Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuu että kuolen, en kestä lapseni kuolemaa. =(
18.02.2007 |
Kolmas lapseni kuoli hiljattain vauvana. Kaksi vanhempaa ovat mulle nyt korvaamattomia mut silti jotenkin en pysty olemaan heille enää äiti. Olen ihan rikki. Ahdistaa ajatella etten koskaan enää voi saada biologisia lapsia. Mun kroppa oli vaan jo niin loppu että lääkärit laittoivat narut kiinni. Miten ihmeessä tästä voi selvitä? Olisin halunnu tämän yhden pienen vielä pitää. =( Mä olen niin katkera ja surullinen ja vihainen, yhtäaikaa. Mun koko elämä on pilalla. Mä en halua mitään duunia ja uraa yms mä halusin olla äiti kolmelle lapselle mutta en saanu. Mä en jaksa kauan enää edes yrittää elää. Mikään ei auta. On lääkitys ja on keskusteluapua mut ei. Mieskin yrittää jaksaa vaikka mä olen hirveää seuraa. En puhele juuri mitään, ravaan vaan tupakalla ja seksi ei kiinnosta yhtään, ennen olimme tosi aktiivisia ja muutenkin olen masentavaa seuraa. Mun kanssa ei voi edes tapella kun mikään ei kiinnosta tai ole mitään tunteita herättävää. Mä olen jo kohta kolme kuukautta, ollut eristäytyneenä kotiin, en halua mennä minnekkään enkä nähdä ketään. En kaipaa mitään kavereita tai sukulaisia lähelleni. Haluan vaan sulaa pois. Sääli käy kahta lastani jotka tarvitsisivat mua mutta mä olen jo kuin kuollut, ei musta ole enää mihinkään. =(
Kommentit (30)
On tietysti hyvä, että käyt jo nyt juttelemassa ja kertomassa mietteitäsi/tuntemuksiasi, mutta varmasti parhaan tuen saisit sieltä, jossa voit " kohdata" saman kokeneita. En tiedä mistäpäin olet ja kun itseäni ei ole aivan samanlainen suru koskettanut (vaikka lähellä se oli), en oikein tiedä suoria yhteystietoja mihinkään. Toivottavasti joku, joka tietää enemmän asiasta, kertoo ap:lle mihin kannattaa ottaa yhteyttä. Voimia jaksaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa joka tässä enää kärsii olet sinä, teidän perhe, läheiset...
Se mikä pitää järjestää kuntoon on teidän elämä. Ja siihen menee aikaa. Voi olisikin lääke jolla lapsen kuolemasta selviää.
Se muisto ei unohdu koskaan ja suru mutta sen kanssa oppii elämään. Minun mummuni menetti reilun viikon ikäisen vauvan, neljännen lapsen, vajaa kolmekymmentä vuotta sitten. Pari kuukautta ennen minun syntymääni. Hänen suruaan olin tietysti helpottamassa. Oli vauva jota sai hoivata ja rakastaa vaikka ei ollutkaan ihan oma.
Kun minä aloin odottamaan esikoista vajaa 5 vuotta sitten sai kai mummu viimein puhuttua kaiken ulos. Jutteli joka kerta kun kävin siellä tästä vauvasta.
Ja mikä tämän opetus oli. Ei niin sitten mikään. Kunhan kerroin.
niin liity jäseneksi Enkelivauva-sivuille
health. groups. yahoo. com/ group/ enkelivauva/
Tämä on suljettu ryhmä, ja meitä on valitettavan monta. Itselleni lapseni menetettyäni 4v. sitten tämä ryhmä oli jossain vaiheessa aivan korvaamaton. Kukaan ei voi ymmärtää tunteitasi ja tuskaasi paremmin kuin toinen samassa elämäntilanteessa oleva, ja ehkä asian läpi eläneet osaavat jollain tavalla auttaakin.
Halaus
Kuolema tuli ensimmäisten ihmisten syntien takia - ja tuon syntisyyden takia mekin saamme kärsiä ja kuolla. Jumala odottaa taatusti innolla aikaa jolloin tulee poistamaan synnin ja kuoleman ja se aika on PIAN! Sinä voit tavata lapsesi vielä jos nyt alat ottamaan asioista selvää. Rakkaudella!
selväjärkisenä suht olen pysyny...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta muista että miehesi ja lapsesikin on kokenut menettämisen. Lapsenne ymmärtää asian sitten isompina, mutta olen varma että heilläkin pysähtyy aika silloin miettimiseen että millaista olisi jos sisar olisi siinä vieressä.
Kannattaa muistaa niitä hetkiä miten hyvä teidän perheen oli kun lapsia oli kaksi. Se onni ja rakkaus, jos se auttaa? Nyt sun ei tartte nauttia seksistä, voit olla hiljaakin jos siltä tuntuu. Mene metsään ja huuda keuhkoista koko voimalla jos siltä tuntuu.
Itse en ole lastani menettänyt mutta äidin mies on menettänyt aikuisen lapsensa ja voin sanoa että rikki siinä ihminen menee kun lapsi kuolee.
Mutta ole perheesi seurassa. Katso niitä olemassaolevia lapsiasi, vaikka niitä ei nyt kolmea ole, niin kaksi kuitenkin! Toisille on olemassa se kolmaskin - kaksi kotona ja yksi enkelinä taivaassa odottamassa teitä?
Mää toivon sulle kovasti paljon lämpösiä ajatuksia. Ihan halaan virtuaalisesti. Sure rauhassa, mutta muista että lapset on menettäny sisaren ja mies myös lapsen. Kysy miehen ajatuksia, että mieskin pääsee suremaan. Tukekaa toisianne ja lapsianne kun sen aika tulee heidän kasvaessa.
Tiedän että kunnilla on vaikea järjestää kotiapua, mutta luulis että tämä olisi sellainen tilanne johon sitä pitäisi ehdottomasti saada. Laita terapeuttisi asialle. Itse et varmasti jaksa, ja tunnetusti jos itse soittaa ja pyytää niin luultavasti apu evätään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kuoli lapsi kuutisen vuotta sitten. Muuten meillä olisi neljä lasta ja nyt niitä on vain kolme. Kyllä se suru tulee aina välillä pintaan, mutta se ei enää hallitse elämää.
Vihan tunteesi ovat ihan normaaleja alussa, mutta jos juutut vihaasi, niin silloin kannattaa pohtia, missä on vika. Silloin kannattaa pohtia, että voisi antaa anteeksi Jumalalle, elämälle, itselle - kenelle vain on vihainen.
Kannattaa katsoa sitä hyvää, mitä sinulla on - ei sitä, mitä sinulla ei ole. Lapsi oli ja eli. Nyt hän on taivaassa odottamassa sinua ja haluaa sinun olevan onnellinen, vaikka hän itse lähtikin jo pois. Näin minä uskon.
Minä olen uskossa. Olin jo ennen lapsen kuolemaa ja olen edelleen. Uskon, että Jumala auttaa ketä tahansa, joka kääntyy rukoillen Hänen puoleensa. Vaikka osoittaisit vain pienen rukouksen, syyttävän rukouksen tai minkä tahansa rukouksen Jumalan puoleen, niin Hän kuulee rukoukset. Hän haluaa auttaa ja antaa sinulle mielen rauhan sydämeesi.
Vierailija:
Kuolema tuli ensimmäisten ihmisten syntien takia - ja tuon syntisyyden takia mekin saamme kärsiä ja kuolla. Jumala odottaa taatusti innolla aikaa jolloin tulee poistamaan synnin ja kuoleman ja se aika on PIAN! Sinä voit tavata lapsesi vielä jos nyt alat ottamaan asioista selvää. Rakkaudella!
Miten muuten kuin tappamalla itsensä ? Ai oikein ottamalla asioista selvää, ai sitä miten päivänsä päättää ???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on käynyt vähän samalla tavalla ja jotenkin ällöksi tunnen sen, että sellaisetkin ihmiset, jotka eivät niin uskovaisia ole olleet, tarjoavat kaikenlaista teologiaa lapsen menetyksen jälkeen
Oksennan kohta heidän jaloilleen
" Tutkimattomat ovat Herran tiet"
" Jumala puhuu haluamallaan tavalla"
" Nyt se on siellä enkelinä taivaassa"
Että näin.
Olet rohkea ja vahva ihminen kun uskallat tulla kertomaan tunteistasi. Varmasti monenlaisia ajatuksia juoksee paassa, mutta se on ihan ok. Ala tunne syyllisyytta noista kommenteista kuinka lapsesi ja miehesi ovat myos menettaneet rakkaan. Surutyo on oma prosessinsa, toivottavasti saistit lapsille oman tukihenkilon joka auttaa heita kasittelemaan tata asiaa.
Olet ajatuksissani
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä todellakin toivon,että sulla ei ole omia lapsia siis TODELLAKIN TOIVON SITÄ!
Onko sulla aivoja mollä ajatella vai kirjoitatko mitä sun tyhjästä päästä lähtee??
Voimia ap:lle!!
Oletko siellä kertonut asiat rehellisesti? Että et siis ole vähätellyt oloasi..
Voimia sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heidän menetys oli isompi. Heillä on äiti fyysisesti, mutta he saavat joka päivä kokea olevansa riittämättömiä. Olisitko riittänyt 3 lapsen äidiksi kun et kahtakaan enää jaksa.
hoitojakso psyk. osastolla voisi auttaa.
täytyy hakeutua vaikka terveyskeskuksen kautta mielenterveystoimistoon, jotta pääset terapiaan ja saat masennuslääkityksen. Olet kokenut kovia, mutta lapsesi tarvitsevat sinua. Sulla on hyvä mies.
Yritä antaa ajalle mahdollisuus parantaa. Sinun pienimmälläsi ei ole mitään hätää. Isommat tarvitsevat äitiä vielä.
Muistan sinua iltarukouksessani ja toivon voimia sinulle ja perheellesi.
ajattelen sitä melkein päivittäin. Tuo 3 kuukautta on lyhyt aika eikä siinä ajassa moni vielä saa toimintakykyään takaisin. Anna itsellesi ja perheellesi aikaa surra.
Muista kuitenkin kertoa heille usein, että rakastat heitä vaikka oletkin surullinen, kerro että he ovat tärkeitä sinulle. Ota vaikka syliin.
Ei lasten kanssa kokoajan tarvitse touhuta, riittää kun olet läsnä.
Kyllä sinä vielä löydät sisäisen voimasi ja selviät tästä. Huomaat miten aikojen kuluessa tuska vähenee vaikka muisto pysyykin.
Voimia ja rakkautta koko perheelle!
Alue: Aihe vapaa
jos sisaruksesi olisi kuollut ja olisit surullinen siitä lisäksi äitisi olisi hyljännyt sinut tai olisi muissa maailmoissa. Ajattelisit varmaan ettei äiti välitä enää, tätä et halua oikeasti omille rakkaille lapsillesi.
Mieti aikaa taaksepäin ennen kuin odotit tuota menehtynyttä vauvaa, piditkö niistä vanhemmista lapsista ja olivatko he rakkaita ja elämän sisältö ja tarkoitus. Uskon että vastaat myöntävästi.
En halua vähätellä mitenkään suruasi, sinulla on oikeus surra, kuitenkin täytyy muistaa että sinulla on vastuu myös elävistä lapsistasi ja ennen kaikkea heistä. Kuollutta et saa takaisin, sinun on elettävä tässä ja nyt ja nautittava siitä mitä sinulla on.
Jätä itsetuhoiset ajatukset, kerro tuntemuksiasi Luojalle rukouksessa omassa mielessäsi ja pyydä voimaa kestää tämä taakka. Elämä on lahja jota on syytä arvostaa, sinulla on perhe mies ja lapset.
Yksi keino voisi olla purkaa tuntemuksiasi paperille tai luo kansio koneelle johon kirjoittelet ja pyri löytämään jokaisesta päivästä myös joku positiivinen asia. Huomenna yksi hyvä asia elämässäsi ja seuraavan päivänä taas uusi jne.
Hyvät asiat voit kirjoittaa vaikka näkyville ns. huoneen tauluiksi jotka ovat näkyvillä silloinkin kun on erittäin huono hetki. Pakota itsesi en lupaa että se olisi helppoa mutta tee se kuitenkin.