Onnellisesti yksin elävä nainen (40 v) vastaa kysymyksiin

koskaan halunnut lasta?

Onko sinulla lapsia? Kuinka pitkä on ollut pisin parisuhteesi? Kumpi teistä halusi erota tässä viimeisimmässä erossa?

Luulen, että juuri tästä syystä olen tyytyväinen elämääni sellaisena kun se on. Toisaalta haluaisin kovasti pussailla ja halailla mukavan miehen kanssa, mutta ei elämässä kaikkea saa. Se mukava mies on todennäköisesti naimisissa ja isä. Tämän tiedostan ja olen sen kanssa sujut.

Vai harrastatko seksisuhteita kumminkin? Jos oot jälkimmäistä, niin lähdepäs pois täältä hehkuttelemasta onnellista yksinelämistäsi. On meitä, jotka ollaan oikeesti yksin.

Tiedän, että se on erittäin lyhyt aika. Kaikki mieheni ovat olleet eronneita ja heillä on ollut lapsia. Olen erittäin kranttu seurustelusuhteeseen ryhtymisessä ja toisaalta koen, että en välttämättä sinkkuna ja lapsettomana edes pysty ymmärtämään, miten eronnut ja "lapsellinen" mies ajattelee.

Hoitelen ne tarpeet itse, noin kerran parissa kuukaudessa. Olen todellakin "yksin", mutten yksinäinen. Joskus kaipaan kainaloa, mutta tiedän, että kaikkea ei vaan saa.

Luulen, että juuri tästä syystä olen tyytyväinen elämääni sellaisena kun se on. Toisaalta haluaisin kovasti pussailla ja halailla mukavan miehen kanssa, mutta ei elämässä kaikkea saa. Se mukava mies on todennäköisesti naimisissa ja isä. Tämän tiedostan ja olen sen kanssa sujut.

Meitä on paljon, yksineläviä, onnellisia ja vahvoja naisia. Veikkaanpa, että miehiä tällä saralla ei oo näin paljoa.

Luulen, että juuri tästä syystä olen tyytyväinen elämääni sellaisena kun se on. Toisaalta haluaisin kovasti pussailla ja halailla mukavan miehen kanssa, mutta ei elämässä kaikkea saa. Se mukava mies on todennäköisesti naimisissa ja isä. Tämän tiedostan ja olen sen kanssa sujut.

Meitä on paljon, yksineläviä, onnellisia ja vahvoja naisia. Veikkaanpa, että miehiä tällä saralla ei oo näin paljoa.

Mä olen naimisissa ja äiti enkä myöskään pysty ymmärtämään, miten eronnut ja "lapsellinen" mies ajattelee. :)



Haluatko sä oikeasti olla yksin? Sähän puhut kuitenkin miessuhteesta ja millainen seuraava todennäköisesti on. Onko tuo nyt tyytyväistä?

Olen introvertti ja kaikki vakavat suhteet (3 kpl) ovat päättyneet miehen aloitteesta. Olen päästänyt heidät menemään, ei ketään voi pidätellä.



Olen tyytyväinen, se ei ole sama asia kuin onnellinen. Minusta onnellisuus on jotenkin kummallisen nykyaikainen asia - ajatelkaa, meillä kaikilla (?) on katto pään päällä, ruokaa, seuraa, kaikkea hyvää.



Itse asiassa koen seurustelusuhteet aika vaativiksi. Tykkään passata ihan liikaa ja haluan olla täydellinen. Sitten kun mies poistuu kotiinsa yhteisen viikonlopun jälkeen, olen aika poikki :-) Tosin tieteinkin ihan "hyvällä" tavalla.

Hoitelen ne tarpeet itse, noin kerran parissa kuukaudessa. Olen todellakin "yksin", mutten yksinäinen. Joskus kaipaan kainaloa, mutta tiedän, että kaikkea ei vaan saa.

Aika harvoin. Onko sun siis seksuaalisesti helppoa olla ilman vai onko halut helpottanut ajan kuluessa? Kysyn ihan, koska olen itse ollut puoli vuotta yksikseni ja tää on aivan tuskaa! Siis jatkuvaa jomotusta ja alavatsakin kramppaa.

mutta oikeasti ole aika yksinäinen työhöni uppoutunut 40-vuotias lapseton nainen joka haaveilee lapsista, perheestä ja toimivasta parisuhteesta.

Vibraattori löytyy, ja mielikuvitusta aika ronskistikin :-) Hoitelen itseni aina, kun haluan, mutta ilmeisesti keskimäärin aika harvoin.

aidosti haluaa. Luulen, että olen jotenkin epänormaali ja sen takia yksin. Ulkoiset puitteet kunnossa, olen koulutettu, hyvin toimeentuleva, kivan näköinen. Mutta jokin osanen puuttuu.



Uskoisin, että sinulla on vielä edessäsi hyviä suhteita. Miksi ei olisi? Kaikki on mahdollista.

Muutoin luen kirjoituksiasi kuin omasta elämästäni.

Luuletko ettei sulle koskaan tule sitä kriisiä, että pitäisi saada lapsi? Kuulemma jopa nunnat potevat sellaisen kriisin joskus vaihdevuosien lähestyessä...

kohtalaisen matalan seksivietin takia. Mutta mikä estää omia leikkejä vaikka joka päivä, monta kertaa? Itse ainakin koen, että ensin rentoutuu kroppa, sitten mieli. Miehen kanssa minun on vaikeampi saada sitä isoa O:ta.

Kun olin parikymppinen, en uskonut, että voisin ikinä edes seurustella. Pelkäsin miehiä. No, enpä pelkää enää. Olen joskus 12-vuotiaana kirjoittanut päiväkirjaani, että en halua ikinä naimisiin tai äidiksi. Tuosta on nyt 28 vuotta.



Ystäväpiirissä on yksi samanikäinen, joka "ehkä olisi halunnut lapsia, muttei mies halunnut." Karmea kohtalo.



Jos - ja tämä on iso jos - joskus haluan lapsia, adoptoin.