Unohdanko yhden unelmistani ja jatkan elämääni..
vai pyrinkö siihen, että saan unelmani toteutettua?
Taustaa: Minulla on ihana mies, ihanat lapset, elämämme on kaikin puolin hyvin. Mutta tuon unelman toteuttaminen ei onnistu, sillä mieheni ei siihen suostu.
Toisaalta unelmani on sellainen, josta olen lapsesta asti haaveillut ja joskus vielä sen haluaisin kokea.
Nyt puntaroin, että elänkö jo nyt hyvää ja ihanaa elämääni perheeni kanssa ja unohdan tuon unelman. Suren suruni unelman toteutumattomuudesta ja hautaan koko asian. Vai pistänkö elämäni uusiksi yhden unelman takia?
Itse unelmaa en nyt teille paljasta. Kysynkin vain, että onko ihminen sitten vasta onnellinen, kun on saanut toteuttaa kaikki unelmansa tavalla tai toisella? Vainoaako tuo "toteutumaton unelma" minua koko loppu elämäni ja kiroan kuolinvuoteellani, miksi en sitä tehnyt.
Kommentit (27)
Mieti niin pitkälle kuin mahdollista kumpi painaa vaakakupissa enemmän ehjä perhe vai oma unelma? Miksi miehesi ei suostu, onko mahdollista, että hän muuttaisi mielensä ajan kuluessa?
Omalla kohdallani miehen ehdoton ei muuttui varovaiseksi myöntymiseksi, mutta sitten kesken unelman "valmistelun" tajusinkin, kuinka tärkeitä mies ja lapset ovatkin, eikä yli 10 vuoden unelma tuntunutkaan enää niin mahtavalta. Jonkin aikaa harkittuani luovuin unelmastani kaikkien yllätykseksi. Nyt meillä miehen kanssa yhteinen unelma, joka toivottavasti parin vuoden sisään jo toteutuu.
Hei, aion kirjoittaa lehtijutun, jonka aiheena on luopuminen unelmsita. Etsin siihen haastateltavia jakamaan tarinansa. Jutun voi tehdä nimettömänä. Ota yhteyttä sähköpostiin, jos haluat että kerron enemmän.
marie.nieminen@gmail.com
Ninun pitäisi luopua muutamasta isosta unelmasta, jos hyvän ystäväni unelmat toteutuvat. Haluan säilyttää ystävyytemme ja haluaisin tavata ystävääni samalla tavalla kuin ennenkin. Olemme myös työkavereita ja haluaisin tämän työkaveruuden säilyttää. Haaveilin myös siitä. että olisimme voineet olla enemmän kuin ystäviä. Ystäväni tietää näistä nuo kaksi ensimmäistä, mutta viimeistä en voi hänelle koskaan paljastaa. Tällä hetkellä ystäväni seurustelee toisen kanssa - olen jo haudannut unelmani parisuhteesta ystäväni kanssa enkä koskaan voi häntä saada. Nyt ystäväni haaveilee muutosta toiselle paikkakunnalle, joka varmaan toteutuessaan romuuttaa loputkin unelmani eli sen, että saisin hänet pitää edes ystävänä ja/tai työkaverina. Pitääkö minun luopua näistäkin unelmista sen takia, että ystäväni voi elää onnellisena? Pitääkö minun vaan jatkaa elämääni ja antaa ystäväni mennä vaikka tiedänkin että kaipaan häntä loppuikäni? Miten voisin kertoa ystävälleni että hänen unelmansa tappavat omat unelmani yksi kerrallaan? Tiedän ystäväni kyllä välittävän minusta ja hän on esim. sanonut pitävänsä aina puoliani. Ystäväni tietää, että haluan hänen kuuluvan elämääni jollain tapaa ja hän tietää senkin, että jos hänet menettäisin, tuntisin todella isoa ikävää.
Mitä voisin tehdä? Tilanne on kohta kestämätön.
Itselläni olisi unelmia, vaeltaminen ainakin kerran vielä elämässä. Vaimollani olisi unelmana muuttaa ulkomaille, ei voi koska mulla on asioita kesken, eikä mulla ole kielitaitoakaan, eikä työtä, toisin kuin vaimollani. Pointtini on, että olenko sitten vaimoni unelmien tiellä.
Tiedän että ei tulisi kuuloonkaan että lähtisin vaeltamaan viikoksi, vaikka jonkun kaverin kanssa, kun siitä ollaan täällä jokseekin mustasukkaisia (molemmat miehiä kuitenkin). Että että.
[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 19:34"]
Itselläni olisi unelmia, vaeltaminen ainakin kerran vielä elämässä. Vaimollani olisi unelmana muuttaa ulkomaille, ei voi koska mulla on asioita kesken, eikä mulla ole kielitaitoakaan, eikä työtä, toisin kuin vaimollani. Pointtini on, että olenko sitten vaimoni unelmien tiellä.
Tiedän että ei tulisi kuuloonkaan että lähtisin vaeltamaan viikoksi, vaikka jonkun kaverin kanssa, kun siitä ollaan täällä jokseekin mustasukkaisia (molemmat miehiä kuitenkin). Että että.
[/quote]
Hei, tuo ei ole normaalia. Terve ihminen ei ole mustasukkainen siitä, että toinen lähtee viikoksi vaellukselle.
[quote author="Vierailija" time="13.06.2012 klo 21:25"]vaan yhdessä mieheni kanssa.
Minä jätän nyt asian hetkeksi hautumaan taas. Kiitos kommenteistanne, monet oli hyvin silmiä avaavia. Tosiaan; ei se elämä ole yhdestä unelmasta kiinni. Se on kyllä totta. Mutta kovin kyllä kirpasee, luopua tuosta unelmasta, mutta ehkä sekin osa elämää. Minun elämääni. Joka on hyvä näinkin, juuri tällä sisällöllä, millä se on annettu.
-ap-
[/quote]
Jos et pysty unelmaasi toteuttamaan kuin miehesi kanssa, niin mikäs valinnan paikka tuo on? Ymmärsin aluksi, että sinun pitäisi valita joko perhe tai unelma. Vai mietitkö miehen vaihtoa?
Jos se on koulutus, niin tulee häiritsemään vuosi vuodelta yhä enemmän. Tsemppiä pääsykokeisiin!
Hei, aion kirjoittaa lehtijutun, jonka aiheena on luopuminen unelmsita. Etsin siihen haastateltavia jakamaan tarinansa. Jutun voi tehdä nimettömänä. Ota yhteyttä sähköpostiin, jos haluat että kerron enemmän.
marie.nieminen@gmail.com