parani pian. Virtsankarkailua tosin oli muutaman kuukauden ajan synnytyksen jälkeen.
Sinä itse todistat, että yleensä kätilö synnytysalan ammattilaisena tietää paremmin.
Välillä leikkaaminen oli pikemminkin sääntö kuin poikkeus, eli leikattiin joka tapauksessa, oli aihetta tai ei. Nykyään on kai siirrytty luonnollisempaan juuri siksi, että pieni (!) luonnollinen repeämä on parempi kuin leikkaus.
ja edes tiennyt sen ekan jälkeenkään, että saksilla leikkasivat sen. Pirun kipeä se haava oli ja parani hitaasti. Seuravassa synnytyksessä kätilö jo heilutteli saksia käsissään ja tajusin, että suunnittelee episiotomiaa. Onneksi sain puristettua vauvan ulos. Tällä kertaa vauvan pää oli pieni, jos olisi olllut samaa koko kuin esikoisen niin episiotomia olisi varmasti seurannut.
enkä halua synnyttää enää koskaan
Ei olisi pitänyt lukea tätäkään...
Hirvitti todella etukäteen ja ajattelin, etten missään nimessä haluaisi sitä. Lopulta en kuitenkaan edes huomannut koko operaatiota. Aika pikku juttu siinä yhteydessä.
Varmasti oli operaatio silloin paikallaan. Totta kai luotan kätilöihin, se on heidän ammattinsa, ei minun. Repesin myös vähän, mutta en huomannut sitäkään. Toisen lapsen synnytyksessä mitään ei revennyt eikä leikelty.
mitä kätilö leikkasi vaan repesipä tuo sfinkteriin saakka kuitenniin ekassa synnytyksessä. Haava vielä tulehtui, mutta parani ihan mukavasti. Tokassa synnytyksessä ei leikelty, mutta repesi sen verran, että muutamalla tikillä selvittiin. Eikä ollut kivuliaskaan.
Minun mielestä leikkasi veitsellä eikä saksilla, mutta mene ja tiedä
Minua leikattiin ilmeisen paljon molempiin suuntiin, enkä nauti vielä kahden vuoden jälkeenkään seksistä lainkaan enkä pysty kunnolla pidättämään löysempää ulostetta enkä virtsaa. Vaipoissa mennään. Masennuin tästä aika rankasti ja olen yhä lääkistyksessä.
Jos olisin tiennyt, olisin halunnut pelkosektion. Tämä tuhosi kokemukseni naisellisuudesta seksuaalisessa mielessä. Ei tee mieli eikä ainakaan suuseksiä miehen antamana, kun tuntuu etten tiedä onko siistiä ja mitä laukeamisessa tapahtuisi. Vituttaa, että meni kaikki ilo jo alle kolmikymppisenä. Eikä gyne ole osannut antaa toivoa toipumisesta, kun ilmeisesti jotain hermotuksellista meni pilalle alapäästäni.
En olisi synnyttänyt lainkaan jos olisin tiennyt mitä tapahtuu. Ei lapsikaan ole sen arvoinen, etten enää koskaan koe itseäni kokonaiseksi tai itsekseni.
siinä ei kyllä leikellä lantionpohjan lihaksia ellei sitten aluetta käsitetä todella laajasti.