Amis vs lukio -keskusteluun: eikö uuden oppiminen ole ilo?
Ihmetyttää, kun nykyisin kaikkea arvioidaan karkeasti hyödyn näkökulmasta, tyyliin "mitä hyötyä mennä lukioon, kun ei sieltä valmistu mihinkään" tai "mitä järkeä on mennä yliopistoon, kun yhtälailla amiskin voi rikastua" jne. - Eikö kukaan enää opiskele oppimisen takia, sivistääkseen itseään?
Jos saisin päättää, soisin kaikkien menevän lukioon, ja vasta sen jälkeen amikseen, jos sinne halajaa. Lukio auttaa hahmottamaan maailmaa, opettaa kriittisyyttä ja ennen kaikkea sivistää. Opiskelija saa erinomaisen yleiskattauksen melkein kaikista tieteenaloista. - Toki voi asioita itsekin opiskella, mutta harva amiksen käynyt edes tietää mitä ei tiedä.
Sivistyserot luovat luokkayhteiskuntaa ja epätasa-arvoa. Useissa tutkimuksissa on osoitettu, kuinka korkeastikoulutetut ovat
terveämpiä, onnellisempia ja varakkaampia kuin heikosti koulutetut, jotka keräävät osakseen kaikenlaisia sosiaalisia ongelmia. Ongelmat alkavat usein jo peruskoulussa.
Nuori laiskistuu, elämä tuntuu tylsältä, koulu kamalalta - itsetunto oppimisen suhteen on syystä tai toisesta alentunut. Ei odoteta elämältä suuria. Sellainen nuori valitsee melko todennäköisesti amiksen ja yleissivistys jääkin sitten peruskoulun tasolle.
Suomessa on mahtava koulujärjestelmä ja ilmainen yo-opetuskin. Miksei se houkuta?
Kommentit (2)
Sitä voisi kokea vaikka ymmärtäessään. Vastapuolen näkökulman.
Minusta on tosi hyvä, että meillä on tarjolla erilaisia koulutusvaihtoehtoja ja -väyliä ja minusta niitä pitäisi lisätä. Kaikkia ei pidä pakottaa samaan muottiin. Suomen valtti länsimaisessa ilpailussa on juuri siinä, että meillä voi uudelleenkouluttautua ja valita väylänsä vasta aikuisenakin -kuusivuotiaan sijasta.
Olen samaa mieltä siitä, että pelkkä hyötynäkökulma on vähän yksipuolinen peruste ammattikoulun käymiselle. Olen mennyt lukion käytyäni ammattikouluun, ja minulle lukion käyminen ensin oli ehdottamasti hyvä ja tarpeellinen ratkaisu.
En kuitenkaan usko, että lukion käyminen olisi kaikille hyvä vaihtoehto. Jotkut ovat enemmän käytännön ihmisiä eivätkä niin kiinnostuneita teoreettisesta tiedosta tai eri tieteenaloista. Tämä ei mielestäni tarkoita, että henkilö olisi välttämättä laiska. En minäkään ole kiinnostunut autojen rassaamisesta tai kodin putkitöistä, vaikka nämä ovat yhteiskuntamme toiminnan kannalta tärkeitä osaamisalueita.
Joillakin on jo peruskoulussa suuria vaikeuksia matematiikassa tai kielissä, joten voi vain kuvitella, miten nämä aineet luistaisivat lukiossa. Jos kaikki menisivät lukioon, vaatimustasoa pitäisi väistämättä laskea. Vai eikö lukion ole tarkoituskin olla jossain määrin selektiivinen oppilaitos, johon on tarkoitus karsia korkeakouluihin jatkava oppilasaines? Lukio on jo nyt melko paljon yläkoulun oppimäärän toisintoa jossain määrin syventäen, joten jos tasoa laskettaisiin, lukio olisi luultavasti pelkkää yläkoulun kertausta.
En myöskään usko, että lukio parantaisi sellaisen oppilaan opiskelumotivaatiota, joka jo peruskoulussa kokee opiskelun kamalaksi. Sen sijaan tiedän nuoria, joiden koulunkäynti-into on kasvanut ammattikoulussa, kun he ovat viimein päässeet tekemään enemmän käytännön asioita pänttäämisen sijaan. Minäkin olen huolissani kasvavista terveyseroista, mutta en pidä todennäköisenä, että kaikkien tunkeminen saman lukiomuotin läpi ratkaisisi ongelmaa.