Lue keskustelun säännöt.
Häistä, miten ystävät onnistuvatkin pahoittamaan
22.04.2012 |
mun mielen ihan pikkujutuilla? Omat häät meni ihan hyvin, kun oli tosi pienet. Siskon häät oli isommat, ja olin järjestelyistä päävastuussa, kun häät oli satojen kilometrien päässä siskon asuinkaupungista ja hänellä oli pieni vauva. Itsekään en asunut samalla paikkakunnalla missä häät pidettiin, mutta kaikki meni hyvin, ja siskoni antoi vielä rahaakin vaivanpalkkaa.
Mutta sitten ystävien häät onkin olleet vähän outoja, toiselle tein monta palvelusta, ja autoin ihan oleellisissa asioissa, mutta silti morsian puheessaan kiitti vaan siskoaan joka oli kaasona, palkitsi hänet, vaikka minä olin tehnyt hänelle kuuluvia isotöisiäkin juttuja. Ymmärrän sen että oma sisko oli kaasona, ja hänet piti palkita, mutta olisi minut voinut edes puheessa mainita. Tuli vähän outo olo, että tässäkö kiitos siitä mitä tein, ja vuosien ystävyydestä.
Toinen ystävä, tai jonka luulin olevan ystävä, meni naimisiin kertomatta siitä minulle. Tiesin että ovat jossain vaiheessa menossa naimisiin, ja ystäväni tietää että minulla on kokemusta kaikesta häihin liittyvästä, ja olisin mieluusti auttanutkin jos olisi apua tarvinnut. Hänellä on paljon ystäviä, ja varmaankaan ei tarvinnut minun apuani, ei siinä mitään. Eikä varmaan kutsunut kauheasti vieraitakaan, en odottanut edes kutsua, (vaikka itse kutsuin hänet ja hän olikin häissäni). Mutta outo tunne tulee kun näkee sitten fb:ssä onnitteluja muilta ja kuvia häistä, joista ei ole voinut mainita mitään etukäteen... Luulisi että sitä nyt kaikille kavereille tulisi jossain vaiheessa mainittua että mennään tänä vuonna heinäkuussa naimisiin.. Olisin vaikka lahjan tai pelkän kortin lähettänyt jos olisin tiennyt.
Varmaan kuulostaa oudolta olla loukkaantunut, mutta minulla ei ole ystäviä kovin montaa, siksi nuo asiat loukkaa.
Kommentit (9)
soittelisi vaikka viikottain jonkun ystävän kanssa, ja sitten joskus hän tulisi kaupungilla vastaan lastenvaunujen kanssa, ja selviäisi että hän on pari kuukautta sitten saanut vauvan.. Ei sitä nyt kaikille viitsi kaikkea kertoa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuntuu vaan oudolta. Tämä ensimmäinen tapaus oli niin että morsian antoi kaasolle (siskolleen) jonkun posliinikannun, kun niin kuulemma kuuluu tehdä jonkun perinteen mukaan. En olisi halunnut mitään kippoa, koska en ollut virallisesti kaaso. Morsian hermoili häitään esim. sen takia että kaaso ei tehnyt oikein mitään mitä oli luvannut, minä sitten tein, esim. askartelin hääkarkit, jokaiseen eri runo tai värssy mitkä morsian oli netissä etsinyt, siinäkin hommassa meni monta tuntia. Minä huolehdin monesta muustakin asiasta, ei nyt olisi liikaa pyydetty jos pitää puheen jossa kehuu ja kiittelee kaikkia mahdollisia puolituttujakin, että mainitsisi "parhaan" ystävänkin. Tuntuu oudolta olla niin helposti unohdettava. Ja minä sentään matkustinkin satoja kilometrejä ollakseni paikalla ja auttaakseni järjestelyissä.
Toinen tapaus oli sellainen, että minä olin tiennyt tulevasta miehestä ihan alusta asti, ja tukenut morsianta välirikon aikana, ja minulle hän sanoi jo vuosia sitten että tuon miehen kanssa haluan naimisiin. Siksi se tuntui niin oudolta että unohti sitten mainita kun hääpäivä oli lyöty lukkoon. Polttareissakin oli ollut iso porukka, niistäkään en tiennyt mitään.
Olen aina kuvitellut että olen hyvä ystävä, niille vähille mitä minulla on, kuuntelen murheet ja autan aina kun voin, nimenomaan pyytettömästi.
Tuntuu että ei minulla taida oikeasti ollakaan ketään ystäviä. En ole pyytämässä mitään kunniaa tai palkintoa, ihan tavallista ystävyyttä. Ei mulla tulis mieleenkään olla kertomatta sitä että menen naimisiin.
anteeksi, että pahoitin mielesi marttyyri-kommentillani.
mutta kun ei edes kerrota että saisi sanoa että onneksi olkoon, kiva kun vihdoin menette naimisiin. Kun kuitenkaan ne ei olleet mitkään "salahäät"
Pokaaliko pitää saada?
Todella pyyteetön tuntuu avunantosi olevan. Autat vain sen takia, että saisit siitä kunnian.
Ehkäpä ystäväsi ei tämän takia halunnut sinua häihin, kun tiesi että sanomista tulee, teki hän niin tai näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kun ei edes kerrota että saisi sanoa että onneksi olkoon, kiva kun vihdoin menette naimisiin. Kun kuitenkaan ne ei olleet mitkään "salahäät"
No, onnittele hyvä ihminen sitten jälkikäteen! Mikä siinä niin vaikeeta?
"olisi halunnut edes kortin lähettää", lähetä jälkikäteen, niin minäkin olen tehnyt jos ihan oikeasti olen halunnut onnitella.
Vedät kyllä ihmeellistä marttyyri-meininkiä.
tuntuu vaan oudolta. Tämä ensimmäinen tapaus oli niin että morsian antoi kaasolle (siskolleen) jonkun posliinikannun, kun niin kuulemma kuuluu tehdä jonkun perinteen mukaan. En olisi halunnut mitään kippoa, koska en ollut virallisesti kaaso. Morsian hermoili häitään esim. sen takia että kaaso ei tehnyt oikein mitään mitä oli luvannut, minä sitten tein, esim. askartelin hääkarkit, jokaiseen eri runo tai värssy mitkä morsian oli netissä etsinyt, siinäkin hommassa meni monta tuntia. Minä huolehdin monesta muustakin asiasta, ei nyt olisi liikaa pyydetty jos pitää puheen jossa kehuu ja kiittelee kaikkia mahdollisia puolituttujakin, että mainitsisi "parhaan" ystävänkin. Tuntuu oudolta olla niin helposti unohdettava. Ja minä sentään matkustinkin satoja kilometrejä ollakseni paikalla ja auttaakseni järjestelyissä.
Toinen tapaus oli sellainen, että minä olin tiennyt tulevasta miehestä ihan alusta asti, ja tukenut morsianta välirikon aikana, ja minulle hän sanoi jo vuosia sitten että tuon miehen kanssa haluan naimisiin. Siksi se tuntui niin oudolta että unohti sitten mainita kun hääpäivä oli lyöty lukkoon. Polttareissakin oli ollut iso porukka, niistäkään en tiennyt mitään.
Olen aina kuvitellut että olen hyvä ystävä, niille vähille mitä minulla on, kuuntelen murheet ja autan aina kun voin, nimenomaan pyytettömästi.
Tuntuu että ei minulla taida oikeasti ollakaan ketään ystäviä. En ole pyytämässä mitään kunniaa tai palkintoa, ihan tavallista ystävyyttä. Ei mulla tulis mieleenkään olla kertomatta sitä että menen naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun ystävä erosi ja ei kertonut siitä mitään, kuulin sitten muualta. Ja kertoi että on ihan sinkkuna ja nauttii siitä, ja sitten kuulin muualta että seurusteleekin.
Niin että ajattelen että ei hän oikeastaan sitten ole ystäväni enkä juuri ole sitten pitänyt yhteyttä
Ymmärrän silti ystäviäsikin.
Puheenpitäjä on varmasti ollut kiitollinen sinulle vaivastasi. Puhetta pitäessä ei vaan yleensä muista sanoa kaikkea mitä ajattelee.
Itsekään en kutsunut kuin kolme ystävääni häihin. Syynä oli se, että miehelläni ei ole paljon ystäviä, kutsuimme häihimme paljon sukulaisia ja tilatkin olivat rajalliset. Moni on loukkaantunut minulle siitä, etten kutsunut heitä häihini, eikä minua ole kutsuttu heidän häihinsä, vaikka heillä on ollut kymmeniä kavereita vieraina. Silti en olisi tehnyt omissa häissäni toisin.