kERTOKAA KOKEMUKSIA masennuslääkkeistä

tämä kylläjo kolmas kerta. Ensisijaisesti syön paniikkihäiriöön ja ahdistukseen,masennusta myös joukossa. Minulla auttaa hyvin paniikkiin ja ahdistukseen, masennuksesta en osaa arvioida. Olen aika alavireinen perusluonteeltani. Citalopram käytössä.

auttavat osalle, osalle niistä taas ei ole hyötyä. Ikävä kyllä etukäteen ei tiedä kuuluuko siihen ryhmään jolle lääkkeistä on apua. Ei niistä mitään hirveän pahoja sivuvaikutuksia voi tulla, siksi kannattaa ainakin kokeilla.



Itse olen pariinkin otteeseen masennuslääkkeitä kokeillut, mutta käyttänyt niitä max 6kk kerralla. Itselle pahin sivuoire oli orgasmikyvyttömyys, ei vaan yksinkertaisesti fyysisesti tuntunut melkein miltään vaikka mies mitä teki. Ekalla kerralla tuli myös vähän sellainen vaikeasti selitettävä ikävä olo. Ei ehkä tuntunut yhtä pahalta kuin ennen mutta ei toisaalta tuntunut oikein miltään.



Paras apu itselle on ollut 2v kestänyt terapia jossa olen saanut käydä vaikeita asioita läpi ja oppinut suhtautumaan ja hallitsemaan paremmin ahdistusta.

tai että lääkkeiden lopettaminen tuo masennuksen ja ahdistuksen takaisin entistä pahempana. pääseekö näistä lääkkeistä oikeasti eroon kun aika on ?





ap

Vähän mietin jopa että voinko edes kertoa jos tällä aiheutan sen ettei lääkettä tarviva ihminen uskalla aloittaa, mutta päätin kuitenkin että kerron. 2/3 potilaista masennuslääkitys kuitenkin auttaa ja meitä on vain 1/3 jotka eivät saa siitä mitään apua (silloisen psykiatrini mukaan). SItäpaitsi jos on hätä, on pakko kokeilla edes jotain mikä antaa edes toivon paremmasta.



Niin se kokemukseni. Masennuin opiskelijana juuri kun olin valmistumisvaiheessa, gradua tein. Kai se oli jotain nuoren aikuisuuden ja tulevaisuuden pelkoa paljolti ja uupumusta graduun. Menin YTHS:n psykiatrille, joka oli kuin masennuslääkemainos. Kertoi että olen masentunut, ja että tämä on ihan vaan aivokemiallinen häiriö johon on nykyään tehokkaat lääkkeet. Antoi minulle mukaan lääketehtaan tuottamaan oppaan "Masennus" jossa oli iloinen auringonkukan kuva kannessa ja joka kertoi samaa tarinaa, että kyseessä on tiettyjen aivokemikaalien tasapainohäiriö ja että tietyntyyppiset lääkkeet korjaa tämän ongelman.



Minulla ei ollut mitään kokemusta tai tietoa psyykkisistä häiriöistä joten uskoin lääkäriä ja sain SSRI-reseptini (paroksetiini) ja aloin syödä lääkettä. Lääke aiheutti erittäin voimakkaita fyysisiä sivuvaikutuksia, niin että en pystynyt jatkamaan enää gradun tekoa ja lähinnä makasin sängyssä voimassa huonosti ja olemassa kuolemanväsynyt. Masennus, joka oli ennen ollu lähinnä ahdistusta, oli muuttunut nyt semmoiseksi "klassiseksi" lääkkeen myötä, jossa ei jaksa mitään. Kuukauden päästä menin taas lääkärille ja sanoin ettei lääke ole auttanut vaan pahentanut tilaa. Lääkäri päätti NOSTAA ko. aineen annosta ja laittaa sen rinnalle toisen masennuslääkkeen (mirtatsapiiini) torjumaan sivuvaikutuksia. Mirtatsapiini aiheutti minulle kammottavan ruokahimon ja lihoin kuukaudessa yli 10 kg. Masennus ei helpottanut ja fyysiset sivuoireet jatkuivat. Kokeilin lääkärin käskystä kuitenkin 3 kk syödä lääkettä.



Sen jälkeen uskoi että tämä kombo ei toimi minulle, ja vaihdettiin lääke. Tämä ei ollutkaan niin helppoa, sillä nämä lääkkeet, joiden EI PITÄNYT aiheuttaa mitään riippuvuutta, aiheuttivat sietämättömät vieroitusoireet! Sähköiskuja päässä, tahdonvastaisia lihasnykäyksiä, ahdistusta, unettomuutta, hirvittäviä päänsärkyjä. Sain bentsoja ahdistuksen hoitoon vieroituksen ajaksi, ja samaan aikaan minulle aloitettiin toinen masennuslääke. Söin sitäkin 3 kk ja rinnalla se bentso Rivatril koska ahdistus oli kamala koko ajan, ja masennus ei ollut vieläkään helpottanut.



Lopulta menin vanhempieni maksamana yksityiselle psykiatrille joka on kirjoittanutkin paljon masennuksen lääkehoidosta. Tämä kylmästi totesi heti että kuulun ilmeisesti siihen kolmasosaan ihmisistä jotka eivät saa hyötyä masennuslääkkeistä, ja että hänen mielestään kohdallani muutenkin lääkityksen aloittamisen tarve alunperin oli varsin kyseenalainen. Lääkäri neuvoi varovaisen ja vähittäisen tavan jolla voisin päästä lääkkeistä eroon. Yllättäen bentsosta pääsin helpolla vaikka niiden riippuvuuspotentiaalia aina pelätään. Sen sijaan sen masennuslääkkeen lopetus teki taas kauheat vieroitusoireet niin että välillä jo itkin epätoivoissani lääkärille etten pääse näistä koskaan, vaikkei ne edes auta! LOpulta pääsin juomalla viinaa melkein kuukauden vieroitusoireiden hoitoon (ei suositeltavaa vaikka mulla auttoi!).



Niin että minä henkilökohtaisesti en noihin aineisiin enää koske. Mun aivokemian kanssa ne ei näytä vaan toimivan. Ärsyttää, että mulla meni vuosi hukkaan nuoruudesta lääkesivuoireissa ja vieroitusoireissa ihan turhaan. Olisin kyllä kestänyt sen masennukseni ilmankin, vain keskusteluavulla ja ehkä bentsolla satunnaisesti ahdistukseen, mutta kun SSRI oli muotia niin sitäpä määrättiin, ja kun nehän on ihan harmittomia kokeilla...

Kahdesti olen käyttänyt citalopramia ja parissa viikossa on mieliala keventynyt selvästi. Ei ole ollut pahoja sivuvaikutuksia, alkuun vähän hermostuneisuutta ja sitten tuo orgasmin saamisen vaikeus. Lopetus on myös sujunut ihan kivuttomasti.

kuten sanoin, luen mielelläni kaikenlaisia kokemuksia. minä vuonna sait lääkkeet ? nehän muuttuvat paljon jo lyhyessäkin ajassa. itse haen apua yksityisen kautta, josko siellä tiedettäisiin asioista enemmän ja osattaisiin määrätä lääke, joka todennäköisesti tehoaisi. ei auta kuin kokeilla mikäli niihin päädyn...





ap

en suosittele, vaikka lääkäri niin tekisikin. Siitä on kamala päästä eroon, vierotusoireet on niin pahat et tekis mieli tappaa itsensä. Sähkösokkeja yms jo käytön aikana.. Ja kokoajan olo että ei oikeen tajuu mistään mitään, muistikin huononee. Lääkkeet auttaa masennukseen, mut tätä en enää ottaisi.

kuten sanoin, luen mielelläni kaikenlaisia kokemuksia. minä vuonna sait lääkkeet ? nehän muuttuvat paljon jo lyhyessäkin ajassa. itse haen apua yksityisen kautta, josko siellä tiedettäisiin asioista enemmän ja osattaisiin määrätä lääke, joka todennäköisesti tehoaisi. ei auta kuin kokeilla mikäli niihin päädyn...

ap

Sain ensimmäiset lääkkeet vuonna 2000. Kyllä noita ihan samoja lääkkeitä nykyisinkin on käytössä mutta toki myös uusia vaikuttavia aineita on keksitty.

Olin itse yliopistolla töissä silloin kun sairastuin, ja oli pääsy tieteellisiin artikkeleihin, ja mitä asiaa niistä tutkin niin kävi ilmi että tieto masennuksen syistä ja lääkityksen tehoamisesta ei ollutkaan ollenkaan niin hyvällä tasolla kuin lääketehtaan oppaat väittivät. Monet tutkimukset näyttivät jopa ettei lääkkeet ole juuri plaseboa tehokkaampia. Siksi suhtaudun hieman skeptisesti siihen että välttämättä kukaan osaisi sanoa jollekin yksilölle että tässä on sinulle todennäköisesti toimivat lääkkeet- kyllä se aika arpapeliä on. Mutta onneksi monet voittaakin siinä arpapelissä, jos ei ekalla arvalla niin toisella tai kolmannella ( eli 2. tai 3. kokeillulla lääkkeellä/lääkeyhdistelmällä). Kokeilla siis kannattaa jos tuntuu ettei ilman lääkettä asiat selviä.

UP

Mirtazapiini, never again.

12, miksi?

Lihoin kahdessa viikossa 10kg ja nukuin lähes vuorokauden ympäri. Eikä helpottanut "alkuvaiheen" jälkeenkään. Mielialaan ei vaikuttanut lainkaan.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2012 klo 22:54"]

en suosittele, vaikka lääkäri niin tekisikin. Siitä on kamala päästä eroon, vierotusoireet on niin pahat et tekis mieli tappaa itsensä. Sähkösokkeja yms jo käytön aikana.. Ja kokoajan olo että ei oikeen tajuu mistään mitään, muistikin huononee. Lääkkeet auttaa masennukseen, mut tätä en enää ottaisi.

[/quote]Mulla sama, ja koin käytön aikana todella noloa hikoilua. Se tuli aina tilanteissa, jotka jännittivät ja pelottivat etukäteen, ei yhtään auttanut että hiukset ja kainalot olivat likomärät.  Nuo sähkäsokit olivat tosi pahoja, vieroitusaikana pahenivat. Luulin oikeasti etten selviä oireista hengistä. Muistutin vaan itselleni kokoajan, että kyse on oireista ei mistään muusta. 

Psykiatri taivutti minut alkamaan uudestaan saman lääkkeen. Hullu aloitin. Pääsin parin vuoden päästä eroon, kun monen kuukauden aikana pienensin annosta ihan pieneen muruseen, pääsin eroon ilman vakavia vieroitusoireita. Tarvitsen lääkkeitä, mutta venlafaxinin ja muutaman muun kokeilun jälkeen, en uskalla.

En pääse koskaan yli tästä katkeruudesta, jota koen syötyäni venlaflaxiinia yli vuoden. Olen niin surullinen siitä mitä pahaa se myrkky minussa sai aikaan.

Kun on todella vaikeasti masentunut ja kuoleman partaalla, sitä tarttuu vaikka mihin oljenkorteen, niin minäkin hyvä uskoinen hölmö ja puolustuskyvytön ihminen otin vastaan täysin epäinhimillisen paskalääkkeen. Minusta tuli apaattinen zombi, joka turposi ja turposi keräten nestettä kehoonsa parikymmentä litraa. Verenpaineet ja syke nousivat pilviin. Vaikka hampaat irvessä lenkkeilin ja urheilin, tuskallinen olo vain säilyi. Söin joka päivä 1000-2000kcl, mutta en laihtunut. Väsytti koko ajan.

Kun lopetin lääkkeen, alkoin niin hirveä vihantunne ja helvetin tuska, että olisin tahtonut kuolla välittömästi. Kun menin uudelle lääkärille, hän melkein sylki päälleni, koska itkin. Ei voinut hyväksyä sitä, että minulle ei enää kyseinen lääke kelpaa. Tuntuu kuin tuo lääke ei yhtään kestäisi mitään arvostelua.

Kun lopetin lääkkeen, paino putosi itsestään 18 kiloa. Se siitä masentuneiden ja lihavien niputtamisesta vain laiskoiksi mässyttäjiksi, jotka etsivät tekosyitä lihavuudelleen. Kyllä se siitä venlaflaksiinista johtui. Samaten kuin verenpaine ja korkea syke.

Totta kai alussa voi tuntua että lääke on hyvä, jos se tekee sinut suisaadisesta tahdottomaksi mössöksi joka ei tunne mitään. Jälkikäteen tiedän kertoa, että lääke on erittäinen kyseenalainen ja arveluttava.

Citalopram: en tuntenut oloani ylitsepursuavan onnelliseksi, mutta eipä ahdistanutkaan. Orgasmikyvyttömyys tuli yllätyksenä ja olinkin 18kk ilman;-)
Suosittelen kokeilemaan, saahan lääkkeet sitten lopetettua.

VÄLTÄ VIIMEISEEN ASTI! Kokeilin lääkärin suosituksesta Ciplarex (tai joku, en muista) 20 mg. Mieleeni tuli ajatus hyvin voimakkaalla äänellä "MINÄ TAPAN ITTENI!" järkytyin aivan kauheasti, koska en ole itsetuhoinen. Tai jos joskus tuollaisiaa asioita onkin tullut mieleeni, niin olen aina kuitenkin saanut ne pois mielestäni ja hiljennettyä kyllä, en siis ole koskaan ajatellut tuollaista. Joten lopetin säikähtäneenä tästä voimakkaasta äänestä totaalisesti nuo pillerit siihen paikkaan, enkä kuunnellut lääkärin kehotuksia jatkaa. Tappavia lääkkeitä, tunnen ihmisiä jotka ovat yrittäneet tappaa itsensä useasti jo syötyään näitä mielialapillereitä.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/05/26/masentavat-laakkeet-kasikirjoi…

Serotoniinivajeesta ei ole löydetty tieteellistä näyttöä. Tämän myöntää jopa tunnettu masennuslääkkeiden puolestapuhuja, professori Erkki Isometsä.

Erkki Isometsä, puheenjohtaja, Käypä hoito -työryhmä:

”No siis välittäjäainemuutoksia, jonkinlaisia poikkeavaisuuksia, löydetään masennuspotilailta paljon, mutta tänä päivänä aika harva uskoo, että ne itsessään on kovin olennainen masennuksen syy.”

Aku Kopakkala:

”Harvoja asioita on niin selkeästi osoitettu, että serotoniinin puutteesta aivoista masennus ei johdu.”

https://www.sitruunakustannus.fi/tappava-psykiatria-ja-laumlaumlkinnaum…

https://www.sitruunakustannus.fi/uploads/2/4/1/7/24177451/tappava_psyki…

Ei ole epäilystäkään, että psyykenlääkkeistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Ne tappavat yli puoli miljoonaa yli 65-vuotiasta ihmistä vuosittain Yhdysvalloissa ja Euroopassa ja ovat kolmanneksi yleisin kuolinsyy sydänsairauksien ja syövän jälkeen. Gøtzschen mukaan voisimme vähentää nykyistä psyykenlääkkeiden käyttöä 98 %:lla ja samalla parantaa ihmisten henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Lääkityksen lopettaminen voi kuitenkin olla vaikeaa, koska ne aiheuttavat riippuvuutta. Koska vieroitusoireet voivat olla pahoja, lääkitys on usein lopetettava asteittain.

Kirjassaan Gøtzsche murtaa myytit, joita johtavat psykiatrit – usein lääkefirmojen palkkalistoilla olevat – ovat vaalineet vuosikymmenten ajan salatakseen sen tosiasian, että biologinen psykiatria on epäonnistunut. Biologinen psykiatria näkee lääkkeet ratkaisuna käytännössä kaikkiin ongelmiin, mutta potilaat ovat usein eri mieltä. Lääkkeet tehoavat toivotusti vain pieneen osaan potilaista, mikä johtaa usein siihen että turhautuneet psykiatrit tekevät lisää diagnooseja, määräävät lisää lääkkeitä isompina annoksina ja aiheuttavat entistä suurempia vahinkoja potilailleen.

Vierailija kirjoitti:

Citalopram: en tuntenut oloani ylitsepursuavan onnelliseksi, mutta eipä ahdistanutkaan. Orgasmikyvyttömyys tuli yllätyksenä ja olinkin 18kk ilman;-)

Suosittelen kokeilemaan, saahan lääkkeet sitten lopetettua.

Sinulla orgasmit sentään tulivat takaisin, itsellä orgasmikyvyttömyys jäi pysyväksi erinäisten psykiatristen lääkkeiden takia 😢

No kunnon pelottelut meneillään. Itselleni escitalopram auttanut kohtuu hyvin. Ennen lääkitystä tilanne oli niin paha, että lopullinen ratkaisu tuntui viimeiseltä vaihtoehdolta. Onneksi kokeilin lääkkeitä. Tiedän muutaman muunkun joita lääkkeet auttaneet. Ja tuon Aku Kopakkalan höpinöihin en luota. Olen lukenut paljon lääkkeistä ja masennuksen hoidosta. Lääkkeiden käytöstä yleensä vähemmän haittaa, kuin hoitamattomasta masennuksesta. Jokainen punnitkoon edut ja haitat kohdallansa.

Käyttäisin muuten, koska koin niiden oikeasti auttavan, mutta kun yllättäen paino lähtee nousuun vaikket syö enempää, niin siihen loppuu mun lääkkeiden käyttö koska minusta ei ikinä lihavaa tule, kuolen mielummin.