Mä olen p*ska ja maho lehmä.

Elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista, mutta pitää vaan sopeutua olosuhteisiin.

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! Älä tee itsestäsi kyynistä paskaa äläkä marttyyria. Elämä on asenne.

Luulen että jos miehesi sinut jonkin syyn takia haluaa jättää, niin se on pikemminkin itseinhon aiheuttama masennus ja lohduttomuus joka tekee sinusta vaikean elämänkumppanin.

Miehesi varmasti kärsii tilanteesta myös, mutta miehet harvoin ajattelevat naisen olevan " viallinen" , pikemminkin että paska tsägä.

Pahinta on se että vaikka mieheni sanoo ettei " syytä" minua lapsettomuudesta, niin silti tunnen välillä miehen tuskan siitä että kaikki muut ympärillä lisääntyy ja me emme, ja tiedän hänen tietävän että syy on ilmiselvästi minussa.



Elämä on julmaa.



ap

Minä sairastuin pysyvästi 25-vuotiaana. Elämämme on muuttunut paljon ja on mahdollisuuksiltaan rajallisempaa kuin monilla ikäisillämme, mutta silti mies ei ole koskaan halunnut vaihtaa sitä muuhun.



Kävin nuo samat ajatukset läpi kun mies joutui auttamaan minua sängystä ylös, pukemaan jne. Minä tunsin olevani vain taakka ja riesa. Yhteen lapseen saimme mahdollisuuden, mutta hoito jäi pienenä hyvin paljon miehen varaan.



Vuosien saatossa olen ymmärtänyt, ettei onnelliseen parisuhteeseen vaadita yhteisten unelmien saavuttamista. Onnellisuuden avain on siinä, miten suhde pysyy kasassa muutoksien kourissa. Miten pystyy sopeutumaan toisen muuttumiseen ja keksimään uusia unelmia haudattujen tilalle.

että mies vastustaa adoptiota aluksi... Jos saat hänet tapaamaan jo Suomeen tulleita adoptiolapsia, mieli voi kääntyä.



4, kahden a-lapsen äiti

geeninne saattavat hylkiä toisiaan, elimistöhän yrittää aina löytää ja tuottaa saatavilla olevista rakennusaineista mahdollisimman hyvän yksilön.

toki niitä varmaan kaikkien geeneissä on.



Mies on vahvasti adoptiota vastaan, sanoo että haluaa lapsensa olevan biologinen lapsi.



Ja tiedän että mies haluaa kovasti lapsia, ja kärsii tilanteesta yllättävän paljon.



ap

Tai no ei ihan, mieheni kanssa olimme kyllä niin kauan yhdessä, kunnes tärppäsi. Yli kymmenen vuotta ilman mitään ehkäisyä. Emme käyneet hoidoissa, koska olin jotenkin alistunut tilanteeseen ja mieheni protestoi järjettömän kalliita hoitohintoja. Kun siten tulin raskaaksi 38-vuotiaana, luulin että vaihdevuodet alkoivat... Samanikäinen ystäväni luuli raskauduttuaan, että hänellä oli syöpä tai jokin muu vakava sairaus... Että ei sitä koskaan tiedä, mitä huominen tuo tullessaan.

eli piti sanomani että yritystä on takana ihan tarpeeksi, ensin vajaa vuosi, sitten tutkimukset, sitten lisää luomuyritystä toinen vuosi (lääkärit ei löytäneet syytä miksen tulisi raskaaksi). Nyt kai vuorossa IVF, josta ei lääkäri antanut kovin paljon toiveita, en tiedä miksi. Kai huono merkki että mitään vikaa ei löydy mutta silti ei tärppää.



ap

tai siis sitä että olen viallinen. Olen alkanut todella vihaamaan itseäni.



ap

miksi vammaisia on, sairauksia on.

joskus oli ihan samanlainen ketju jossa (sori vaan) ap oi täynnä itsesääliä.

En oikein koe olevani täynnä itsesääliä, paremminkin vihaa ja halveksuntaa. Ja syyllisyyttä siitä että omat vikani vievät mieheltä mahdollisuuden isyyteen.

" vikaa" , joka selittäisi lapsettomuuden.



Ala ottamaan Beroccaa joka aamu, tee ovistestejä ja seksin jälkeen jalat kattoa kohti. Ennen seksiä lasi punaviiniä.