Mä en kans tajua mitä ylpeilyä imetyksessä on..?

Oletko tunnekylmä vauvatehdas. Onko lapsesi toivottuja vai Jumalan antamia lahjoja ?



Jumalaan uskon mutta tiedän että jotkut pykää muksuja kun on pakko.

Kaukana tunnekylmästä.

Itseltäni homma luonnistui heti kun vauva oli syntynyt. Se oli maailman ihanin tunne kun vauva oli rinnalla ja ihastelin sen kauneutta. :)

Vierailija:

Mitä ihmeellistä on siinä, että ottaa vauvan syliin, lykkää tissin suuhun ja antaa vauvan imeä?

Ja ottaa tissin pois vauvan suusta kun imeminen loppuu, tai antaa vauvan itse irroittaa otteensa.

Ja sama uudelleen kun vauva taas on nälkäinen. Tissi suuhun. Vauva imee.

t. Kolme lasta 2 vuotiaaksi imettänyt, neljäs vastasyntynyt ja imetystä edessä vähintään 1,5v.

Meillä ei ihan noin mennyt. Esikoisen kanssa saatiin tehdä työtä todella että saatiin lapsi oppimaan tuo imeminen. Vasta 5 viikon iässä alkoi homma sujua ja siitä 10kk ikään asti menikin kuin tanssi. Tuolloin uusi raskaus ja töihinpaluu saivat minut lopettamaan imetyksen.

Toisella kertaa homma sujui niin kuin sinulla ja usein naureskelinkin että jos esikoinen olisi ollut tällainen tapaus en tietäisi imetyksestä mitään! :D Mutta siis todella tyytyväinen olin tuohon tilanteeseen, kunnes nyt 8kk iässä lapsi on itse alkanut vieroittautua rinnasta. Tissin tarjoaminen ei enää saakaan aikaan imemistä vaan pää kääntyy yhä useammin pois, ei olekaan enää noin helppoa ja nyt vain totutellaan ajatukseen että nuo hetket ovat pian historiaa.

Mutta siis olen imetyksistäni ylpeä, koska ne ovat olleet minulle ja lapsilleni tärkeitä hetkiä. Lapsi on saanut parasta mahdollista ravintoa ja olemme saaneet yhdessä nauttia läheisyydestä noina hetkinä. Ikävähän tuota tulee... Mutta siis jos ei imetyksestä nauti ja se muuten sujuu ilman mitään ongelmia (=asian eteen ei ole joutunut näkemään vaivaa) niin ei kai se sitten mitään ylpeydentunteita herätä.

Ja ylpeys imetyksestä ei siis suinkaan tarkoita että katsoisi ei-imettäviä alaspäin.

Eli päivänselvä juttu. Niin mitäs ylpeilemistä siinä on. Ihan tavanomaista.

Muttei useinkaan niin päivänselvää! Ja onnelliseksi kai saa tuntea itsensä imetyksestä, jos se esim. kolmannen lapsen kohdalla on vihdoin onnistunut..?

Vierailija:

Oletko tunnekylmä vauvatehdas. Onko lapsesi toivottuja vai Jumalan antamia lahjoja ?

Jumalaan uskon mutta tiedän että jotkut pykää muksuja kun on pakko.

Siinä ei ole mitään tunnekylmää jos ei lastansa imetä !! Minulla ei vaan toiselle lapselle maitoa tullut ja silti lapsi oli oikein onnellinen ja sai varmasti riittävästi rakkautta ja läheisyyttä. Toista lasta imetin yli vuoden ja sai ihan saman verran rakkautta ja läheisyyttä. Enkä mitenkään ylpeillyt imettämisellä. Ehkä kun oli jo kokemusta siitä että se ei ole tärkein asia vauvan hoidossa, ilman imetystäkin lapsi voi olla tyytyväinen ja onnellinen. Suurempi merkitys on minusta sillä että ylipäänsä antaa lapselle läheisyyttä ja rakkautta paljon.