HS tänään: Narsisti kertoo itse!
Kommentit (35)
oletin, että haastateltava herättää minussa sympatioita, mutta toisin kävi. Ih,ettelen, että noin suoraa tekstiä lehteen edes painavat.
Toiset ihmiset ovat vaan pahoja. Olisi mielenkiintoista tietää, mikä tuon ihmisen lapsuudessa on mennyt pieleen.
En kunnioita sätkynukkeja
Markku, 35, on diagnosoitu narsisti. Hän huomasi jo lapsena osaavansa manipuloida ihmisiä. Hänelle ihmissuhteet ovat vaihtokauppaa, eikä hän kaihda moraalittomiakaan keinoja parantaakseen asemaansa.
"Huomasin jo lapsena, että minulla on kyky ohjailla muita ihmisiä. Opetin alle kouluikäisenä kaverini ajamaan pyörällä, vaikka en itse osannut ajaa.
Muistan myös, kuinka toin erään pojan kotiini koulun jälkeen leikkimään. Sain hänet käskettyä poistumaan talostamme ja tulemaan takaisin 16 kertaa.
Manipulointitaitoni hämmästytti aluksi itseänikin, mutta sen avulla sain varmistettua, että minusta pidetään.
Minulla oli hyvät verbaaliset lahjat ja taito sanoa ihmisille mitä he haluavat kuulla. Koulussani olinkin ykköstyyppi, ja kaikki halusivat olla kavereitani.
Vietin kuitenkin paljon aikaa yksin. Luin filosofiaa ja aloin tuntea sympatiaa suuria ajattelijoita kuten Nietzscheä kohtaan. Teoksesta Näin puhui Zarathustra tuli minulle hyvin tärkeä sen moraalipohdintojen takia.
Tavalliset ihmiset alkoivat tuntua mitättömiltä ja tyhmiltä, ja minun oli vaikeaa arvostaa ketään. En voinut kunnioittaa sätkynukkeja.
LAPSUUTENI oli silti hyvä. Minua rakastettiin eikä minulta puuttunut materiaalisesti mitään. Isäni vain oli kova paiskimaan töitä.
Murrosikäisenä aloin saada vaikeita paniikkikohtauksia ja tuntea kuolemankaipuuta. Aloin tavoitella nopeasti saatavaa mielihyvää. 14-vuotiaana ryhdyin käyttämään alkoholia, ja vähän myöhemmin kuvaan astuivat vaihtuvat sänkykumppanit.
Naisia tuli ja meni, mutta olin täysin välinpitämätön heidän tarpeistaan. Silti moni heistä tarrautui minuun. Mitä etäisempi olin, sitä enemmän he minua halusivat.
Moni baarituttavuuksistani oli naimisissa, ja tajusin, kuinka petollinen ihminen on. Opin myös, että kaikkia ihmisten tekoja ohjaavat heidän tarpeensa. Kun niistä pääsee perille, pystyy yleensä vaikuttamaan myös heidän toimintaansa. Aika monelle naiselle riitti, kun kerroin rakastavani häntä.
TODELLISUUDESSA en voi sanoa olleeni koskaan rakastunut. En tiedä, mitä rakkaus on. Ainakaan en ole pystynyt antamaan kenellekään turvallista olkapäätä ja mukavaa arkea, jossa katsellaan televisiota ja piereskellään sohvalla.
En tarvitse läheisiä rinnalleni ja unohdan ihmiset helposti. Vaikka olisin jonkun kanssa tekemisissä vuosia, voin jättää hänet taakseni hetkessä.
Viimeisin parisuhteeni kesti kolmisen vuotta. Elin pitkälti tyttöystäväni rahoilla, ja hän syyttikin minua siitä erottuamme. Mutta minä vain tartuin hänen tarjoamaansa mahdollisuuteen: hänhän ne ulkomaanmatkat ja korut minulle osti ja vuokrat maksoi. Sitä paitsi saihan hänkin minulta jotain, mitä tarvitsi.
Mielestäni kaikki ihmissuhteet ovat viime kädessä vaihtokauppoja. Kaikkien tuntemieni avioparien yhteiselo perustuu pohjimmiltaan yksinäisyyden pelkoon sekä tavaroihin, joita he ovat keränneet ympärilleen.
Nyt olen ensi kertaa elämässäni tilanteessa, jossa tunnen jonkinlaista kiintymystä. Olen tutustunut internetin kautta Melissaan, kanadalaisnaiseen, joka on myös narsisti. Suunnittelemme muuttoa yhteen, sillä ymmärrämme toisiamme. Useimmiten keskustelumme eivät kestäisi päivänvaloa.
Sain narsismidiagnoosin muutamia kuukausia sitten. Sen teki psykiatri, joka on hoitanut minua viisi vuotta kaksisuuntaisen mielialahäiriön takia. Tiesin olevani empatiakyvytön, joten olin odottanutkin sitä.
Uskon täyttäväni narsistin kriteerit, mutta diagnoosi myös naurattaa minua. Suurimmalla osalla tuntemistani ihmisistä on narsistisia piirteitä. Siksi minun on välillä vaikea uskoa koko häiriöön.
Toisaalta on typerää, että meitä vastaan perustetaan kokonaisia vihasivustoja. Minkäs me diagnoosillemme voimme.
USEIN narsistien ajatellaan olevan absoluuttisen pahoja. Itse en usko absoluuttiseen hyvään ja pahaan. Pystyn liikkumaan hämärällä alueella siinä välissä.
Voin esimerkiksi käyttää muita ihmisiä hyväkseni parantaakseni omaa elämänlaatuani. Mielestäni se ei ole väärin. Jos joku elää liian nöyrästi ja jää elämässään altavastaajaksi, se on hänen valintansa.
Entinen tyttöystäväni kuuluu joukkoon, joka huutaa internetissä, kuinka hirveitä narsistit ovat. Itse en ole ikinä tuntenut empatiaa narsistien uhreja kohtaan. Miten joku voi edes sanoa itseään uhriksi? En osaa sääliä henkilöä, joka ottaa muilta turpaansa.
Itsekään en kaipaa sääliä keneltäkään. En myöskään halua ihmisten puuttuvan tekemisiini tai neuvovan, miten asiat pitäisi hoitaa. Siksi minun on vaikea kunnioittaa viranomaisia. Nuorempana kävin jopa vittuilemassa poliiseille.
En tajua miksi minun pitäisi noudattaa sääntöjä, joita en ole ollut itse päättämässä. Ymmärrän toki, että jotkut sosiaaliset koodit pitävät yhteiskuntaa kasassa. Esimerkiksi "älä tapa" on varmasti ihan perusteltu sääntö.
Mutta on myös hyvin paljon sääntöjä, joiden noudattaminen ei kiinnosta minua, sillä ne loukkaavat yksityisyyttäni. Minua ärsyttää esimerkiksi suunnattomasti, että Kelan holhousviranomaiset lähettelevät minulle jotain kyselylappuja.
OLEN myös helvetin kostonhimoinen. En ihan heti unohda, jos minulle tehdään vääryyttä. Sokea raivo nousee silloin nopeasti, eivätkä moraaliset pidäkkeet tai pelko virkavaltaa ja sääntöjä kohtaan estä minua hakemasta itselleni oikeutta. Se tekee minusta aika vittumaisen vastustajan.
Taannoin olin tekemisissä internetissä erään perheellisen ruotsalaisnaisen kanssa. Hän jutteli minulle härskejä ja lähetti alastonkuvia itsestään. Sitten meille tuli pahoja erimielisyyksiä, ja hän sanoi minulle inhottavasti.
Päätin kostaa. Lähetin kuvat hänen aviomiehelleen.
Olen aina pystynyt pitämään langat käsissäni niin, ettei kukaan tee minulle ilkeyksiä. Asenteeni takia olen ollut useasti putkassa. Toisaalta pääsen hyvin usein pälkähästä puhumalla. Olen monesti ihmetellyt itsekin, miksi en ole joutunut vastuuseen teoistani useammin."
Olisi mielenkiintoista tietää, mikä tuon ihmisen lapsuudessa on mennyt pieleen.
Lapsi on äidin/isän mielestä täydellinen! Ja on varsinkin niin herkkä! Että pitäähän sen saada toteuttaa itseään, ettei tule paha mieli.
Ja sit se on sellainen johtaja-luonne. Sellainen, joka tulee pärjäämään elämässään. Eikä anna muiden pomottaa itseään.
jep jep...
noin 1 % ihmisistä on narsisteja. Täällä AV:lla kun lähes kaikki ex-miehet ja ex-vaimot ovat narsisteja, myös aika monet äidit ja anopit...
Olisi mielenkiintoista tietää, mikä tuon ihmisen lapsuudessa on mennyt pieleen.
Lapsi on äidin/isän mielestä täydellinen! Ja on varsinkin niin herkkä! Että pitäähän sen saada toteuttaa itseään, ettei tule paha mieli.
Ja sit se on sellainen johtaja-luonne. Sellainen, joka tulee pärjäämään elämässään. Eikä anna muiden pomottaa itseään.
jep jep...
narsisti.
Vaikeinta siinä on se, että muut ihmiset ovat pääsäätöisesti käsittämättömän typeriä. Ja vaikka minun tekisi mieli kertoa oikeat ja hyvät mielipiteeni suoraan, en voi, sillä vain hyvin harva kykenisi niitä ymmärtämään.
Koen suurta yhteisymmärrystä monien sellaisten "suurmiesten" kanssa, joita tavisihmiset pitävät vain "sekopäisinä". Ihmisten tyhmyys ja tietämättömyys raivostuttavat minua usein valtavasti.
Kukaan ei tiedä todellisia ajatuksiani, sillä kykenen olemaan kaikille miellyttävä. Pystyn aina sanomaan ja toimimaan siten, mitä minulta odotetaan. Olen kaveriporukan mukava ja kiva tyyppi. Olen myös aina ollut äärimmäisen taitava manipuloija. Menestyn hienosti alallani, ja pyrin jatkuvasti eteenpäin. Omat vanhempani ovat huomanneet narsistisuuteni, ja valitettavasti puolisoni joutuu siitä kärsimään. Hän on myös tyhmä ihminen, kuten suurin osa ihmisistä, joten en kykene kunnioittamaan häntä. Hän on lähinnä väline jolla saan mitä haluan, silloin kun haluan. Todennäköisesti eroan hänestä ennemmin tai myöhemmin, sillä hän ei lainkaan vastaa vaatimuksiani riittävästi.
tekstin alussa, että jos ihminen pitää itseään noin älykkäänä ja taitavana, niin hänellä ois siitä kertynyt jotain konkreettista; hyvä yhteiskunnallinen asema, varakkuutta jne. Mut hänellä ei näytä menevän kovinkaan hyvin. Minusta on kummallista, että hän pitää itseään muiden yläpuolella, vaikka ei osaa kontrolloida omaa käytöstään senkään vertaa kuin tavallinen ihminen. Siinä on looginen ristiriita joka tuon narsistinkin pitäisi jossain vaiheessa huomata.
EI SAA KOSKAAN LAPSIA...
pelkkä ajatuskin, että aksi narsistia menne yhteen ja tekee itsellen pienokaisia, joita saavat sitten rauhassa rääkätä. Streriloida pitäsi nämä narsistit
LAPSI EI OSAA PUOLLUSTATUA JA HÄNTÄ EI VOI VASUUTTAA TEKEMISISTÄÄN..PELOTTAVAA kun tämä mulkero sanoo, että ei tunne syyllisyyttä kun kusettaa, koska toinen antaa sen tapahtua.
Ajatteleeko hän samalla tavalla kun on kyseessä pieni lapsi..
narsisti.
Vaikeinta siinä on se, että muut ihmiset ovat pääsäätöisesti käsittämättömän typeriä. Ja vaikka minun tekisi mieli kertoa oikeat ja hyvät mielipiteeni suoraan, en voi, sillä vain hyvin harva kykenisi niitä ymmärtämään.
Koen suurta yhteisymmärrystä monien sellaisten "suurmiesten" kanssa, joita tavisihmiset pitävät vain "sekopäisinä". Ihmisten tyhmyys ja tietämättömyys raivostuttavat minua usein valtavasti.
Kukaan ei tiedä todellisia ajatuksiani, sillä kykenen olemaan kaikille miellyttävä. Pystyn aina sanomaan ja toimimaan siten, mitä minulta odotetaan. Olen kaveriporukan mukava ja kiva tyyppi. Olen myös aina ollut äärimmäisen taitava manipuloija. Menestyn hienosti alallani, ja pyrin jatkuvasti eteenpäin. Omat vanhempani ovat huomanneet narsistisuuteni, ja valitettavasti puolisoni joutuu siitä kärsimään. Hän on myös tyhmä ihminen, kuten suurin osa ihmisistä, joten en kykene kunnioittamaan häntä. Hän on lähinnä väline jolla saan mitä haluan, silloin kun haluan. Todennäköisesti eroan hänestä ennemmin tai myöhemmin, sillä hän ei lainkaan vastaa vaatimuksiani riittävästi.
Muistahan nyt narsisti, että useimmat ihmiset luulevat, että kaikki muut ovat tyhmempiä kuin itse ja että itse on keskimääräistä älykkäämpi.
Itsensä luuleminen muita älykkäämmäksi on siis ennen kaikkea keskinkertaisuuden merkki. Oikeasti älykäs ihminen tajuaa tämän.
Itsensä pakonomaisesti muita älykkäämmäksi kuvittelevalla ihmisellä on itsetunto-ongelma, joka kumpuaa siitä, ettei saa omia näkemyksiään esiin ja jää sosiaalisissa tilanteissa paitsioon. Sen kompensoimiseksi pitää kehittää suuruusharhoja siitä, että on "salaa" muita fiksumpi.
Oikeasti olet sosiaalisesti kömpelö ja se, että joudut olemaan kiltti ja kiva, on oikeasti alistumista ja heikkoutta, joka herättää sinussa raivoa. Et siis vastaa itse omia vaatimuksiasi (etkä todennäköisesti myöskään muiden yhteisön jäsenten vaatimuksia) mutta koska sen myöntäminen olisi liian tuskallista, käännät asian päinvastaiseksi.
Tuo, että sanot "pystyn aina sanomaan ja toimimaan siten, mitä minulta odotetaan", on hyvin paljastava. Ei se ole "pystymistä", vaan pakkoa olla kiltti. Olet siis alistuja, joka kompensoi hylätyksitulemisen pelosta johtuvaa miellyttmisenhalua piilotetulla vihalla ja kateudella.
Vittu mitä paskaa. Joo olet "Markku 35" tosi narsisti. Tapu tapu päähän. :D
Wannabe-narsisti tuollainen pelle lähinnä on, jos on edes todellinen. Lukenut narsistin määritelmän netistä ja päättänyt, että vähänkö hienoa, mä olen myös narsisti. Tosi manipuloiva ja silleen.
tärkeä opetus on se, että niiden kilttien ihmisten ei pitäisi odottaa, että heille ollaan kilttejä, vaan heidän pitäisi jaksaa pitää pintansa. Toisekseen minusta tuo opettaa senkin, että on turha syyllistää kilttiä ihmistä huonosta suhteesta (lukuunottamatta sitä, että olisi hyvä ymmärtää, että hänen pitäisi laittaa rajansa suhteessa) koska narsismi on sen toisen korvien välissä, eikä kiltti toisaalta voi vaikuttaa sen toisen ihmisen tapaan katsoa maailmaa tai motiiveihin. Kiltin pitäisi vaan osata laittaa ne rajat.
vaan katkeran ex-koulukiusatun prototyyppi. Tuollaisia tunnen monta, ja itsekin olin tuollainen ja olen osittain vieläkin. Enkä takuuvarmasti ole narsisti.
Ap on jossain herkässä kehitysvaiheessa tullut oman vertaisryhmänsä torjumaksi ja häpäisemäksi. Silloin ainoa keino selvitä, on itse alkaa torjua omaa vertairyhmäänsä, alkaa halveksia heitä, nähdä heidät yhtenäisenä "massana" ja pitää heitä itseään tyhmempinä. Muuten suru ja häpeä olisivat liian rankkoja kestää.
Ap, sinä olet vihainen, ja varmaan ihan syystä. Mut on väärin, epäloogista ja täysin turhaa purkaa sitä patoutunutta vihaa niihin ihmisiin, joille oikeasti kelpaat, ja olla sitten kiltti ja alistuva kaikille muille. Sen pitää mennä ihan toisinpäin; olet ihana niille, jotka sua rakastaa (ja hyväksyt ajatuksen, että olet rakastamisen arvoinen, etkä ollenkaan niin huono minä itseäsi pidät) ja pidät kiinni rajoistasi muiden ihmisten kanssa. Vain niin voi oikeasti elää omannäköistä elämäänsä.
Tunnistan itseni tästä. Olen juuri tuollainen miellyttäjä ja kiltti ja pidän itseäni salaa muita älykkäämpänä :)
Tuntuu siltä kuin nuorehko naiskirjailija olisi yrittänyt tekeytyä narsistin maailmaan. Kirjoitus vaikutti epäuskottavalta ja oppikirjoista lainatulta. Tulee mieleen Katja Kettu.
Osa tuntemistani ihmisistä siis pitää, mutta kaikki ei.
Olen kyllästynyt näkemään manipuloinnin vaivaa. Keskityn mieluummin itseeni ja omaan hyvinvointiini. Mieheni on kiltti. Annan hänen olla aika rauhassa.
Tässä kirjoituksesi tiivistettynä; et pidä itsestäsi etkä usko että muutkaan oikeasti voivat pitää sinusta sellaisena kuin olet.
Minulla on sinulle uutisia; ne muut ihmiset näkevät sinut juuri sellaisena kuin olet. Itseään on helppo huijata, muita vaikeampi. Kyllä ihmiset ympärilläsi tajuavat, että olet herkkä ja älykäs, sisältä hieman rikkinäinen ihminen. He pitävät sinusta sellaisena kuin olet. Sinä itse et kestä nähdä itseäsi, koska koet itsesi niin arvottomaksi. Jos vain opit pitämään itsestäsi ja hyväksymään oman keskeneräisyytesi, sinulla on hyvät mahdollisuudet elää aito ja onnellinen elämä.
Ap on jossain herkässä kehitysvaiheessa tullut oman vertaisryhmänsä torjumaksi ja häpäisemäksi. Silloin ainoa keino selvitä, on itse alkaa torjua omaa vertairyhmäänsä, alkaa halveksia heitä, nähdä heidät yhtenäisenä "massana" ja pitää heitä itseään tyhmempinä. Muuten suru ja häpeä olisivat liian rankkoja kestää.
Ap, sinä olet vihainen, ja varmaan ihan syystä. Mut on väärin, epäloogista ja täysin turhaa purkaa sitä patoutunutta vihaa niihin ihmisiin, joille oikeasti kelpaat, ja olla sitten kiltti ja alistuva kaikille muille. Sen pitää mennä ihan toisinpäin; olet ihana niille, jotka sua rakastaa (ja hyväksyt ajatuksen, että olet rakastamisen arvoinen, etkä ollenkaan niin huono minä itseäsi pidät) ja pidät kiinni rajoistasi muiden ihmisten kanssa. Vain niin voi oikeasti elää omannäköistä elämäänsä.
mistä sinä tiedät, millainen ap on?? Ap:han vain kysyi, mitä ajatuksia kirjoitus herätti??
Ap on jossain herkässä kehitysvaiheessa tullut oman vertaisryhmänsä torjumaksi ja häpäisemäksi. Silloin ainoa keino selvitä, on itse alkaa torjua omaa vertairyhmäänsä, alkaa halveksia heitä, nähdä heidät yhtenäisenä "massana" ja pitää heitä itseään tyhmempinä. Muuten suru ja häpeä olisivat liian rankkoja kestää.
Ap, sinä olet vihainen, ja varmaan ihan syystä. Mut on väärin, epäloogista ja täysin turhaa purkaa sitä patoutunutta vihaa niihin ihmisiin, joille oikeasti kelpaat, ja olla sitten kiltti ja alistuva kaikille muille. Sen pitää mennä ihan toisinpäin; olet ihana niille, jotka sua rakastaa (ja hyväksyt ajatuksen, että olet rakastamisen arvoinen, etkä ollenkaan niin huono minä itseäsi pidät) ja pidät kiinni rajoistasi muiden ihmisten kanssa. Vain niin voi oikeasti elää omannäköistä elämäänsä.
mistä sinä tiedät, millainen ap on?? Ap:han vain kysyi, mitä ajatuksia kirjoitus herätti??
täällä ihmiset lukevat viestejä mitä kiireisimmissä tilanteissa ja helposti tulee väärinkäsityksiä. EI nyt tuosta tarvi räjähtää. mä ainakin käsitin heti että vastaaja on luullut että on joku ap joka itse on kirjoittanut sen pitkän tekstin.
Huomasin jo lapsena, että minulla on kyky ohjailla muita ihmisiä. Opetin alle kouluikäisenä kaverini ajamaan pyörällä, vaikka en itse osannut ajaa.
Muistan myös, kuinka toin erään pojan kotiini koulun jälkeen leikkimään. Sain hänet käskettyä poistumaan talostamme ja tulemaan takaisin 16 kertaa.
Manipulointitaitoni hämmästytti aluksi itseänikin, mutta sen avulla sain varmistettua, että minusta pidetään.
Minulla oli hyvät verbaaliset lahjat ja taito sanoa ihmisille mitä he haluavat kuulla. Koulussani olinkin ykköstyyppi, ja kaikki halusivat olla kavereitani.
Vietin kuitenkin paljon aikaa yksin. Luin filosofiaa ja aloin tuntea sympatiaa suuria ajattelijoita kuten Nietzscheä kohtaan. Teoksesta Näin puhui Zarathustra tuli minulle hyvin tärkeä sen moraalipohdintojen takia.
Tavalliset ihmiset alkoivat tuntua mitättömiltä ja tyhmiltä, ja minun oli vaikeaa arvostaa ketään. En voinut kunnioittaa sätkynukkeja.
Lapsuuteni oli silti hyvä. Minua rakastettiin eikä minulta puuttunut materiaalisesti mitään. Isäni vain oli kova paiskimaan töitä.
Murrosikäisenä aloin saada vaikeita paniikkikohtauksia ja tuntea kuolemankaipuuta. Aloin tavoitella nopeasti saatavaa mielihyvää. 14-vuotiaana ryhdyin käyttämään alkoholia, ja vähän myöhemmin kuvaan astuivat vaihtuvat sänkykumppanit.
Naisia tuli ja meni, mutta olin täysin välinpitämätön heidän tarpeistaan. Silti moni heistä tarrautui minuun. Mitä etäisempi olin, sitä enemmän he minua halusivat.
Muistan myös, kuinka toin erään pojan kotiini koulun jälkeen leikkimään. Sain hänet käskettyä poistumaan talostamme ja tulemaan takaisin 16 kertaa.
Manipulointitaitoni hämmästytti aluksi itseänikin, mutta sen avulla sain varmistettua, että minusta pidetään.
Minulla oli hyvät verbaaliset lahjat ja taito sanoa ihmisille mitä he haluavat kuulla. Koulussani olinkin ykköstyyppi, ja kaikki halusivat olla kavereitani.
Vietin kuitenkin paljon aikaa yksin. Luin filosofiaa ja aloin tuntea sympatiaa suuria ajattelijoita kuten Nietzscheä kohtaan. Teoksesta Näin puhui Zarathustra tuli minulle hyvin tärkeä sen moraalipohdintojen takia.
Tavalliset ihmiset alkoivat tuntua mitättömiltä ja tyhmiltä, ja minun oli vaikeaa arvostaa ketään. En voinut kunnioittaa sätkynukkeja.
Lapsuuteni oli silti hyvä. Minua rakastettiin eikä minulta puuttunut materiaalisesti mitään. Isäni vain oli kova paiskimaan töitä.
Murrosikäisenä aloin saada vaikeita paniikkikohtauksia ja tuntea kuolemankaipuuta. Aloin tavoitella nopeasti saatavaa mielihyvää. 14-vuotiaana ryhdyin käyttämään alkoholia, ja vähän myöhemmin kuvaan astuivat vaihtuvat sänkykumppanit.
Naisia tuli ja meni, mutta olin täysin välinpitämätön heidän tarpeistaan. Silti moni heistä tarrautui minuun. Mitä etäisempi olin, sitä enemmän he minua halusivat.
Moni baarituttavuuksistani oli naimisissa, ja tajusin, kuinka petollinen ihminen on. Opin myös, että kaikkia ihmisten tekoja ohjaavat heidän tarpeensa. Kun niistä pääsee perille, pystyy yleensä vaikuttamaan myös heidän toimintaansa. Aika monelle naiselle riitti, kun kerroin rakastavani häntä.
Todellisuudessa en voi sanoa olleeni koskaan rakastunut. En tiedä, mitä rakkaus on. Ainakaan en ole pystynyt antamaan kenellekään turvallista olkapäätä ja mukavaa arkea, jossa katsellaan televisiota ja piereskellään sohvalla.
En tarvitse läheisiä rinnalleni ja unohdan ihmiset helposti. Vaikka olisin jonkun kanssa tekemisissä vuosia, voin jättää hänet taakseni hetkessä.
Viimeisin parisuhteeni kesti kolmisen vuotta. Elin pitkälti tyttöystäväni rahoilla, ja hän syyttikin minua siitä erottuamme. Mutta minä vain tartuin hänen tarjoamaansa mahdollisuuteen: hänhän ne ulkomaanmatkat ja korut minulle osti ja vuokrat maksoi. Sitä paitsi saihan hänkin minulta jotain, mitä tarvitsi.
Mielestäni kaikki ihmissuhteet ovat viime kädessä vaihtokauppoja. Kaikkien tuntemieni avioparien yhteiselo perustuu pohjimmiltaan yksinäisyyden pelkoon sekä tavaroihin, joita he ovat keränneet ympärilleen.
Nyt olen ensi kertaa elämässäni tilanteessa, jossa tunnen jonkinlaista kiintymystä. Olen tutustunut internetin kautta Melissaan, kanadalaisnaiseen, joka on myös narsisti. Suunnittelemme muuttoa yhteen, sillä ymmärrämme toisiamme. Useimmiten keskustelumme eivät kestäisi päivänvaloa.
Sain narsismidiagnoosin muutamia kuukausia sitten. Sen teki psykiatri, joka on hoitanut minua viisi vuotta kaksisuuntaisen mielialahäiriön takia. Tiesin olevani empatiakyvytön, joten olin odottanutkin sitä.
Uskon täyttäväni narsistin kriteerit, mutta diagnoosi myös naurattaa minua. Suurimmalla osalla tuntemistani ihmisistä on narsistisia piirteitä. Siksi minun on välillä vaikea uskoa koko häiriöön.
Toisaalta on typerää, että meitä vastaan perustetaan kokonaisia vihasivustoja. Minkäs me diagnoosillemme voimme.
Usein narsistien ajatellaan olevan absoluuttisen pahoja. Itse en usko absoluuttiseen hyvään ja pahaan. Pystyn liikkumaan hämärällä alueella siinä välissä.
Voin esimerkiksi käyttää muita ihmisiä hyväkseni parantaakseni omaa elämänlaatuani. Mielestäni se ei ole väärin. Jos joku elää liian nöyrästi ja jää elämässään altavastaajaksi, se on hänen valintansa.
Entinen tyttöystäväni kuuluu joukkoon, joka huutaa internetissä, kuinka hirveitä narsistit ovat. Itse en ole ikinä tuntenut empatiaa narsistien uhreja kohtaan. Miten joku voi edes sanoa itseään uhriksi? En osaa sääliä henkilöä, joka ottaa muilta turpaansa.
Itsekään en kaipaa sääliä keneltäkään. En myöskään halua ihmisten puuttuvan tekemisiini tai neuvovan, miten asiat pitäisi hoitaa. Siksi minun on vaikea kunnioittaa viranomaisia. Nuorempana kävin jopa vittuilemassa poliiseille.
En tajua miksi minun pitäisi noudattaa sääntöjä, joita en ole ollut itse päättämässä. Ymmärrän toki, että jotkut sosiaaliset koodit pitävät yhteiskuntaa kasassa. Esimerkiksi "älä tapa" on varmasti ihan perusteltu sääntö.
Mutta on myös hyvin paljon sääntöjä, joiden noudattaminen ei kiinnosta minua, sillä ne loukkaavat yksityisyyttäni. Minua ärsyttää esimerkiksi suunnattomasti, että Kelan holhousviranomaiset lähettelevät minulle jotain kyselylappuja.
Olen myös helvetin kostonhimoinen. En ihan heti unohda, jos minulle tehdään vääryyttä. Sokea raivo nousee silloin nopeasti, eivätkä moraaliset pidäkkeet tai pelko virkavaltaa ja sääntöjä kohtaan estä minua hakemasta itselleni oikeutta. Se tekee minusta aika vittumaisen vastustajan.
Taannoin olin tekemisissä internetissä erään perheellisen ruotsalaisnaisen kanssa. Hän jutteli minulle härskejä ja lähetti alastonkuvia itsestään. Sitten meille tuli pahoja erimielisyyksiä, ja hän sanoi minulle inhottavasti.
Päätin kostaa. Lähetin kuvat hänen aviomiehelleen.
Olen aina pystynyt pitämään langat käsissäni niin, ettei kukaan tee minulle ilkeyksiä. Asenteeni takia olen ollut useasti putkassa. Toisaalta pääsen hyvin usein pälkähästä puhumalla.
Olen monesti ihmetellyt itsekin, miksi en ole joutunut vastuuseen teoistani useammin."