Lue keskustelun säännöt.
9v lapsi ei pidä itsestään
04.06.2012 |
Kohta 10v lapsi siis puhuu kuinka huono hän on ja paska ja kertoo että vihaa itseään.
Lapsi on todella herkkä, sanoisin jopa yliherkkä ja ottaa pienimmästäkin asiasta nokkiinsa. Tuntuu jopa että ihan etsimällä etsii asiaa josta saa alkaa murjottamaan.
Koulussa ollut loppuvaiheessa selvästi haasteellista ja on ollut stressaantunut. On kehitystasoltaan ehkäpä luokan pienin ja varmasti haastavaa olla "isompien" seurassa.
Lapsi sanoo että hänen asiansa ovat kunnossa (koti, koulu, kaverit) mutta ei vaan pidä itsestään. Kokee että kaikki ihmiset loukkaavat häntä jne.
Puhuttiin eilen että aletaan kesän kuluessa yhdessä hiljakseltaan miettimään että miksi ei itsestään pidä ja miksi niin usein murjottaa ja on pahoilla mielin. Uskotaan että syy löytyy ja päästään siihen pureutumaan.
Miten suosittelisit että aloitamme tämän itsetunnon-nosto kampanjan? Pelkät "olet hyvä", "rakastan sinua", "osasitpa tehdä hienon", eivät ole riittäviä nyt ja ne käytössä jo koko ajan. apsi on hirveän rakastava, kova halailemaan jne ja osoittaa tunteitaan paljon. Eli nyt halutaan mennä hiemna pintaa syvemmälle.
Kyseessä on erityislapsi jota on tutkittu huolella ja myös tomintaterapiassa käynyt muutaman vuoden eli lääkäriin ei ole tarvetta mennä tässä kohtaa. me vanhemmat tiedämme oikein hyvin miten toimia erityispiirteiden kanssa.
Lapsi myös kertoo vihaavansa näitä "sairauksiaan", ei kuulemma pidä niistä ja vihaa siksikin itseään.
Kommentit (20)
Yritä saada kunnollista terapiaa lapsellesi.Vielä alle murrosiän ja paljon voisi olla hänelle apua ihan oikeasta psykoterapiasta. Tsemppiä teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä ymmärrä miksi pitäisi? Lapsi on normaalilla luokalla ja kaikki kaverit ovat "normaaleja" ja pärjää heidän kanssaan loistavasti ja on kysytty kaveri. Lapsi on myös pidetty aikuisten piirissä eli kyseessä ei ole mitään sellaista että hänestä ei oikeasti välitettäisi tai ymmärrettäisi. Tämä tulee nyt jostain sisältä.
Samasta häiriöstä kärsivät ovat todella usein huonokäytöksisiä jne ja minusta lapsi saisi vain huonoja vaikutteita. Tätä mieltä ollut myös hoitava yksikkö joka ei halunnut lasta esim.erityisluokalle. Lapsi liian herkkä "kovempien" porukkaan ja lähtee helposti hölmöilyihin mukaan.
Itse uskoisin alemmuudentunnon nyt johtuvan koulustressistä. Toivoisin että kun lomailtu hetki niin tilanne alkaisi tasaantua. Haluaisin kuitenkin vinkkejä millälailla lapsen kanssa käsiteltäisiin näitä asioita? Siis ihan minä, isä ja lapsi. Millaisia kysymyksiä? Mitä kokeiltaisiin jne.?
Nyt ei ole kuitenkaan tilanne niin huono. Tällä hetkellä toimintaterapiakin joka oli juuri psyykkeeseen tähtäävää on lopetettu kun katsottiin että tarvetta ei enää ole.
Psykoterapia on vielä liian vaativaa tämän ikäiselle. Lapsi on ikäistään pienempi, kehitys ehkä n.8v tasolla.
Diagnoosiin liittyy masennuskausia joita aiemmin ollut yksi vuodessa. Tänä vuonna selvittiin ilman koko lukuvuosi. Mielestäni lapsi on henkisesti väsynyt koulumaailmasta. On vielä paljon leikkivä eli koulu vie veronsa.
jos ikäänkuin ´´unohtaisitte´´ pitää esillä lapsen puutteita millään tavalla! Sekin, että niistä jauhetaan, tarkkaillaan, ihmetellään, puhutaan, analysoidaan jne... on rasittava muistutin lapselle, ettei ole OK!!!
Voisitte sen sijaan uppotua kesän ajan luontoon, eläimiin (hoitaako lapsesi eläimiä) retkeilyyn, ruuanlaittoon yhdessä, kalastamiseen ja tokihan 10v on jo omat päivittäiset kotityöt tehtävänä. Tehdyistä kotitöistä saa aitoa iloa!
Ap:n tekstistä huokui kuinka kaiken pitää olla täydellistä ja kaikkeen pitää puuttua oikein talkoovoimin.
Relaa, niin ehkä lapsikin siinä samalla relaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun yliopistossa opiskeleva lapseni leikki 12-13v barbeilla ja legoilla. Vaativassa työssä oleva isä leikki mukana tai noh makasi lattialla ja rakensi aina ruman hökötyksen niistä legoista mitä lapsi ei käyttänyt:)
Monet ikäisensä ryyppäsivät, polttivat ja rellestivät öisin. Ei tokikaan kaikki kun niitä kavereita riitti meille kotiin asti.
Ei niin mitään haittaa ollut tästä leikkimisestä päin vastoin. Nyt todella kypsä ja hyvinkäyttäytyvä aikuinen!
Hoitaa omaa eläintämme, kotitöitä on muutamia viikossa ja tykkää kyllä niitä tehdä. Kohta olemme lähdössä pyöräilemään yhdessä.
En aio puhua asiasta jos lapsi ei itse aloita. Mutta entäpä jos aloittaa? Mitä sitten sanon?
Lapsi joutuu aika-ajoin käyttämään lääkitystä ja on myös asia mistä hän saa sitä "olen erilainen" tunnettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi ehdottomasti ei liian nuori psykoterapiaan.Terapia auttaa lasta parempaan tunteeseen omasta itsestään ja antaa voima selvitä murrosiän myrskyistä. Murrosikä tuo nimittäin mukanaan kaikki ongelmat ja takkuilut varhaisemmista kehitysvaiheista ja tämä on kova paikka lapselle jolla huono tunne omasta itsestää.Käänny ihmeessä osaavan terapeutin puoleen jos sinulla suinkin on mahdollista!Ihan asiasta toiseen mistä ollut apua lapsille jotka tarvitsevat tukea itsetuntonsa kanssa, on ratsastus.Ratsastus on nimittäin osoittanut antavan itseluottamusta lapsille jola huono itsetunto.Jos löydät hyvän ratsastuskouln jossa "pehmeät" arvot olisi tästäkin hyötyä!tsemppiä
vaikuttamaan lapsen tuntoon omasta minästään? Usein tämä asia unohdetaan ja keskitytään vain lapsen minään eli nega-asioihin.
Jos lapsi itse alkaa puhumaan asioistaan niin siihen on vastattava mutta lyhyesti ja kannustavasti. Vastaus vain asian ytimeen mitä lapsi kysyy! Sama kuin jos pikkulapsi kysyy mistä vauvat tulevat niin vastaus on äidin masusta. Toisella kertaa vastaus on pikkasen enemmän.
Totta on jos löydät hyvän psykan on siitä hyötyä ja haittaa. Ystäväni lapsi kiintyi liiaksi nuoreen ja kivaan psykaan ja siitä alkoikin sitten toinen ongelma:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisi tehdä yliherkälle lapselle hyvää olla "samalla tasolla" muiden luokkalaistensa kanssa ja stressittömämmässä ympäristössä. Itsetuntokin voisi nousta. Tietysti tuplaaminen pitäisi perustella lapselle hyvin!
Nämä päätökset tekee lääkäri ja sitä vaihtoehtoa ei haluta tässä vaiheessa. Lapsella on erittäin osaava hoitava taho, yliopistollinen taso.
Kerroin jo ensimmäisessä kappaleessa että en halua terapia ehdotuksia koska ne asiat on hoidossa muutenkin ja niitä lisätään/hankitaan tarpeen mukaan. Kaikenlainen lääketieteellinen ja hoidollinen neuvo/opastus tulee siis hoitoyksiköstä.
Ihan käytännön ohjeita tarvitaan, niitä jotka ovat vanhempien kykyjen rajoissa.
Koitetaan vastata lapselle lyhyesti ja kannustavasti jos kysymyksiä esittää eikä mennä tarvetta pidemmälle. Kiitos neuvosta!
Lapsella mahdollisuus ratsastaa aina halutessaan, ollut jo monia vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvänen aika sanoihan minunkin lapsi pari kertaa ettei tykkää itsestään ja on niin huono jotain sellaista!!
Muistan hyvin kuinka vastasin napakasti, että minä rakastan sinua juuri tuollaisena ihanana ja isä rakastaa myös. Jotain vielä sitten puhuttiin kun vastasin, etten ikinä ikinä anna sinua pois ja olet minun ikioma. Silloin lapseni hymyili tosi leveästi!
Tämä nyt ei tietenkään tarkoita vähätellä omaa asiaasi ap, joka on vakavampaa.
ymmärtää olevansa vajavainen ja siksi on ihan järkevää, että ei pidä itsestään. Hänellä on normaalipopulan kriteeristö hyvästä ja selvästi kärsii kun ei täytä näitä kriteerejä.
Tuollaiselle realistilapselle on tyhmintä maailamssa antaa katteettomia kehuja tyyliin osasitpa tehdä hyvän. Se herättää lapsessa vain nöyryytyksen tunnetta ja häpeää. Se korostaa sitä ,että on muita huonompi ja saa kehuja laastarina eikä ansaitusti. Hänen olisi hyvä saada tehdä jotain, jossa saa esim. auttaa itseään vielä heikompia. Olisipa teillä joku maatalo, jossa voisi ruokkia kananpoikia tai tehdeä jotain muuta tuollaista, jossa voi oikeasti auttaa ja olla ikään kuin se vahvempi, onnistuva osapuoli.
Ratsastus on muuten sellainen harrastus, joka tekee ihmeitä lasten itsetunnolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se jos mikä on terapiaa. Omani hoitivat ja olen ikikiitollinen siitä mahdollisuudesta. Itse menin myös ratsastuskurssille lasteni takia. Kyllä oli menoa:)) Kaakki heitti minut kerran alaskin ja vauhdilla. Lapsistani oli hauskaa kun äitikin ratsasti!
Googlaappa muuten Urticalcin-artikkeli!!
hyvä ap ettet lähde sille tielle. Terapiaan joutuminen on lapselle RANGAISTUS, joka tuo HÄPEÄÄ ja MIELENTERVEYSPOTILASIDENTITEETIN. En tajua ihmisiä, jotka haluavat, että lapsi saa sellaisen leiman sieluunsa. Ja nää jotka joka hemmetin vaivaan on tyrkyttämässä terapiaa ratkaisuksi niin voi hyvää päivää. Saatteko edes kengännauhoja kiinni ilman terapiaa?
Voisi tehdä yliherkälle lapselle hyvää olla "samalla tasolla" muiden luokkalaistensa kanssa ja stressittömämmässä ympäristössä. Itsetuntokin voisi nousta. Tietysti tuplaaminen pitäisi perustella lapselle hyvin!
Harvoin hyvä juttu.Itsetunto tavallisesti tästä päinvastoin kärsii.En suosittele.
hyvä ap ettet lähde sille tielle. Terapiaan joutuminen on lapselle RANGAISTUS, joka tuo HÄPEÄÄ ja MIELENTERVEYSPOTILASIDENTITEETIN. En tajua ihmisiä, jotka haluavat, että lapsi saa sellaisen leiman sieluunsa. Ja nää jotka joka hemmetin vaivaan on tyrkyttämässä terapiaa ratkaisuksi niin voi hyvää päivää. Saatteko edes kengännauhoja kiinni ilman terapiaa?
Valitettavaa on että näitä mielipiteitä ja kokemuksia, kun todellisuudessa moni lapsi saanut arvokasta apua josta hyötyä koko elämää varten.Valitettavaa on myös että kuten kaikkissa ammateissa on niitä jotka asiansa hallitsevat ja niitä jotka eivät. Hyvä terapeutti auttaa sekä lasta että aikuisia kasvamaan ja löytämään uusia parempia keinoja pärjätä itsensä ja muiden kanssa.
Mikä tämän arvokkaampaa?
En ollut osannut ajatella asiaa tuolta kantilta. Oikein hienoa!
Asumme kaupungissa eli maalaistaloa ei ole ja lapsi ei ole erityisen kiinnostunut eläimistä. Omaa koiraa hoivaa ja joskus lenkittää.
Hänet on koulukypsyyttä varten tutkittu jne ja on älyltään tms. ikäisensä tasolla mutta ne liukumat ovat suuria. Luokkakaverit eivät enää leiki pikku-ukoilla jne. Vierusluokalla on samanlainen lapsi joka leikkii.
Hevostella saa siis kun haluaa koska perheessä on poni. Mutta ei tosiaan ole siitä erityisen kiinnostunut.
Lapsi on kaikessa vähän semmoinen puolisuorittaja että ei laita peliin kaikkia tehoja ja ehkäpä siksi asiasta ei kehity tarpeeksi tärkeä että nostaisi itsetuntoa.
Koitan miettiä vielä miten olisi oikeasti tärkeä. Lisää vinkkejä otetaan vastaan. Lapsi kyllä vaatii sen että tekee jotain mikä on oikeasti tärkeää ja hyödyllistä. On useamman kerran sanonutkin että hänestä ei ole mitään hyötyä että hän on vaan vaivaksi ja hyödytön. Surullista..
En ollut osannut ajatella asiaa tuolta kantilta. Oikein hienoa!
Asumme kaupungissa eli maalaistaloa ei ole ja lapsi ei ole erityisen kiinnostunut eläimistä. Omaa koiraa hoivaa ja joskus lenkittää.
Hänet on koulukypsyyttä varten tutkittu jne ja on älyltään tms. ikäisensä tasolla mutta ne liukumat ovat suuria. Luokkakaverit eivät enää leiki pikku-ukoilla jne. Vierusluokalla on samanlainen lapsi joka leikkii.
Hevostella saa siis kun haluaa koska perheessä on poni. Mutta ei tosiaan ole siitä erityisen kiinnostunut.
Lapsi on kaikessa vähän semmoinen puolisuorittaja että ei laita peliin kaikkia tehoja ja ehkäpä siksi asiasta ei kehity tarpeeksi tärkeä että nostaisi itsetuntoa.
Koitan miettiä vielä miten olisi oikeasti tärkeä. Lisää vinkkejä otetaan vastaan. Lapsi kyllä vaatii sen että tekee jotain mikä on oikeasti tärkeää ja hyödyllistä. On useamman kerran sanonutkin että hänestä ei ole mitään hyötyä että hän on vaan vaivaksi ja hyödytön. Surullista..
Sun lasta auttaa selvästi se, että saa tuntea olevansa hyödyllinen. Anna hänen tehdä joku aikuisten juttu, jossa voi osoittaa sen.
Joo, unohda se hevoshomma, se ei selvästikään ole tämän lapsen juttu. HÄn tarvitsee selvästi jotain, jossa voi päteä jonkun aikuisen auktoriteetin silmissä, olla tosiaan ns. hyödyllinen. Mä oon varma, että kun ton ymmärrät, niin keksit jonkin sellaisen jutun, missä voit antaa hänelle mahdollisuuden siihen.
Tyttösi vaikuttaa oikeasti fiksulta, eikä ihme että häntä turhauttaa. MÄ luulen, että tässä tapauksessa saman ihmisen sisällä on se puoli joka ei pysty samaan kuin kaikki mutta samalla on se toinen puoli joka asian näkee ja siksi tää on niin tuskallinen juttu hänelle. Mutta mä veikkaan, että hän saattaa yllättää itsensäkin iloisesti tulevaisuudessa. SElvästi fiksu lapsi.
(samoista ongelmista kärsivien samanikäisten) kanssa?