Lue keskustelun säännöt.
Unohdanko yhden unelmistani ja jatkan elämääni..
13.06.2012 |
vai pyrinkö siihen, että saan unelmani toteutettua?
Taustaa: Minulla on ihana mies, ihanat lapset, elämämme on kaikin puolin hyvin. Mutta tuon unelman toteuttaminen ei onnistu, sillä mieheni ei siihen suostu.
Toisaalta unelmani on sellainen, josta olen lapsesta asti haaveillut ja joskus vielä sen haluaisin kokea.
Nyt puntaroin, että elänkö jo nyt hyvää ja ihanaa elämääni perheeni kanssa ja unohdan tuon unelman. Suren suruni unelman toteutumattomuudesta ja hautaan koko asian. Vai pistänkö elämäni uusiksi yhden unelman takia?
Itse unelmaa en nyt teille paljasta. Kysynkin vain, että onko ihminen sitten vasta onnellinen, kun on saanut toteuttaa kaikki unelmansa tavalla tai toisella? Vainoaako tuo "toteutumaton unelma" minua koko loppu elämäni ja kiroan kuolinvuoteellani, miksi en sitä tehnyt.
Kommentit (27)
Että ihminen olisi onnellinen vasta kun on saanut toteuttaa kaikki unelmansa. Erittäin harva niitä kaikkia saa toteutettua ja silti voi elää hyvän elämän.
Sitä taas, kumpi ratkaisu sinua vainoaisi enemmän kuolinvuoteellasi, perheesi hylkääminen unelmasi takia vai unelmasi hylkääminen, ei voi ainakaan kukaan ulkopuolinen oikein mitään sanoa. Riippuu siitä unelmasta, silloisista arvostuksistasi ja niin monesta asiasta. Itse en hylkäisi miestäni minkään unelmien takia, koska minun arvomaailmassani avioliitto ja perhe on tärkeimpiä arvoja, mutta ymmärrän hyvin että jonkun toisen ihmisen arvomaailmassa asia voitolla toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun unelmani on sellainen, jonka pystyisin toteuttamaan nimenomaan perheen kanssa, mutta se vaatisi, että mieheni haluaa samaa. Ja siis ei halua. Mieheni on valmis toteuttamaan asiaa minun mielikseni, mutta ei olisi missään nimessä aidosti kiinnostunut. Juttu on niin iso, etten halua "tuhlata" siihen toisenkaan elämää, jos ei hän sitä halua.
Monimutkaista. Luulen, että hyväksyn vaan tilanteen ja yritän myydä juttua miehelleni... Liian paljon riskejä ja menetettävää pistää mies vaihtoon sen takia.
kun lapsesi ovat muuttaneet pois kotona?
kun lapsesi ovat muuttaneet pois kotona?
Unelma ei oikeastaan liity lapsiin. Tämä on minun ja mieheni välinen juttu.
-ap-
Jos se olisi oikeasti ollut tärkeää, olisit sen jo aikaa sitten tehnyt, ennen lasten syntymää.
Nyt olet vain keksinyt, että miehen pitäisi antaa lupa asialle, jonka kanssa olet auttamatta myöhässä. Koska et halua syyttää itseäsi, syytät miestä. Harmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tätä unelmaa??
Monasti unelmaa eläessään, ei se olekaan ollut niin ihanaa kuin kuvitteli. Unelman toteutumisesta voi tullakin pettymys, varsinkin jos on joutunut uhrautumaan sen eteen paljon.
Joillakin sitten taas unelman toteuttaminen on avanut kokonaan uuden elämän, ja ovat tosi onnellisia, että uskoivat itseään ja unelmaansa.
Pystytkö mitenkään "kokeilemaan" tätä unelmaasi, millaista se on elämässäsi. Tietäisit, kumpaan kategoriaan kuulut.
jos ei tiedä unelman laadusta mitään. Kuinka paljon se elämään vaikuttaa ja miten suuri se on, miten paljon sen toteuttaminen vaatii yms...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jospa siirrät unelmaasi siihen vaiheeseen, kun lapsesi ovat aikuisia, ja katsot josko miehesikin on valmis silloin vaikka muuttamaan mielensä. Aika saattaa muuttaa ajatuksia.
ja en todellakaan syytä miestäni.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja toisaalta millä oikeudella miehesi kieltää sulta jotain, mikä vaikuttaa olevan sulle noin tärkeää?
Siltä saat sen ainakin kuulostamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tää sun unelmas omin pikkukätösin rakennettu talo (= miehesi itse rakentama talo), johon teillä ei ole varaa eikä miehesi edes osaa eikä halua toteuttaa unelmaasi. Mikä muu se edes voisi olla? Asukkaaksi BB-taloon?
Siltä saat sen ainakin kuulostamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai lähetystyöstä tai muusta vapaaehtoistyöstä? Joka tapauksessa, uskon, että jokainen luopuu unelmistaan hyvässä ja tasapainoisessa suhteessa. Se miten suuresta unelmasta kykenee luopumaan, on yksilöllistä. On vaikea ulkopuolisena auttaa kun kukaan toinen ei pysty tuntemaan tai ymmärtämään, mitä sinulle tuo unelma merkitsee.
Itse olen aina halunnut sijaisvanhemmaksi. Se on edelleen yksi suurimmista unelmistani. Mutta mies ei halua (ainakaan vielä), enkä todellakaan voi pakottaa tai painostaa häntä mukaan. Tunnen luopuvani paljosta, mutta tiedän miehenikin luopuneen monesta minun vuokseni. Olemme tehneet useamman lapsen kuin hän olisi alunperin halunnut, sitouduimme, menimme naimisiin ja muutimme yhteen nopeammin kuin hän oli suunnitellut, koska tiesi miten tärkeää se oli minulle ja periaatteessa oli kuitenkin tehnyt jo valinnan viettää loppuelämänsä kanssani. Arvostan näitä eleitä niin paljon, että omista unelmista luopuminen hänen vuokseen, on helpompaa.
Vaikka vähän muunneltuna mutta siten, että idea käy ilmi.
jokin joka olisi "samantasoinen" unelmasi kanssa, niin on helpompi hahmottaa tilannettasi? :)
Onko unelmasi kertajuttu tyyliin benjihyppy Helsingissä, vai viideksi vuodeksi Intiaan gibbutsille töihin ja käyttörahat huoraamisesta..
Vastaukset riippuvat siitä unelmastasi, ja vastauksia emme voi antaa näillä tiedoilla.
vaan yhdessä mieheni kanssa.
Minä jätän nyt asian hetkeksi hautumaan taas. Kiitos kommenteistanne, monet oli hyvin silmiä avaavia. Tosiaan; ei se elämä ole yhdestä unelmasta kiinni. Se on kyllä totta. Mutta kovin kyllä kirpasee, luopua tuosta unelmasta, mutta ehkä sekin osa elämää. Minun elämääni. Joka on hyvä näinkin, juuri tällä sisällöllä, millä se on annettu.
-ap-
Mieti niin pitkälle kuin mahdollista kumpi painaa vaakakupissa enemmän ehjä perhe vai oma unelma? Miksi miehesi ei suostu, onko mahdollista, että hän muuttaisi mielensä ajan kuluessa?
Omalla kohdallani miehen ehdoton ei muuttui varovaiseksi myöntymiseksi, mutta sitten kesken unelman "valmistelun" tajusinkin, kuinka tärkeitä mies ja lapset ovatkin, eikä yli 10 vuoden unelma tuntunutkaan enää niin mahtavalta. Jonkin aikaa harkittuani luovuin unelmastani kaikkien yllätykseksi. Nyt meillä miehen kanssa yhteinen unelma, joka toivottavasti parin vuoden sisään jo toteutuu.