Kinkkinen tilanne, auttakaa!

Miten voisin sanoa ystävälle joka on tukenut minua tähän asti aina, etten loukkaisi häntä, vaikka pakosti varmaan tulenkin loukkaamaan... etten halua olla enää hänen kanssaan tekemisissä? Syy ei johdu hänestä itsestään, vaan siitä että nyt kun muutan niin haluan vihdoin paskaa menneisyyttäni karkuun ja tämän ihmisen kanssa olemme olleet ystäviä teineistä asti, tosin emme ole nyt nähneet usein kun hän muutti sitten kauemmas, mitä joskus hänen luonaan vieraillut olen...



Mä haluaisin vaan repästä itteni kunnolla irti ja tuntee täysin vapaaks, ettei pienikään muisto menneisyydestä kirvelisi lähellä mun persettä. Mä oon vaan tällänen, voi kun voisinkin sulattaa nää jotenkin yhteen tuntematta olooni pahaks ja ehkä vielä hiukan ahdistuneeks...



Toinen vaihtoehto olisi tosin kadota hiljaa äänettä. Mut emmä sit tiiä haluanko sitäkään tehdä, koska jos vaihdan puhelinnumeroni jne, ystäväni pistää sitten siihen viestiä että vaikka hän ei jaksa enää parisuhdettaan ja haluaa hypätä nyt kaivoon. Eli on hiukan itsetuhoinen. Ja muutenkin kun hän on tukenut minua tähän asti, haluaisin kyllä olla reilu ja sanoa reilusti mikä tilanne on ja että tämä ei johdu mitenkään hänestä vaan musta itestäni ja mä oon paska ihminen kun en pysty sulattaan silleen täysin mun menneisyyttä!!!!



Tunnen jo valmiiks oloni paskaks, koska mä en oo mikään kylmä ja kova ihminen. Mut mun on pakko ajatella nyt omaa hyvinvointiani vihdoin ja päästä tekemään oikeesti sitä mun juttuu, ja ennen kaikkea elää tätä elämää, vihdoinki!



HJÄLP MEE.