2v lapsi saa kummallisia "kohtauksia" öisin.
Lapsi on vilkas ja hyvin tempperamenttinen tapaus joka omaa todella huiman mielikuvituksen. Leikkii todella paljon mielikuvitusleikkejä päivisin. Lapsi menee iltaisin nukkumaan n. 19.30 ja heraa ammulla 5.30-6.30. Nukkuu päikkärit 30-70min.
Öisin näkee paljon unia, ja selvästi eläytyy niihin. On saanut myös vuoden verran yöllisiä kauhukohtauksia silloin tällöin, ne vähenneet lähiaikoina( tullessaan sairaaksi ja kipeänä ollessaan voi saada monta kertaa sairauden aikana). Sitten "kohtauksiin" joista mainitsin aloituksessani. Lapsi illalla herättyään huutaa äiti sängyssä. Kun menen huoneeseen hän istuu tai joskus seisoo sängyssään ja on selkeästi peloissaan. Haluaa syliin mutta katsoo kuin ei tunnistaisi. On sylissä peloissaan, ei tunne minua ja pälyilee ympäriinsä. Sattaa nyyhkyttää ja itkeä äitiä. Haluaa pois sylistä ja tuntuu ettei tunnista. Sitten saattaa taas haluta syliin kun kysyn haluaako tulla. Reagoi jotenkin puheeseen (eli vastaa kysymyksiin nyökkäämällä yms). Yleensä lapsi tokenee n.5min.
Mistähän voi olla kyse? Pelottava tilanne aina kun sen kokee. Voisikohan olla myös kauhukohtauksia?
Yleensä kun lapsi saa kauhukohtausen, reaktio on huomattavasti rajumpi. Lapsi kirkuu, huutaa, on kauhusta jäykkänä, ei tunne meitä ollenkaan vaan pelkää. Huutaa äitiä, ei saa koskea ja lopuksi nyyhkyttää ja itkee rajusti. Nämä kestävät yleensä 10-20min (tuntuu huomattavasti pidemmältä ajalta).
Tai voiko olla poissaolokohtaus (epilepsiaa)
Kommentit (7)
Aamuisin lapsi ei muista, että on yöllä itkenyt.
kauhukohtauksena myös. Meillä oltu ihan kuutamolla ympäristön suhteen noissa. Lopulta noita pidempään seuranneena löysin netistä "hoito-ohjeet" ja olin tehnyt juuri kuten ei saisi, eli koskenut ja ottanut syliin ja yrittänyt herätttää. Sitten kokeilin napakkaa kehotusta käydä nukkumaan ja se auttoi loppuaikana. Jälkeenpäin onkin sitten tulleet kuumeessa sekoilut, jotka varsin hurjia nekin.
et soittaisin kuitenkin neuvolaan, jos ovat erilaisia kuin nuo aiemmat. Meidänkin kuumehommista on juteltu ihan lääkärin kanssa.
Mäkin epäilin noita kauhukohtauksiksi, muutoin ne ovat vaan olleet todella paljon rajumpia.
Mäkin otan syliin kun haluaa tulla mutten yritä herätää tai väkisin pitää sylissä. Lopulta tokenee ja jatkaa unia.
-Ap
ja lapsi on käynyt neurologilla muista syistä. Uni-EEG tulossa syksyllä.
-Ap
Poika 5v. Samantyylisiä kohtauksia ollut jo melko kauan. Joskus saattaa olla kuukausi välissä ja joskus näitä kohtauksia tulee muutaman kerran viikossa. Nyt en muista koska viimeisin kohtaus olisi ollut. Poika menee nukkumaan ja herää n.1-2h kuluttua itkemään/huutamaan peloissaan äitiä. Tulee monesti jo yläkerrasta vastaan itkien ennenkuin olen sinne ehtinyt. Otan itse syliin ja lohdutan. Monesti rauhoittuu ja nukahtaa takaisin sänkyynsä. Toisinaan pitää rauhoitella pitempään ja "herätellä", että pystyy jatkamaan unia. Jos laittaa liian aikaisin takaisin sänkyyn alkaa itkemään kohta uudestaan.
Päivisin poika on myös erittäin eloisa ja vilkas. Tykkää katsoa ohjelmia ja leikkiä spidermaneilla/ poikien leluilla taisteluleikkejä ym. Ehkäpä tuo eloisuus vaikuttaa myös uneen. Uskon, että on ohimenevä vaihe. En tarkalleen muista koska nämä "kohtaukset" olisivat alkaneet.