Työkaveri juttelee mukavia kahdestaan ollessa, mutta on

ihan niin kuin lapsinakin: on ne ykkösliigan ystävät, joiden huomiossa paistellessa ne kakkosliigan kaverit jätetään huomiotta tai niitä jopa vähän hävetään.

Nokkimisjärjestkset tulevat ryhmässä parhaiten esiin. Kahdestaan ollessa on "pakko" olla mukava sille toiselle. Ryhmässä sellaista painetta ei ole. Se mukavuus, jota saat osaksesi, kun olette kahden ei ole valitettavasti muuta kuin muodollista mukavuutta.

ihan niin kuin lapsinakin: on ne ykkösliigan ystävät, joiden huomiossa paistellessa ne kakkosliigan kaverit jätetään huomiotta tai niitä jopa vähän hävetään.

Nokkimisjärjestkset tulevat ryhmässä parhaiten esiin. Kahdestaan ollessa on "pakko" olla mukava sille toiselle. Ryhmässä sellaista painetta ei ole. Se mukavuus, jota saat osaksesi, kun olette kahden ei ole valitettavasti muuta kuin muodollista mukavuutta.

Mun mielestä AP:n kertomuksesta ei käynyt ilmi, jutteleeko tuo työkaveri niille muille työkavereille vai onko hiljaa silloin kuin paikalla on muita. Jälkimmäisessä tapauksessa ykkössarja vs. kakkossarja-teoriasi ei pidä ollenkaan paikkaansa.

Vähitellen aloin ymmärtää, että myös puhui minusta paskaa muille, ja toisinaan sateli hämmästyttävän ilkeitä, nolaamiseen pyrkiviä kommentteja muiden läsnäollessa. Sellaista naurunalaiseksi saattamista, eli pyöriteltiin silmiä mielipiteelleni, kyseenalaistettiin ajattelukykyni tms. näin jälkikäteen ajateltuna aivan tahallista lyttäystä, jota kiusaamiseksikin kutsutaan.



Ystävällisyydellä kahden kesken sai minut luottamaan, että hän on kaverini (jota hän aiemmin olikin ollut ennen kuin alkoi vainota minua), joten tietysti muiden seurassa yllättäen tuleva lyttäys hätkähdytti entistä pahemmin.



Tuo kuulostaa siltä, että ei kannata luokkaa ko. henkilöön, vaan pysyä hänestä etäämmällä ainakin henkisesti. Saattaa olla, että hän pelaa peliä, jolla saa sinusta valtaa. Oman kiusaajani tunnistin narsistiksi ajan myötä. Hän harrasti myös todella selvää ihmisten jakamista mielisteltäviin ja paskoihin ja teki aika pahaa myyräntyötä monen kohdalla. Myös huusi ihmisille ja haukkui pystyyn joitakuita valitsemiaan henkilöitä. Sai myös minut uskomaan pahaa monesta ennen kuin tajusin että hän on itse se paha.

Vähitellen aloin ymmärtää, että myös puhui minusta paskaa muille, ja toisinaan sateli hämmästyttävän ilkeitä, nolaamiseen pyrkiviä kommentteja muiden läsnäollessa. Sellaista naurunalaiseksi saattamista, eli pyöriteltiin silmiä mielipiteelleni, kyseenalaistettiin ajattelukykyni tms. näin jälkikäteen ajateltuna aivan tahallista lyttäystä, jota kiusaamiseksikin kutsutaan.

Ystävällisyydellä kahden kesken sai minut luottamaan, että hän on kaverini (jota hän aiemmin olikin ollut ennen kuin alkoi vainota minua), joten tietysti muiden seurassa yllättäen tuleva lyttäys hätkähdytti entistä pahemmin.

Tuo kuulostaa siltä, että ei kannata luokkaa ko. henkilöön, vaan pysyä hänestä etäämmällä ainakin henkisesti. Saattaa olla, että hän pelaa peliä, jolla saa sinusta valtaa. Oman kiusaajani tunnistin narsistiksi ajan myötä. Hän harrasti myös todella selvää ihmisten jakamista mielisteltäviin ja paskoihin ja teki aika pahaa myyräntyötä monen kohdalla. Myös huusi ihmisille ja haukkui pystyyn joitakuita valitsemiaan henkilöitä. Sai myös minut uskomaan pahaa monesta ennen kuin tajusin että hän on itse se paha.

annetaan suosituksia siitä miten ap:n kannattaa jatkossa suhtautua työkaveriinsa. (Neuvotaan pysymään erossa ainakin henkisesti, eikä kannata luottaa???)

Omalla kohdalla tilanne on se että työkaveri (mies) on kahden kesken minua kohtaan erittäin ystävällinen, huomioi ja auttaa jopa enemmän kuin mitä yleensä työkavereiden välillä tavallisesti on tapana. Muiden läsnäollessa tuskin puhuu mulle. Mutta eipä puhu muillekaan. Ujo ehkä.

Puhut asiaa. Tämä valitettavasti on hyvin yleistä työpaikoilla! Nimim. kokemusta on.

Ei voi minusta vastata miksi vain aloitusviestin tiedon perusteella. Voi johtua niin monesta asiasta. Pahimmillaan tosiaan voi olla nilviäinen joka puhuttaa muka kaverina ap:tä saadakseen sitten toisten kiusaajahenkisten ääliöiden kanssa nauraa jälkeenpäin sitä mitä on kuullut. Tai tosiaan sellainen joka juttelee ap:n kanssa kun ei "parempaa" seuraa ole, mutta sitten kun hänen korkeammalle luokittelemiaan henkilöitäkin on paikalla, ap unohtuu. Mutta voi se olla jotain viatontakin, jotain mikä liittyy ryhmädynamiikkaan siinä isommassa porukassa. 

Tuohan voi olla ihan vaan introverttiutta, pienessä porukassa juttu luistaa, mutta isommassa on hiljaisempi, ujoutta vaan.

Samaa ihmettelen minäkin. Kahdestaan työkaverin kanssa juttu luistaa, olemme tasaveroisia ja aikaisemmin ajattelin että myös hyviä kavereita jne. Mutta kun muuta porukkaa on paikalla, ei työkaverini huomio minua mitenkään. Vaikka sanoisin johonkin keskusteluun oman mielipiteeni, työkaverini saattaa pyöritellä silmiään, olla kuin minua ei olisikaan tai puhua päälle. Usein ryhmässä myös tuo "virheitäni" esille, vaikkei nämä työkaverit tee samaa työtä kuin me (eli eivät asioista oikein mitään tiedä) tai vaikka kyseessä ei alunperinkään ole ollut virhe. Jos kehtaan sanoa näissä ryhmätilanteissa vastaan, ei kuuntele(saattaa jopa naureskella). Näissä ryhmätilanteissa puhuu asioista usein myös niin kuin olisi pomoni, vaikkei todellakaan ole (olemme täysin saman arvoisia työntekijöitä, samalla liksalla jne)

Pahana päivänä ei toki katso päin lainkaan, tiuskii jos on asiaa, kaikki on minun vikani jne. Ymmärrän ettei kaikilla ole aina hyvä päivä, mutta hänen kanssaan se on sellaista helvetti irti-meininkiä. 

Alkuun meillä meni _todella_ hyvin. Olemme toki jo ennen tätä työpaikkaa toisemme tunteneet, mutta vasta täällä meistä on todella tullut hyviä kavereita. Homma on nyt viimeisen puolen vuoden aikana kääntyny jo aivan perseelleen. Kahdestaan asiat menevät 90% hyvin, ei mitään suurempia ongelmia (paitsi nuo huonot päivät), vaikeistakin asioista puhutaan kunnioittaen toista ja saadaan asioita selvitettyä. Porukassa tilanne on kuitenkin sietämätön. Jätänkin nykyään usein menemättä noihin yhteisiin kahvihetkiin ja jään tekemään töitäni, en vain jaksa.