Emme ole koskaan molemmat vanhemmat yhtäaikaa olleet

Esikoinen oli ennen kuopuksen syntymää 3 yötä ollut yökylässä 1-3v. iässä. Kuopus oli ekan kerran 2-vuotias mennessään tätilään isoveljen kanssa.



Nyt ovat 9v. ja 6v. ja keskimäärin pari kertaa vuodessa yhtä aikaa yökylässä mummolassa (miehen vanhemmat) tai mun siskolla. Tuo määrä on aivan sopiva, kyllä me aina välillä tykätään olla kahdestaan.



Mun vanhemmat on alkoholisoituneita ja miehen vanhemmat aika huonokuntoisia. Mun vanhemmille lapset ei ikinä mene, miehen vanhemmat pyytää ja jaksaa harvakseltaan. Isompi on jo niin iso, että menee siellä paremmin, kun ei tarvi hoitoa. Siskolla on iso perhe, joten en liian usein häntä vaivaa (ja toki otan hänen lapsiaan meille).

..serkukset (6v ja 4v) "päättivät" käydä toistensa luona yökyläilemässä. Ovat pari kertaa olleet ihan hoidossakin, kun vanhemmat ovat sopineet. Mutta nyt kävi näin, että meidän lapsi lähti yökylään, eikä meillä miehen kanssa ollut mitään ohjelmaa tai menoa illaksi :)



Luultavasti joskus kouluikäisenä yökyläilee myös kavereillaan tms. Vaikka itsestäkin nyt tuntuu, ettei meillä ole kuin veljeni, jota voi silloin tällöin harvakseltaan pyytää vahdiksi. Ja kivahan se serkusten on keskenään touhuta.

ehkä kerran vuodessa 1-2 yötä ollaan kahdestaan. Koen sen kyllä tarpeelliseksi, arjen pyörityksessä toisesta alkaa helposti vieraantua kun kommunikointi on lähinnä työnjakoa.

mieheni kanssa ja aikaa viettää myös ystäväpariskuntien kanssa ilman lapsia silloin tällöin.



Meillä lapset 6 ja 9v ja ovat välillä mummulla yökylässä tai mun veli tyttöystävänsä kanssa tulee meille heidän kanssa. Tämä on sellainen henkireikä meille. Matkustellaan paljon, toki perheenäkin, mutta ollaan myös miehen kanssa joskus viikon matkalla ihan kahdestaankin. Mun omat vanhemmat asuvat sen verran kaukana, että nähdään harvakseltaan, eli silloin kun mennään tai lapset menee, siellä ollaan sitten väh. se viikko.



Tämä on meidän perheen tilanne ja ymmärrän kyllä että mahdollisuuksia tai haluja kaikilla siihen ei ole.

molemmat erossa esikoisesta. Tämä silloin kun kuopus sai astmakohtauksen ja joutui ambulanssilla sairaalaan.



Vein esikoisen äidilleni yöksi.



Tästä on nyt viisi vuotta ja äitini jaksaa edelleen kertoa ympäri sukua, kuinka "hoidatan lapseni hänellä".



Nyt kun lapset on jo isompia, yökyläilevät kavereillaan.

Lapset 2 , 4 ja 6v.

Meillä on kuitenkin yhteistä kahdenkeskistä aikaa kun lapset menevät nukkumaan klo 21 . Kummallakin on myös epäsäännölliset työajat ja joskus olemme tehneet arkivapaapäivänäni niin , että lapset menevät päiväkotiin klo 8 vaikka iltavuoro alkaa miehellä klo 14 . sitten on käyty yhdessä lenkillä ja muuta sellaista . Kun mies on lähtenyt töihin , minä olen sitten hakenut lapset päiväkodista.

Matkustelua tai lomanviettoa ilman lapsia en kaipaa.

Mitenkäs muilla pienten lasten vanhemmilla? Kertokaapa, onko teillä mahdollisuus viettää aikaa ihan kaksin ja koetteko sen tarpeelliseksi?

Oman jaksamiseni ja parisuhteen kannalta on erittäin tervetullutta päästää lapsi muutaman kerran vuodessa yhdeksi-kahdeksi yöksi mummolaan. Koko viikon saa olla sitten joskus kouluikäisenä. Olemme myös pieniä reissuja miehen kanssa tehneet kahdestaan. Ihanaa on ollut ja niiden voimalla jaksaa sitten taas arkea muutaman kuukauden.

lapsia yökylään, mutta ei koko kolmikkoa kerrallaan. Joten aina on kotona yksi tai kaksi lasta.

Eikä tuo haittaa, itsehän nuo on hankittu joten kestettävä on :)

yökylässä ja ollaan miehen kanssa nautittu kahdenkeskisestä ajasta. Nyt kun ovat isompia, niin lensivät jo kolemstaa lappiin mummin luo lomailemaan, ihanaa! En pode huonoa omaatuntoa, minusta on kiva että lapsilla on mummi ja ukkipuoli joiden seurasta nauttivat ja toisinpäin.

Johtunee myös siitä, että olemme hyvin usein eri aikaan töissä, eli näemme toisiamme todella vähän. Ja kun olemme samaan aikaan kotona, haluamme suoda sen ilon myös lapsillemme.



Emme ole olleet kahdestaan yhtään yötä yli 8 vuoteen.