Lue keskustelun säännöt.
Totaalisesti lirissä... =( neuvoja?
21.04.2012 |
En ikinä olisi kuvitellut, että tämmöseen tilanteeseen voisin joutua.
Olemme aviopari, 20 v. takana, nuorena tapasin mieheni. Lapsia on, lainaakin, arkihässäkkää, talon rakentamista, töitä, sitä samaa sirkusta.
Vuosien aikana olemme muuttuneet molemmat, ja selvästi liukuneet erillemme. Erolla on mies suuttuneena ja riidellessä "uhkaillut", perunut kuitenkin asian.
Itse olen monta vuotta pohtinut, että tätäkö elämä on...aina? Olen nyt 40v., ja kohta olen 70v., ja itken, että elämä meni hukkaan...
Vieraissa ei olla käyty kumpikaan koskaan. Seksiä on joskus, kun kysyn, mies nykyään tekee aloitteen harvemmin, , mutta hellyyttä ei ole yhtään, huomioonottamista ei yhtään. Tai olis jos tekisin aina aloitteen päästä syliin, halaukseen, suukkoon, ym. Mies ei vaan tunne siihen tarvetta kuten minä. Eikä anna suukkoa vaan siksi, että MINÄ siitä tykkään. Ystävällisiä sanoja ei yhtään. tai kauniita sanoja, ehkä joku kiva kaunis huomautus, että vaimo vielä on ihana...
Ja sitten käy vanhanaikaiset. Tapaan miehen, jonka kanssa KAIKKI keskustelu, arvomaailma käy ihan yksiin, on kohtelias, lempeä ja hellä, ulkonäkö ja ajatukset miellyttävät minua.
Tajusin, että tuollaisia miehiä kuitenkin on jossain! Pari kuukautta ollaan vaan keskusteltu, kaikesta, pari kertaa halattu, ei mitään muuta. Ja niin vaan tämä henkilö vei jalat alta...olen täysin ihastunut/rakastunut. Itsekin hän on huonossa parisuhteessa, mutta pohtii vielä erota vai.Hän haluaisi koittaa vielä saada suhteensa toimimaan.
Itse en hae uutta suhdetta, vaan lähinnä mietin sitä eroa ja asumista lasten kanssa keskenään.
Ihan kamala tilanne! Ajatukset kiertää kehää ja ahdistaa...
En edes tiedä, miten avioero otetaan? Vai asumuseroko se ensin on? Ja miten vuokra-asuntoa haetaan ja miten? Ihan ulkona joka asiassa ... =(
Auttakaa ja neuvokaa jos on kokemusta...
Kommentit (4)
Olen itse lähtenyt lähes tuollaisessa tilanteessa mutta lapsia ei ollut. En ole katunut hetkeäkään.
Nyt kun on kaksi lasta 4v ja 6v niin tiedän, etten koskaan voisi rikkoa heiltä kotia ja viedä yhdessä olevia vanhempia "vain" tuollaisen kertomasi takia.
Ja silti tiedän, ettei se mikään "vain" ole. Mutta on se jos lapsia on kuvioissa ja varsinkin jos lapset ovat pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ainakin sopinut mieheni kanssa jo yhteen mennessä, että me ei erota ennen kuin kaikki parisuhdeterapiat, perheneuvolat ja kallonkutistajat on kierretty. Ihastumisia tulee ja menee (eikä mitään tapahdu, jos et tee). Avioliiton kuivuminen on ihan yhtä lailla sinun vikasi kuin miehenkin. Tee jotain sen hyväksi!
Lapset 2, 7, 10, teini. Niin, toisaalta ajattelen samalla lailla.
Mutta, itku tässä tulee, kun ajattelen, että mies on 1,5 kk. sitten halannut minua viimeksi. Viime kesänä hän sanoi, että olen ihan hyvännäköinen.
Suukko joskus alkuvuodesta.
Näinkö se sit menee, loppuikäni?
Kun yritän puhua, hän syyttää, että taas tätä samaa, mitäs kirjaa nyt on luettu, ja vaihtaa huonetta. Ei keskustele kertaakaan asiasta kanssani. Ei todellakaan lähde pariterapiaan, vaikka oon pyytänyt.
Että näillä sitten mennään??
Nyt on kaikki paremmin.