Ja taas alkaa uusi ma ja uusi vko työttömänä

Eihän tätä kauaa ole kstänyt, 1kk verran, mutta kun tämä on toistuvaa niin alkaa näköjään psyyke rapaamaan nopeammin kuin muina vuosina, ei pahemmin auta kesäaikakaan tms seikat.

Tuntuu niin lohduttomalta tälläkin hetkellä, vaikea nauttia kesästä ja lasten kanssa olemisesta kun takaraivossa jyskyttää 24/7 mistä sais työtä, milloin rahaa tulee, paljonko sitä tulee, miten pärjätään, milloin saan työtä jne.

tuntiis itsensä ihan eri tavalla merkitykselliseksi, saisi päiviinsä tiettyä rytmiä, ei tarvitsisi jokaista laskua ja postin kolahtamista luukkuun pelätä.

Näköjään nukkuminenkin nyt heikkoa, kestää aikansa että nukahdan, en ole virkeä aamuisin, päivisin pyörryttää ja mieli on matala, synkkä, ahdistunut, tympääntynyt, ihan tööööt ja surkea.

Kukaan ei edes soita tai viesteile, viimeksi toukokuussa joku kaveri kysellyt kuulumisia, eikun hetkinen pari vkoa sitten yksi kysyi ja kun mainitsin että kaipaisin perseelle potkimista ja mainitsee vain jos/kun haluaa nähdä niin syvä hiljaisuus. No, vastaushan se on sekin.

Tällä vkolla olisi 1 työpaikkahaastattelu johon kutsuttiin vko sitten, sitten olisi paremmat kk-tulot kuin 2-vuoteen vaikkakin työ loppuisi taas ensikesän alkaessa mutta saispahan siihen asti nauttia ns normituloista ja olisi yhteiskunnallisestikin merkityksellinen olo.

Pitäis varmaan sanoa sille pomolle että todella todella haluan JA tarvitsen tämän työn, rukoilen etät saan sen tms.

Helvetti kun huippaa:((