Miten mies voi hylätä naisensa, jonka on nähnyt synnyttämässä yhteistä lasta?

ettei siinä paljoa synnytykset ja lapsen kantamiset auta.



Tosin lapsen voi synnyttää vaikka minkälainen hirviökin, mutta se on varmaan harvinaisempaa.

tavallisia äitejä, jotka rakkaus sydämessään ovat kantaneet pientä lasta mahassaan ja jotka kaipaisivat mieheltään ymmärtämystä ja hellyyttä, tukea ja turvaa. Miten kukaan voi hylätä väsyneen äidin, jolla on sylissään pieni avuton vauva?



Ap

minä hirviö kun en oikein nähnyt siinä synnytyksessä mitään kovin herkkää ja kaunista? En usko että mieskään näki. Synnytys on mielestäni jotenkin yliromantisoitu. Pitäisikö miehen pysyä inhoamansakin ihmisen vierellä vain sen yhden muutaman tunnin ah niin ihanan hetken takia?

Sinänsä kyllä halveksin jos mies hylkää raskaana olevan naisen tai pienen vauvan äidin jonkun mitättömän asian takia. Jos on rakkautta ollut ja yhdessä on lapsi päätetty hankkia niin mielestäni sitä eroa kannattaa miettiä aika tarkkaan tuossa vaiheessa, se kun on se vaikein vaihe ja menee kyllä ohi. Ehjää perhettä ei enää sen jälkeen saa.

Jos nainen on raskaana , lapsi syntyy aikanaan. Voihan olla , että mies ei ole lasta edes halunnut ja synnytykseenkin pakotettu mukaan .

Ei voi väkisin olla yhdessä ilman rakkautta , vaikka kuinka monta lasta olisi nainen synnyttänyt .

En ymmärrä koko synnytyksen yliarvostusta .

Muija huutaa ja kiroaa ja pusertaa silmät verenpunaisena ja naama kuin vanhalla äijällä, paskoo alleen ja haukkuu kätilöä ilman syytä.



Olisin voinut jättää kokemuksen väliinkin.

Jos nainen on raskaana , lapsi syntyy aikanaan. Voihan olla , että mies ei ole lasta edes halunnut ja synnytykseenkin pakotettu mukaan . Ei voi väkisin olla yhdessä ilman rakkautta , vaikka kuinka monta lasta olisi nainen synnyttänyt . En ymmärrä koko synnytyksen yliarvostusta .

Ei äitiys tee naisesta mitenkään pyhää, joka olisi suojassa jättämiseltä... =D

arvoa anna.. mun ukko ei ollu synnytyksessä mukana eikä ole mua jättänyt ja jos joskus jättäisi niin so what??

ap taitaa elää aika pilvilinnoissa. Todellisuus on paljon muutakin kuin sitä herkkää ja kaunista, ja onneksi elämässä ei ratkaisuja tehdä vain jonkin yksittäisen tilanteen vaan kokonaisuuden perusteella - vaikkakin se yksittäinen tilanne olisi niin merkittävä kuin synnytys.

Niin tilanteita on niin monia että hankala vastata. Mutta mun exällä oli ainakin omia ongelmia liikaa ja huono lapsuus. Etenkin äitipoikasuhde oli ollut aina huono. Uskon että sieltä kumpusi se että pystyi vastasynnyttäneen vaimonsa ja oman lapsensa jättämään.

Jätin mieheni kesken synnytyksen. Kivuliaan ponnistuksen jälkeen sain tarpeekseni vittuilusta.

Olisi ollut parempi, että mies ei olisi tullut synnytykseen ollenkaan. Sinänsä naisesta marttyyrin tekeminen synnytyksen takia ei ole mielestäni kannatettavaa. Äitiys itsessään on palkinto ja rakkaus lapseen.

Sen räjähtäneen verisen sepposenselällään olevan rönttösen kun on joutunut näkemään niin ei paljon heppivärähdä kun muija levittää haaransa ja näky palaa mieleen.

Juu, ei ikinä enää.