Lasten suhtautuminen karvattomuuteen

Ei kai lapsetkaan tyhmiä ole. Anna karvojesi välillä rehottaa ja välillä posliinina. Jokainen valitsee itse, iästä riippumatta, haluaako karvojensa rehottavan vai ei.

Tyttö lähestyy murrosikää, ja ette ole ikinä käyneet yleisessä saunassa, uimahallissa, suihkussa sukulainaisten kanssa jne? Vai ovatko aina olleet täyskarvattomien kokoontumisia?



Eikö ole koskaan kysellyt, miksi äitillä ei ole karvoja kun muilla on, tai nähnyt kun ajelet niitä?



Mitä jos ihan vaan asiallisesti ilman ihmeempiä intohimoja juttelette, karvoja kasvaa kaikille, ne on ihmiseen tarkoitettu, ja nykyisten muotisuuntausten vuoksi osa vain haluaa niitä ajella karvoja pois. Toiset vain tukkaa, toiset kainaloista ja jaloista, jotkut lisäksi vielä tuheronsakin, ja jopa kulmakarvat.



Hohhoi ei ihme jos on nykyisin lapset hukassa, kun on vanhemmatkin. Lapset suhtautuvat luonnostaan luonnollisesti kaikkiin erikoisiinkin asioihin, kunnes huomaavat aikuisten niitä kauhistelevan/hämmästelevän.

Meillä jo 5-v ja 8-v tytöt on kysellyt noita karvajuttuja. Tietävät että lapsilla niitä ei ole. Tietävät että aikuiseksi tullessa kaikille tulee. Ja on nähnyt äitinsä muotoilevan omaansa, katseli oikein kiinnostuneena. Toisilla ei ole tukkaakaan, toisilla valtava pehko. Eivät ole tuntuneet pitävän sen ihmeempänä juttuna.

ei ainakaan ole mitään ongelmaa ollut. Lapset on joskus kysynyt miksei isillä tai äidillä ole karvoja/miksi leikkaatte ne suihkussa. Itse olen ilmoittanut etten pidä niistä ja asia on ollut täysin ok.