Lue keskustelun säännöt.
Raskaana, pyytämättä, mitä teen?!
23.04.2012 |
Tilanne on tämä; 3 lasta, vanhin koulussa, toinen eskarissa kolmas 1,5v. rasavilli. Nyt sitten tein positiivisen raskaustestin (mikä on jo itsessään aivan älytöntä, koska kuukauden aikana seksiä on harrastettu kerran, ilman sisäänlaukeamista ja ovistikulla vielä varmistettu, ettei ollut tärppipäivät) ja ollaan miehen kanssa aika rikki molemmat. Mies enemmän. Lapsia ei enää pitänyt tulla, mies on vasektomia-jonossakin ollut jo kohta vuoden.
Nyt mies haluaisi keskeytystä, mutta itsestä tuntuu todella vaikealle ajatukselle... Tosi on kuitenkin, että koti on nippanappa riittävä kolmelle lapselle, samoin rahat riittävät juuri ja juuri tässä tilanteessa (siis kun olen kotona). Mitä olette mieltä?!
Kommentit (29)
Tuo on todella suuri päätös ja teidän on mietittävä miehen kanssa, mikä on hyväksi teidän perheelle. Ei meistä kukaan täällä voi sanoa syitä puolesta tai vastaan. Iso päätös, kannattaa miettiä joka kantilta. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
säästäisin isompien kaikki hyvät vaatteet ja muksu sais käyttää niitä, samoin kaikki lelut, pyörät, sukset yms.
Eihän tuolle mitään voi. Toivottavasti lapsi saa elää rakastavassa ilmapiirissä :)
No en toki sen perusteella tee päätöstäni mitä muut sanovat, mutta lähinnä mietin, että jos nyt vaikka suostuisin keskeytykseen, niin onko siitä kokemuksia, miten henkisesti selviää, entä fyysisesti jne.
Ja toisaalta mitä jos päätän, että haluan pitää lapsen, jääkö isän ja lapsen välille kaunaa, tai mikä pahempaa, jääkö meidän vanhempien välille syyttämisen ilmapiiri, teimme niin tai näin?!
itse en aborttiin pystyisi koskaan, mutta sehän on toki minun mielipiteeni. kuitenkin on totta että kukaan ei ole konkurssiin ajautunut tai nälkään kuollut sen yhden uuden lapsen vuoksi..ilmeisesti olet kuitenki kotihoidontuella ja jos olet ennen viimeistä ä-lomaa ollut töissä saisit saman ä-päivärahan kun nuorimmaisesta..eli tulosi vain kasvaisivat..tsemppiä ja voimia päätökseen, oli se mikä tahansa.
No äippäraha on minimi, koska ennen edellistä raskautta olin opiskellut ja lopettanut työsuhteeni juuri sen verran aikaisemmin, että en saanut enää palkan mukaan laskettua äippärahaa... Eli minimillä mennään.
Mutta tosiaan isompi huoli mulla on kyllä tuosta henkisestä puolesta ja ihan jaksamisesta. Olen nytkin ihan älyttömän väsynyt iltaisin, kun puolitoistavuotias vaatii ihan hurjasti. Ja sen lisäksi mulla on ollut todella vaikeat raskaudet, etenkin viimeisin, jossa oksensin lähes koko raskausajan!
Hirveän vaikeaa päättää mitä pitäisi tehdä. :O
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ETTÄ AINA PITÄÄ KÄYTTÄÄ EHKÄISYÄ! Ei tarvii märistä myöhemmin ku tulee raskaaksi eikä raskaus ole toivottu. Ei se ole sen lapsen vika tuo sinun ja miehesi typeryys..
ei tarvi erikseen pyytää, että voisi tulla raskaaksi? Tää on niin tätä... On se kumma, kun on lapsia ennestään jo ja silti raskaudet on monelle yllätyksiä. Jos seksiä on, niin raskaaksi voi tulla, kun ei mitään ehkäisyäkään ole käytetty......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkäri määrittelee fyysisen puolen, moni joutuu henkisten asioidensa takia syömään jopa masennus lääkkeitä, koska kokee murhanneensa oman lapsen.
Olen itse teininä kerran sen joutunut kokemaan, ja häpeän vieläkin asiaa, mutta elämän tapani, opinnot kesken ja huono suhde mieheen ei olis ollu lapselle oikea aika tulla.
Jos pystyt tekemään abortin, kokeile keskittyä kaikkeen muuhun kuin jäisit miettimään, että nyt se on tehty. Perustele itsellesi vaikka todella huonoilla tekosyillä, jotka ovat omasta mielestäsi tarpeeksi päteviä. (ks. minun kokemus)
Ja siinä sinun ympärilläsi on kovasti hulinaa, etet ehdi edes varmasti miettiä asiaa, ennenkuin se on patoutunut.
Ja kysele lääkäriltä/kätilöltä nuista traumoista, mihin voit joutua. He eivät ole koskaan abortin puolella, mutta ymmärtävät hyvin, ettei sinuakaan saisi polttaa loppuun.
Ja jos miehesi ei kerta tahdo hyväksyä lasta, ni kasvakoot siihen, että jos sinä hänet meinaat tehdä, niin sinä teet. Olisi hän voinut käyttää kondomiakin ;) (kummasti se abortti jää häntäkin vaivaamaan ja saattaa tula ilmi vuosien päästä)
Jaksamisia, miten ikinä päätätkin!
a) keskeytys
b) pidät lapsen
c) adoptio.
Itse olen raskaana ja lapsi on lähdössä synnäriltä suoraan adoptioperheeseen. En jaksa hoitaa enää vauvaa kun perheessä on jo kaksi erityislasta ja tämä kolmas oli puhdas vahinko, keskeytykseenkään kun en kyennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joopa. Tottahan se on, että seksistä voi tulla raskaaksi, mutta koska olemme kärsineet lapsettomuudesta ja aikaisemmat lapset ovat hoidoilla oikein tekemällä tehtyjä, niin tämä vaihtoehto nyt ei vaan ollut ihan ensimmäisenä mielessä... Mutta tottahan se on, että on typerää harrastaa seksiä ilman ehkäisyä. Mutta koska mulle ei sovi kondomit niiden sisältämien kemikaalien takia, niin tässä sitä nyt ollaan!
Tässä sitä olen nyt päivän pohtinut ja tullut siihen tulokseen, että en lähde keskeyttämään, mikäli ei mitään hälyttävää ultrassa näy. Sen verran äiti olen pohjimmiltani, että en kykene ajattelemaan keskeytystä, uskon, että se tulisi vaivaamaan minua ikuisesti ja pelkään, että purkaisin patoutumani ja syyllisyydentuntoni mieheeni ja se ei varmasti tekisi kovinkaan hyvää parisuhteelle... Eipä varmaan neljäs lapsikaan sitä varsinaisesti paranna, mutta toisaalta lapset ovat niin lyhyen aikaa pieniä, että ehkä tämä pieni aika on ihan mahdollista selvitä. :)
Aika hurjaa, että tästä tilanteesta itseni löydän, en siihen uskonut päätyväni millään todennäköisyydellä, mutta näin on nyt asiat ja näillä mennään!
Kiitos tosi paljon kaikille vastauksista ja hurjasti voimia adoptioon lapsensa antavalle! Siihenkään en itse kykenisi, vaatii todella kanttia! Tsemppiä!
Juuri noin voisi meillekin käydä. :) Pitää näyttää viestisi miehelle, jospa hänkin siitä ymmärtää, miten isosta asiasta keskeyttämisessä on kyse...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samassa jamassa syksyllä. en pystynyt keskeytykseen, mutta masennuin hormonien ja järkytyksen vuoksi. nyt sylissä on pariviikkoinen vauva, ja olen erittäin onnellinen, etten keskeyttänyt. en olisi kestänyt sitä.
siitä SAATTAA tulla taakka jos tekis keskeytyksen. Toisaalta voimavaroja tarvitaan nyt jo arjessa ja nr tuntuvat olevan melko äärirajoilla.
Voi ystävä hyvä. Onpa VAIKEA tilanne. itse en pystyis tekeen keskeytystä koska tiedän kuinka syviä psyykkisiä seurauksia sillä usein on. Olen lukenut niistä kokemuksista.
Voi, kun toivon teille paljon viisautta tehdä oikea ratkaisu. Koita kuvitella yksi päivä yhtä välintaa ja toinen toista, kuin eläisit jo päätöksen tehneenä. Mitä ajatuksia se herättää?
HALIVoimia teille !!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun meillä oli kolme lasta (7v, 5v ja 2v.) eikä enempää todellakaan pitänyt tulla. Olin aivan järkyttynyt ja mietin jo vaikka mitä vaihtoehtoja, mutta mies selvisi alkujärkytyksestä nopeammin ja piti itsestäänselvänä raskauden jatkamista ja vauvan pitämistä.
Nyt vauva on 8kk ja IHANA. Koko perheen lemmikki ja niin rakas ettei voi sydän pakahtumatta edes ajatella. Siis ihan mahdoton ajatus kokonaan ettei tuota ihmettä meillä olisi...
Tsemppiä mitä ikinä päätätkään.
ymmärtää miten äiti voi harkita lapsen murhaamista. Tiedät kunka tärkeä ihmiselämä on. tapa joku jo olevista yhtälailla. mä en näe mitään eroa, sulla on vatsassa yksi elämä ja jo olevien lasten elämä. miksi vatsassa oleva voisi olla vähäpätöisempi. muistele tätä jos et nyt lastasi murhaa ja kun hän on vaikka 10 v. olisko baan pitänyt tappaa se?
kun meillä oli kolme lasta (7v, 5v ja 2v.) eikä enempää todellakaan pitänyt tulla. Olin aivan järkyttynyt ja mietin jo vaikka mitä vaihtoehtoja, mutta mies selvisi alkujärkytyksestä nopeammin ja piti itsestäänselvänä raskauden jatkamista ja vauvan pitämistä.
Nyt vauva on 8kk ja IHANA. Koko perheen lemmikki ja niin rakas ettei voi sydän pakahtumatta edes ajatella. Siis ihan mahdoton ajatus kokonaan ettei tuota ihmettä meillä olisi...
Tsemppiä mitä ikinä päätätkään.
Tämän juuri halusin kuulla, kiitos!
siitä SAATTAA tulla taakka jos tekis keskeytyksen. Toisaalta voimavaroja tarvitaan nyt jo arjessa ja nr tuntuvat olevan melko äärirajoilla.
Voi ystävä hyvä. Onpa VAIKEA tilanne. itse en pystyis tekeen keskeytystä koska tiedän kuinka syviä psyykkisiä seurauksia sillä usein on. Olen lukenut niistä kokemuksista.
Voi, kun toivon teille paljon viisautta tehdä oikea ratkaisu. Koita kuvitella yksi päivä yhtä välintaa ja toinen toista, kuin eläisit jo päätöksen tehneenä. Mitä ajatuksia se herättää?
HALIVoimia teille !!!
Todella kauniisti kirjoitit, kiitos! Olen jo kuopannut tuon keskeytys-ajatuksen, koska niin hankalalta se minusta tuntui. En osaisi elää itseni kanssa sen jälkeen.
Miehellä vielä sulattamista asian kanssa, mutta eiköhän hänkin ajallaan siihen totu... :)
etenkin kun tietää miten ihana lapsi voi olla
sillä erolla että yritystä ollut päällä puoli vuotta ja ei ole tärpännyt. edessä mahdollisesti (taas) henkisesti ja taloudellisesti rankat lapsettomuushoidot. Tasan ei käy onnen lahjat, se mikä teille nyt on kriisi olisi meille onnenpotku.
Tietämättä enempää tilanteestanne on mahdotonta antaa kovin hyvää neuvoa. Sen sanoisin, että keskustelkaa miehenne kanssa, mikä on sellainen ratkaisu että kumpikaan ei tule katkeraksi. Pitäkää huolta jo olemassa olevasta perheestänne ja miettikää, vaikuttaako vielä yksi lapsi arkeen sen enempää. Me olemme ajatelleet että aikaa ja rakkautta vielä riittäisi.
Voimia.
tee niinkuni sydän ja teidän elämäntilanne sanelee. Täällä saat vaan pääsi sekaisin. Tuommosia asioita ei pidä päättää sen perusteella, mitä muut ajattelee.