Olen tahtomattani raskaana :(

Oma äitisi ajattelisi sinusta noin ja ehkä ajattelikin, kenties sanoi ja hänen elämänsä meni päin persettä. ÄITISI ELÄMÄ MENI PILALLE VUOKSESI.



Olet paha ihminen, ensin nait ja et ehkäise ja viatonta lasta käyt rankaisemaan. Ota nyt niskasta itseäsi ja ravistele - olet syyllinen raskauteesi yhdessä kumppanisi kanssa.



Aikuisuutta kehiin hyvä ihminen.

Anna adoptioon lapsesi on parempi muualla kuin sinun hoivissa.

Niin monia asia voi mennä odotuksessa pieleen.

Kyllähän ihan toivotussakin raskaudessa iskee välillä kauhu päälle, ainakin minulle, kuinka tästä kaikesta selviää...



Mutta kun se pieni ihana ihminen on sylissäsi et voi muuta kun rakastaa sitä ja toivoa sille parasta mahdollista.

Eikä äiti ole huono jos miettii omaa jaksamistaan.

Itse olen yhden lapsen äiti ja en voi sairauteni takia edes yrittää toista, mutta ymmärrän tunteesi kuitenkin.

Joskus tulet varmasti olemaan onnellinen kolmannesta lapsestasi ja omille suunnitelmille on aikaa, vaikka muutaman vuoden päästä.

olen todella onnellinen. En vaihtaisi sitä mihinkään. Asia vain nyt on niin, että jos et aborttia halua tehdä, sinulla on kohta ihana vauva ja sinun on vain nyt ruvettava suunnittelemaan, että miten elämä onnistuu myös uuden vauvan kanssa. Et maininnut mitään lapsen isästä... Onko hän mukana kuvioissa? Jos ei, niin saat varmasti tukea ja apua muualta. Kyllä kaikki järjestyy. Eikä sinun tarvitse esittää muille olevasi innostunut asiasta. Minusta sinun täytyisi suoraan puhua jollekin läheiselle ihmiselle ajatuksistasi ja että sinua ahdistaa. Älä jää yksin tunteidesi kanssa. Kuinka vanhoja muut lapsesi ovat? Kyllä kaikki vielä varmasti järjestyy.

Ap kaipaa lohtua ja kykyä nähdä tilanne toisin - ja te haukutte.



Paraskin ehkäisy VOI pettää. Ja jopa toivottua lasta odottaessa voi tulla kausia, jolloin alkaa epäillä ja katua.



Ne ovat täysin inhimillisiä tunteita, eivätkä ollenkaan merkitse, etteikö lapsi voisi olla mahdottoman rakas sitten, kun syntyy. Eikö ole päinvastoin erinomaisen HYVÄ asia, että äiti läpikäy ja miettii tunteitaan noin perusteellisesti jo raskausaikana, kuten ap tekee????



Ensin meinasin sanoa sinulle ap, että kerro vaan kaverille tunteistasi, koska tosi monelle ne ovat tuttuja raskausajalta. Mutta alkupään kommentit luettuani sanoisinkin, että ehkä kannattaa olla varovainen. " Täydellinen äiti" -myytti on todella kattava, eikä moni kehtaa myöntää ääneen sitä, että joskus kaduttaa ja tuntuu, että tuli tehtyä vääriä ratkaisuja.



Sinulla tosin tuo raskaus ei tunnu kaduttavan vain hetkellisesti, vaan koko ajan. Missä vaiheessa raskautta olet? Millaista tukea saat puolisoltasi (kai sinulla on sellainen vielä kuvioissa)?

Älä välitä noista ylimmistä katkerista ihmisistä. Heillä on itsellään jotain ongelmia, eivätkä osaa käsitellä niitä, joten käyttäytyvät sitten noin... Et ole yksin. :)

T: 8

Raskaus ei siis ollut suunniteltu, ehkäisyä käytimme mutta se petti.

Onneksi pelko ja toivottomuus ei kuitenkaan kokoajan ole läsnä, vaan esim nyt on ihan ok olo, että kyllä tämä tästä.

Välillä vain iskee paniikki, siitä huolimatta että olen avioliitossa, ja meillä menee ihan hyvin.

Ehkä miehen huomio ja positiivisuus auttaa asiaa, viime viikko oli niin kiireinen ettemme juuri nähneetkään, tänään sitten olemme viettäneet yhdessä aikaa ja heti pahin on ohi.

Olen aika alussa, ja aborttiakin tuli mietittyä.

Mutta en voisi kieltää ketään perheenjäsentämme tulemasta maailmaan, niin se vain on.

Uskon että kyllä tämän raskauden aikana minulla on ihan tarpeeksi aikaa valmistautua henkisesti, sekä oppia rakastamaan tätä lasta.

ap

Sinulla taitaa olla alkuvaiheen " paniikkia" vielä. Ole rauhassa, aika tekee tehtävänsä. Hienoa, että sinulla on mies, jonka kanssa työstää asiaa. Vaikeinta on, jos ei voi kenellekään puhua epäilyksistään ja peloistaan.

Vierailija:

Uskon että kyllä tämän raskauden aikana minulla on ihan tarpeeksi aikaa valmistautua henkisesti, sekä oppia rakastamaan tätä lasta.

ap

tällaisen " masennuksen" ottaa esiin nlassa, mutta se tyrmättiin täysin, sanottiin että joutuu erityistarkkailun kohteeksi....