Surettaa 9-vuotiaan pojan varastelu

Poika on varastellut aina mutta leluja. Jo ennen eskari ikää näpisteli kaikenlaista pientä, unohtui taskuun. Näitä aina palauteltu mutta ei vaikutusta.



Nyt olemme yrittäneet semmoista että kun jotain jää taskuun, palauttaisi sen seuraavana päivänä sanomalla että panin tämän vahingossa taskuun.



Uskoisin toimivan paremmin että itse saa palauttaa ilman syyttelyä ja muka vahinko kuin että tehdään iso numero asiasta. Se ei ole siis toiminut.

Ja lapsen tulee ymmärtää, että varastelu on häpeällinen tapa ja hävetä tekosiaan.



Eihän se hyvänen aika ole mitään, jos vain hissukseen saa palauttaa varastamansa tavaran. Kyllä pitäisi tulla kunnon sanktiot, jos ei muuten ymmärrä eroa oman ja toisen oman välillä.



Mitäs sanot, jos minä vähän lainaan sun autoa vaikka, ja palautan sen sitten kun huvittaa, niin onnistuisiko ilman suurta numeroa?

Varastaminen on varastamista, eikä siitä muuksi muutu. Pienetkin ottamiset tai vanhemmilta varastelut pitää kitkeä pois, ennenkuin muuttuvat isommiksi....

palauttamatta jääneet rahat on tietysti hieman harmaalla alueella....itse varmaan sanoisin, että nuo rahat olisi pitänyt palauttaa, mutta jos haluat tehdä extrakotihommia jälkikäteen, niin ne on sitten ansaittua rahaa. Ja jatkossa sitten rahat pitää palauttaa, eikä tuhlata.

Minusta lapsen pitää tajuta, ettei varastaa saa. Jos hän haluaa jotain, se pitää maksaa, ja rahaa siihen pitää ansaita. Eli pistäpäs lapsi tekemään kotitöitä tai pyydä naapuria, mummoa tai muuta teettämään jotain pientä hommaa, jotta hän voi ansaita taskurahaa.

Ja rangaistus näpistyksestä pitä olla tuntuva, eli kotiarestia ja pleikkarikieltoa tai muuta joka lapselle on tärkeää.

Tuon ikäiset on jo liian vanhoja! Olette kyllä huonosti varastelun hoitaneet, jos ei tuon ikäinen tiedä, että se on väärin ja siitä tulee rangaistus! Meillä lapset on jo tarhaikäisinä tienneet, että toisen omaa ei saa ottaa. Se on varkaus - ja varkaat joutuvat isona vankilaan.



Meillä on koululla varkaita, siis lapsia. Koululla on käynyt poliisi ja yksi kauppias kertomassa, mikä on varkaus ja mitä seurauksia siitä tulee. Edelleen varastetaan.



Tietyt lapset eivät pääse kenenkään kotiin, eikä heidän kanssaan leiki kukaan. Kaikki tietävät, että he varastavat. Onko se tulevaisuus, mitä te haluatte lapsillenne?

ja kotona on annettava joku rangaistus esim. jonkun etuisuuden pois ottaminen, arestia tms.Ja jos palauttaa tavaran (lelun esim.) niin vanhempi mukaan katsomaan, että lapsi pyytää anteeksi ja nimenomaaan sanoo, että otti tavaran luvatta.Eihän lapsen moraalitaju kehity, jos ei tehdä selväksi, että varastaminen ja luvatta ottaminen on väärin.Oma lapsenikin on pari kertaa ottanut tavaraa luvatta.Esim.kaupasta pihisti kavereiden kanssa,mutta onneksi jäi kiinni ja kotona heti arestit ja anteeksipyynnöt kauppiaalle+saarna.

t:ammattikasvattaja

Ei ole auttanut lainkaan. On selvitelty päiväkodissa ja koulussakin. Miksi ihmeessä jatkaisimme toiminnalla josta ei ole ollut mitään hyötyä? Se on nähty jo monat vuotta.



Mieluummin koitamme uutta tapaa lähestyä asiaa. Pika on alkanut palauttaa varastamiaan asioita "salaa" tai kertonut unohtaneensa taskuun. Minusta parempi näin. On kuitenkin alkanut tajuta että teot ovat vääriä ja alknut korjata niitä.



Ehkäpä jos ap:n tapauksessa on kyseessä varastelun aloittaminen vasta nyt, niin suuri meteli voi olla hyödyksi. Meillä kun tätä kestänyt jo 5v.



Päiväkoti ja koulu ei muuten ole nostanut asiasta meteliä eikä rankaissut. Rauhallisesti puhuneet ja kiittäneet että lapsi palautti tavaran.



Pehmeämmät kasvatuskeinot toimivat usein paremmin kuin kovat.

itselläni on vielä pienet lapset,mutta veljen nuorimmainen onnistui viemään vanhempien kolikkopurkista aikamoisen pinon rahaa ja sillä sitten kustansi herkkuja kavereille, olisiko ollut vähän nuorempi kuin 9 v. Tiesi, että on väärin, mutta teki silti. Ja joutui hyvittelemään tekoaan jonkin verrankin eli rangaistus oli tuntuva. Toisaalta, 9 v on vielä ajattelematon lapsi, joka varmasti tietää, mikä on väärin, muttei ihan aina pysty vastustamaan kiusauksia. Eli väärin meni ja rangaistus päälle, aikaisemman kirjoittajan kotityöansainta kuullosti oikein hyvältä. Tai jos saa viikkorahaa, niin makselee niistä sitten takaisin? Luulen kuitenkin, että ennemmin tai myöhemmin jokaisella on oman lapsen kanssa jokin isompi tilanne, että toimitaan väärin, vaikka tiedetään, että se on väärin. Sitten täytyy vain katsoa rangaistukset kohdilleen, mutta itselle ei pitäisi niin raskasta huolta ottaa, uskon, että meillä jokaisella on itselläkin muutama törttöilyn yritys ja erehdys omallatunnollaan lapsuudesta.



Luulen, että viesti menee perille jatkuvalla toistolla... Tsemppiä!

On totta, että olen ollut liian lepsu. Poika on "vauvani" ja olen ollut aivan liian lellu hänen kanssaan. Nyt tyyli muuttuu. Totta kai puhuttelin hänet eilen jo kunnolla (siis huusin) ja määräsin arestiin.



Tuo oli hyvä pointti, että maine leviää ja jää yksin kaveriporukoissa. Ongelma on juuri se, ettei tajua tekonsa seurauksia!

Onko tuttavapiirissäsi poliisia, jonka kautta voisit kutsua kotiin virkapukuisen poliisin keskustelemaan pojan kanssa heti tuoreeltaan kun on jäänyt kiinni varastamisesta? Esim. kun huomaat että on taas varastanut jotain, sanot heti että niin ei saa tehdä, tavara pois ja sanot lapselle että poliisi tutkii juuri tällaisia tapauksia ja varastamisella on seurauksia. Sitten voisit kutsua sen poliisin virkapuvussa (ei tätä tuttua poliisia, vaan joku sen työkaveri, ettei ole lapselle tuttu henkilö) käymään kotona. Poliisi tulisi teille "tutkimaan" näpistelyä, hakemaan varastettua esinettä pois ja pitää pojalle pienen puhuttelun.

Ja kysykää, miltä tuntuu, jos joku varastaa sen oman lempilelun. Pienikin lapsi ymmärtää aika paljon, jos asiat selittää ikää vastaavalla tavalla. Huuto ei auta.



Kertokaa jo pienelle lapselle, että varastaminen on väärin. Miltä tuntuu, jos lapsen omat rakkaat tavarat varastetaan. Tuntuuko se pahalta? Ja sitten voi kertoa, että on poliisi - ja poliisit ovat hyviä ihmisiä, jotka auttavat. Poliisi ottaa kiinni varkaat ja varkaat joutuvat isona vankilaan. Mutta se on hyvä, koska silloin ei voi varastaa keneltäkään.



Voi kysyä, että haluaako lapsi kotiin kaverin, joka varastaa lapsen lempileluja. Jos siis lapsi varastaa, haluaako kukaan olla kaveri ja haluaako kukaan lasta kotiinsa leikkimään? Ja kertoo lapsille, kuinka surulliseksi ihmiset tulevat, jos heidän tavaroitaan varastetaan.



Varastettu tavara palautetaan ja pyydetään anteeksi. Ja luvataan, ettei enää niin tee. Lapsen iän mukaan joko rangaistus tai joskus pelkkä puhe riittää.



Usein, kun mä laitan oven lukkoon, kun lähdetään, mä sanon: laitetaas lukkoon, ettei tule joku varas ja varasta meidän tavaroita. Pienillä asioilla lapset oppivat huomaamatta, että varas ei ole hyvä juttu ja varastaminen on väärin. Sen oppii kuin itsestään, jos vain puhuu asioista ihan pienestä pitäen.

ei poliisit sossut siis muunlaiseenkin tyhmyyteen. Lapsi ei oikeasti vain tajunnut tai oli niin kavereiden vietävissä. Kaikissa tapauksissa oli yllyttäjä ja poika ei tajunnut omaa parastaa joten se piti laittaaa kuukausiksi arestiin ja erottaa lopullisesti niistä kavereista jotka johti vaikeuksiin. Omasta veljestä on tietty paha mennä erottamaan.

On totta, että olen ollut liian lepsu. Poika on "vauvani" ja olen ollut aivan liian lellu hänen kanssaan. Nyt tyyli muuttuu. Totta kai puhuttelin hänet eilen jo kunnolla (siis huusin) ja määräsin arestiin.

Tuo oli hyvä pointti, että maine leviää ja jää yksin kaveriporukoissa. Ongelma on juuri se, ettei tajua tekonsa seurauksia!

toisissa nouset kingiksi jos teet kaikkea tyhmää.

keino, vaikka täällä taas kaikki huutavat, kuinka hirveää on 'painaa villaisella'. Meillä poika ei varastele, mutta on aina ollut lyömässä, jos on tullut ongelmia. Mitä enemmän siitä rankaisee ja kauhistelee, sitä enemmän sitä joskus tapahtuu, lapsi ikään kuin leimautuu siksi 'lyöjäksi' tai 'varastelijaksi'... Kunhan vaan varmistat, että tietää, miksi se on väärin :)

Poika on varastellut aina mutta leluja. Jo ennen eskari ikää näpisteli kaikenlaista pientä, unohtui taskuun. Näitä aina palauteltu mutta ei vaikutusta.

Nyt olemme yrittäneet semmoista että kun jotain jää taskuun, palauttaisi sen seuraavana päivänä sanomalla että panin tämän vahingossa taskuun.

Uskoisin toimivan paremmin että itse saa palauttaa ilman syyttelyä ja muka vahinko kuin että tehdään iso numero asiasta. Se ei ole siis toiminut.

keskisuomalaisessa. Siis pikku-uutinen jossa kerrotiin 8v pojan varastaneen karkkia kaupasta ja sitä tuli lastensuojeluilmoitus sekä rikosilmoitus. En kyllä ymmärrä miten tuollainen on lehteen päätynyt kun näitä varmaan joka päivä, mutta olipa hyvä muistuttaa omille lapsille miten isot seuraukset näpistelyllä saattaa olla. Kyllä minä äitinä olisin aika järkyttynyt lastensuojeluilmoituksen tultua ja poliisin kyyditessä lastani kotiin!!



Tiukka ote nyt vaan, ei kauhean hyvällä tiellä sun lapses ole. Meillä naapurissa tuollainen poika ja enää ei ole tulemista meille sisälle kun kadonneet tavarat löytyi pojan pulpetista :(

Minä olen vuosia selittänyt tällä tavalla pojalleni, miksi ei saa tehdä jotain ja ymmärtää täysin ja eläytyykin toisten tunteisiin. Kun tilanne tulee, saattaa silti toimia toisella tavalla, lapsen itsehillintä ei esim. ole aikuisen tasoa, joten se voi oppi kadota päästä saman tien.



Vaikka ajattelet olevasi täydellinen äiti, voi yksinkertaisesti olla niin, että sinulla on vain helpot lapset. Sillon on niin helppo ajatella, että itse osaa tehdä kaiken oikein. Tervetuloa kokeilemaan meille, miten pärjäät todella haastavien lasten kanssa. Minä pärjään ihan hyvin :)

On totta, että olen ollut liian lepsu. Poika on "vauvani" ja olen ollut aivan liian lellu hänen kanssaan. Nyt tyyli muuttuu. Totta kai puhuttelin hänet eilen jo kunnolla (siis huusin) ja määräsin arestiin.

Tuo oli hyvä pointti, että maine leviää ja jää yksin kaveriporukoissa. Ongelma on juuri se, ettei tajua tekonsa seurauksia!

toisissa nouset kingiksi jos teet kaikkea tyhmää.

Mun poikani on luokkansa suosituin. Ei tee tyhmyyksiä ja on luokkansa paras oppilas. Poika on erittän vahva persoona ja hänellä on hyvä itsetunto. Ei kingin tartte olla se porukan typerin, ilkein ja tehdä tyhmyyksiä.

Kerro että jos jää loppurahaa se pitää palauttaa. Aina voi soittaa ja kysyä saako sen jäätelön ostaa, saanko ottaaa rahaa, mutta lupa pitää olla.



Sen verran kannattaa olla omaa taskurahaa että ei tavitse varastaa. Ja jos säännöllisesti saa viikkorahaa niin sitten voi säästää ja saa jotain suurempaa.



Kun seuraavan kerran lähetät kauppaan sano että tuo loppuraha takaisin ja kuitti. Harjoittelua ja kehumista kun onnistuu.



Kirjastossa löytyy kirjoja siitä mitä tapahtuu kun huijaaa, luotto menee ja voi joutua syylliseksi aiheetta kun ei enää uskota.

Tai toimii toki siinä, missä muutkin nöyryytysrangaistukset, mutta nämä anteeksipyyntöjutut ovat usein nöyryytämistä. Toki tavara pitää palauttaa ja joku rangaistus, mutta jos joutuu oikein ison joukon edessä pyytämään anteeksi... se rangaistus on silloin todella se NÖYRYYTTÄMINEN eikä tässä toteudu se, mitä ehkä ajatellaan, että 'kauppiaalle tulee parempi mieli, kun pyydät anteeksi'.

Joku konkreettinen teon hyvittäminen voisi toimia. Eihän rikollisiakaan pistetä pyytämään anteeksi, kun on todettu, ettei siitä ole mitään hyötyä. Pyytäisin ehkä, (en tiedä onko realistista toteuttaa) että voisi mennä kauppaan töihin vähän aikaa tai vastaavaa. SIINÄ näkyy syy-seuraus -suhde. Itse olen yrittänyt pistää poikani esim. siivoamaan kaikki jälkensä, jotka vihaisena heittelee ympäriinsä, hillitsee kummasti heittely/riehumishaluja.

ja kotona on annettava joku rangaistus esim. jonkun etuisuuden pois ottaminen, arestia tms.Ja jos palauttaa tavaran (lelun esim.) niin vanhempi mukaan katsomaan, että lapsi pyytää anteeksi ja nimenomaaan sanoo, että otti tavaran luvatta.Eihän lapsen moraalitaju kehity, jos ei tehdä selväksi, että varastaminen ja luvatta ottaminen on väärin.Oma lapsenikin on pari kertaa ottanut tavaraa luvatta.Esim.kaupasta pihisti kavereiden kanssa,mutta onneksi jäi kiinni ja kotona heti arestit ja anteeksipyynnöt kauppiaalle+saarna.

t:ammattikasvattaja

Minä olen vuosia selittänyt tällä tavalla pojalleni, miksi ei saa tehdä jotain ja ymmärtää täysin ja eläytyykin toisten tunteisiin. Kun tilanne tulee, saattaa silti toimia toisella tavalla, lapsen itsehillintä ei esim. ole aikuisen tasoa, joten se voi oppi kadota päästä saman tien.

Vaikka ajattelet olevasi täydellinen äiti, voi yksinkertaisesti olla niin, että sinulla on vain helpot lapset. Sillon on niin helppo ajatella, että itse osaa tehdä kaiken oikein. Tervetuloa kokeilemaan meille, miten pärjäät todella haastavien lasten kanssa. Minä pärjään ihan hyvin :)

Ja sä tiedät esimerkiksi minun lasteni haastavuuden? Ööö.... Niin, mistä muuten tiedät? Tai mistä päättelet, että omasi olisivat erityisen haastavia? ;)