Onko normaalia että 1,5v ei osaa olla erossa äidistä?

Ei tarvi olla ripustautunut ollakseen normaali, mutta on hyvin tavallista kuitenkin juuri tuossa iässä.

normaalia. Miksi lapsen pitäisi osata noin pienenä jäädä ventovieraalle? Tosin, jos hoito olisi kestänyt kauemmin, olisi lapsi varmasti rauhoittunut.



Omani oli tuossa iässä ihan toivoton takiainen, mutta muutamaa kuukautta myöhemmin olisi lähdössä reippaasti ties kenen puistotutun matkaan.

kertoo siitä, että lapselle on muodostunut hyvä kiintymyssuhde äitiinsä.

Minulla saman ikäinen tyttö, ikinä ei ole ollut kenelläkään sekuntiakaan hoidossa (paitsi isällään) ja on aika äiti-läheinen tapaus ja muutenkin ollut arka koko pienen ikänsä.

ne sitten reipastuvat, kun vähän kasvavat ja kehittyvät. Klisee mutta totta: turvattomat lapset ne kaikkien vieraiden sylistä lohtua hakevat. Jos suhde vanhempiin on kunnossa, mitä sitä vieraiden kanssa olemaan.



Ja huom. tämä ei nyt tarkoita sitä, että "reipas" lapsi olisi _välttämättä_ jotenkin turvaton.

tyttö varmaan yhteensä pari kertaa ikinä vierastanu. Vuoden vanhempi kuin teillä. Joskus aiemmin mietin että onko normaalia ettei lapsi yhtään vierasta. Tullut kai isäänsä :)

sanoisin että on tosi epänormaalia, jos tuon ikäinen lapsi jää ventovieraan kanssa ihan tyytyväisenä. silloin on jossain vikaa kyllä. pieni varautuneisuus on ihan tervettä!



eri asia on se, että ei kestä eroa äidistä vaikka olisi hyvän tutun seurassa. Vaikka isän, mummin (nähty viikottain) tms. läheisen seurassa. juuri 1,5-vuotiaanahan nimenomaan irtaudutaan äidistä ja haetaan kontaktia muihin tuttuihin aikuisiin..

keskimäärin juuri 1,5:n vuoden iässä ehkä jo aiemmin laantunut vierastaminen puhkeaa taas hetkeksi kukkaansa. Jotkut lapset vierastavat lisäksi aina ja kaikkialla, jotkut eivät juuri koskaan, yksilöllistä. Kaverini lapsi ei vierastanut silloin kun olisi "pitänyt" ja neuvolan täti oli rumasti tokaissut, että "kaipa se vanhempansa silti tunnistaa", kun taas omani aloitti vierastamisen kolmen kuukauden iässä ja vielä eskariin meno oli itkua ja parkua... Kivoja lapsia ovat molemmat näin vuosienkin päästä!

Meillä ei lapsen ja vanhemien suhteessa mitään vikaa, ei siis turvaton lapsi. On tosi sosiaalinen aina ollut, toki joskus saattaa katsella aluksi kulmien alta.

Kiitos vastauksista! Esikoisen kanssa sitä miettii kaikesta onko normaalia.. Mukavaa kuulla että tämä onkin ihan tavallista. :)

poika joka on niin kiinni minussa ettei sitä sertakaikkiaan voi jättään kenellekään. Meillä on vanhempiakin lasia jotka on kasvatettu ihan samalla tavalla, mutta ovat jopa yltiö reippaita ja itsenäisiä olleet aina. Taitaa olla luonnekysymys.

En muista olinko vauvan kanssa tunnin vai oliko se lyhyempikin aika, oma lapsi oli mukana eikä vauva erityisen tuttu, muutaman kerran nähnyt. Vauvan äidin kanssa oltiin jo etukäteen puhuttu, että jos pojalle kova ahdistus tulee niin voin antaa maitoa, jos pojalle vain kelpaa.



Ja niinhän siinä kävi, että vaikka alku meni ihan hyvin ja taaperot leikkivät yhdessä, niin jossain vaiheessa tuli äitiä ikävä ja poika otti minulta maitoa ahdinkoonsa ja rauhoittui siitä.

Vahdin kerran 1,5-vuotiasta kaverin puolesta. En muista olinko vauvan kanssa tunnin vai oliko se lyhyempikin aika, oma lapsi oli mukana eikä vauva erityisen tuttu, muutaman kerran nähnyt. Vauvan äidin kanssa oltiin jo etukäteen puhuttu, että jos pojalle kova ahdistus tulee niin voin antaa maitoa, jos pojalle vain kelpaa.

Ja niinhän siinä kävi, että vaikka alku meni ihan hyvin ja taaperot leikkivät yhdessä, niin jossain vaiheessa tuli äitiä ikävä ja poika otti minulta maitoa ahdinkoonsa ja rauhoittui siitä.

vai puhutko tosiaan yhdestä lapsesta? 1,5-vuotias ei ole mikään vauva.

Onko normaalia että 1,5v ei osaa olla erossa äidistä? Huomasin kun tuli sellainen tilanne, että oli pakko jättää tyttö ihan vieraalle tädille n.5-10min että hän ei selvinnyt siitä ollenkaan. Rääkyi ja itki sen koko ajan, olin lääkärissä. Mulle annettiin siinä tilanteessa ymmärtää että ompa "avuton" ja epäreipas tyttö.

Jäin miettimään että onko tuo normaalia vai ei. Lapsi on ollut kotihoidossa ja muutaman kerran viikossa puoli päivää tutulla hoitotädillä. Pitäisikö jotenkin alkaa kiinnittämään tähän huomiota? Tyttö on kyllä aika arka isossa hälisevässä porukassa. Kuuluuko tämä normaaliin kehitykseen vai pitäisikö tehdä jotain?

olisi tuon ikäisenä halunnut jäädä ventovieraan hoitoon yksikseen. Mun mielestä siis kuulostaa ihan normaalilta :). Eihän tuo sitä tarkoita, ettei lapsi osaisi olla erossa äidistään!

vielä, että tuttujen hoitajien hoitoon lapseni on aina jäänyt mielellään. Ei ole koskaan itkenyt perään.



Ja ennen kuin joku viisastelee, että miten se hoitaja on voinut olla ekalla kerralla tuttu, niin "luottohoitajat" on tutustutettu lapseen siten, että aluksi jompi kumpi vanhemmista on ollut koko ajan paikalla.



#15