Lue keskustelun säännöt.
Mä en oikeastaan yhtään ihmettele perhesurmia
22.06.2012 |
Meidän perhe eli noin 12v sitten tilanteessa jossa mies uhkaili tappaa meidät, siis lapset ja minut, milloin naapurit, milloin ketäkin.
Hain silloin apua sosiaalitoimistosta ja neuvolasta. Mitä ne teki? ei yhtään mitään!!!! Olin todella ahdingossa silloin, hain apua mutta en saanut yhtään mitään.
Meidän maassamme sossu eikä kukaan muukaan pysty auttamaan, jäkikäteen vaan sanotaan, mitä olisi pitäny tehdä, on niin helppo olla jälkiviisas
Suututtaa näiden kaikkien turhien uhrien puolesta, ihmisten pitäisi olla rohkeampia puuttumaan toisten asioihin.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yrittänyt hakea pojalleni apua jota hän mielestäni kipeästi tarvitsisi. Kaikki vähättelevät eivätkä näe ongelmaa (joka kyllä on olemassa ihan oikeasti eikä minun mielikuvituksessani vain). Psykologi, pojan opettaja ja viimemmäksi kaksi psykiatrista sairaanhoitajaa arvioivat pojan olevan täysin ok eikä tarvitsevan hoitoa/terapiaa tms.
Tätähän ei saisi sanoa ääneen, mutta oikeasti pelkään, että pojastani voisi tulla joku kouluampuja tai vaimontappaja tai muuta sekopäistä. Sitten jälkeenpäinkö pohditaan, mikä meni pieleen ja miksi poika ei lapsena saanut apua vaikka sitä haettiin?