Samaa paska koko elämä.

Työkaverit puhuu lomasuunnitelmistaan, kuka menee matkoille ulkomaille, kuka mökille jonnekin merenrantaan. Minä yksinäinen eronnut ja köyhä akka sen sijaan istun loman helsinkiläisessä kerrostalokaksiossani ja yritän keksiä jotain muuta tekemistä kuin kaljan litkiminen.

jotain minkä vuoksi elää? ap

mutta mua ei jostain syystä niin vituta. Mä en onneksi diggaa ulkomaanmatkoista,niillä on aina maha sekaisi, liian kuuma tai kylmä ja kauhee rehaaminen tavaroissa. Elämä on paskaa, niin totaalista paskaa, mutta jollakin on aina vielä paskempaa. Josatin syystä toi ajatus lohduttaa mua itseeni aidosti. Ite sinkkuna olen aika tyytyväinen siihen, että ei ole paskaa miestä piinaamassa ja pettämässä ja saa tehdä mitä tykkää, vaikka sit notkua av:lla koko päivän!

eikä lapsia saada mihinkään hoitoon pidemmäksi aikaa.



Ratkaisin asian niin että matkustan lasten kanssa. Varaakaan ei järkevästi ajateltuna ehkä ole, mutta en jaksa välittää.

kyllä meillä miehen kanssa sujuu mutta lapsella on aina jotain ongelmaa ja tämä lapsiperhe-elämä todella tökkii. Mietin eroa ja lapsen jättämistä isälle.ap

sulle sattuis jotain hyvää eikä mitään pahaa,silloin

osaisi arvostaa ihan normi arkeakin.

Ihmisiä on niin erilaisia,toiset osaa ottaa ilon irti pienestäkin toiset ei mistään.

meillä menee vielä huonommin, mies OLI yrittäjä ja pilasi sillä monen ihmisen elämän, rahallisesti kylläkin vain mutta se hävettää.



Joka pöivä herätä siihen että me ja moni muu maksaa vielä vuosia mieheni töppäilyjä, se että työssä käynnistä ei jää mitään itselle kun pitää niitä miehen velkoja maksella.



Ei ole enää koskaan varaa mihinkään, lasten vakuutukset piti irtisanoa ja toivoa vain ettei tulisi mitään vakavia sairauksia tms.



Miten voikaan elämä muuttua vuodessa niin totaalisesti ja juuri silloin kun oltiin elämä saamassa raiteilleen jatasaantumaan hankalan ja voimia vaativan lapsen ja minun masennuksen jälkeen.



Vihdoin kun raskaustesti näytti positiivista ja tulevaisuus näytti hyvältä, kaikki lähtee alta tosta vaan, yhden ihmisen virheen takia.

Mä luotin Jumalaan, kunnes Hän salli ihan rauhassa mun joutua pakkohoitoon mielisairaalaan.



Nyt ei voi Jumalaankaan luottaa. Paska mikä paska.



Ja se tavallinen elämä on vielä suurempaa paskaa. Ei järkeä elämässä, vaikkei masennuskaan vaivais. Elämä vain on laiffia.



Pakkohoito paikallisessa mielisairaalassa tuntemattomien ihmisten seurassa ja vieläpä miesten, lääkkeitä popsiessa ja täydellisessä yksinäisyydessä henkisesti



oli mun loma. Vissiin yhteiskunta maksoi, kun miestä ei ole, eikä se tullut käymään.



Vissiin elämä on paskaa. Mutta mitä väliä, ei mitään kunnes sitten taas on. Ja vituttaa.

Niin makaa kuin petaa - poislukien tietenkin lapsen sairaus. Yksi lapsi ei ole paha hoidettava, joten siitä on turha marista jos yksin joutuu hoitamaan.

kodin tuntumassa. Miksi et nauttisi oman asuinpiirin nähtävyyksistä?

paskasta kummosemmaksi. Ihmisten pitäisi oikeesti poistua facebookeista ja muista elvistely ryhmistä ja keskittyä vain siihen omaan elämäänsä. Elämä on todellakin sitä paskaa jos tavoitellaan kokoajan jotain mitä ei saada eikä tulla tuolla asenteella saamaankaan.

ajele pimpulasi ja laittaudu, ehkä löydät tänä kesänä sen roomeon.

just näin

Eipä ap.lle ole mitään pahaakaan tapahtunut jos ei osaa arvostaa ok elämää, miestä ja lasta.

Mene töihin ja hommaa lapselle hoitaja. Mutta eihän sinusta siihen ole, kunhan istut ja valitat. Olet oikein mainiota seuraa lapsellesi.