Miksi hoidatat lapsiasi isovanhemmilla?
He ovat jo lapsensa hoitaneet, jotan jotain rajaa.
Kommentit (13)
Sattumoisin minun vanhempani ja appivanhempani ovat molemmat niin innoissaan isovanhemmuudestaan ja ensimmäisestä lapsenlapsestaan, että HALUAVAT hoitaa häntä! Ihmiset on katsos erilaisia. Ja appivanhemmat toivovat myös kovasti, että tekisimme toisen lapsen. En laittaisi lastani heille hoitoon, jos he eivät siitä pitäisi.
Jos ei olla appivanhempia nähty viikkoon, niin anoppi itse ilmestyy meidän ovelle ja pyytää saisiko viedä pojan ulos tai mummolaan käymään. Hän todella itse nauttii lapsenlapsensa seurasta, ei me sitä tuputeta.
Jos se tarkoittaa sitä, kun isovanhempi pyytää lasta luokseen yökylään (pari kertaa vuodessa) tai haluaa viedä lasta jonnekin (esim. risteilylle), niin en oikein keksi, miten voisin laittaa stopin koko hommalle ilman, että isovanhempi loukkaantuu.
Sen sijaan isovanhemman hyötykäyttöä säännöllisesti minäkin kartan. Jos isovanhempi on suostunut esim. vuosi sitten hakemaan lasta/lapsia päiväkodista vähän aikaisemmin keskiviikkoisin, pidän jopa tätä arveluttavana. MIelestäni säännöllisiin hoidattamisiin pitäisi aina puuttua tietyn ajan jälkeen, jotta isovanhempi ei joudu vasten tahtoaan tekemään jotain, josta ei kehtaa kieltäytyä. Esim. isovanhempi on suostunut hoitamaan lasta perjantaisin,jotta lapsella on pitkä viikonloppu. Tällaista järjestelyä pitäisi sovitusti kokeilla esim. 4 kk. Sen jälkeen pidettäisiin taas tauko, jolloin lapsi on päiväkodissa tai vanhempi tekee lyhyempää työviikkoa ja katsellaan, haluaako isovanhempi taas omasta halustaan ryhtyä hoitopuuhaan. Missään nimessä sitä ei saa häneltä kysyä! Monet isovanhemmat eivät kehtaa kieltäytyä, vaikka mieluummin pitäisivät sen pitkän viikonlopun itsellään.
Satunnaiset hoitoavut esim. lapsen sairastuessa tai yökyläilyt joinakin viikonloppuina ovat varmasti sekä lapselle että isovanhemmalle tärkeitä, kunhan niistä ei muodostu velvollisuutta tai pakkoa. Itse välttelisin jopa sellaisia kerran kuussa sopimuksia, vaikka tiedänkin jopa useita isovanhempia, jotka tällaiseen systeemiin ovat suostuneet.
Loukkaantuisivat, elleivät saisi lapsia kylään.
Oma äitini on kateellinen anopille, koska anoppi saa olla niin paljon poikani kanssa. Oma äitini asuu siis kauempana ja miettii välillä muuttoa tänne, koska haluaisi olla läsnäolevampi mummo.
Mummuni hoiti minut vahempieni käydessä töissä ja nyt vahempani hoitavat minun lapsiani. Parin vuosikymmenen kuluttua minä toivottavasti saan auttaa omia lapsiani selviämään perhearjesta. Näin hyvä kiertää.
vanhempani tietävät että se on isovanhempien velvollisuus auttaa (varsinkin pikkulapsivaiheessa) joten olen kyllä ollutkin sen tarpeessa välillä. jaksaa taas arjessa
mummo hoitanut joten sama jatkuu ja itse hoidan tällä hetkellä omaa mummoani... juurikin istuin mummon kanssa päivystyksessä 3h ja oma lapsi oli äidilläni hoidossa :)
He ovat jo lapsensa hoitaneet, jotan jotain rajaa.
ei ollut mutsille turhan rankkaa... ja kesät olin mummoni hoivissa...
Mä en ns hoidata lapsiani mummolla, mutta on totta, että ovat olleet usein hänen luonaan, joskus tarpeen vuoksi, mutta useimmiten mummon halun vuoksi.
Nyt mun lapset ovat jo teinejä, ja minusta on ihan kivaa, kun vieläkin tykkäävät mummon kanssa tehdä ja touhuta. Äitini rakastaa heitä äärimmäisen paljon!
koska lapsi ei ole mikään koira vaan ihminen, joka varmasti haluaa luoda suhteita sukulaisiinsa. onneksi myös lapsen isovanhemmille lapsenlapset ja muut lähimmäiset ovat tärkeitä.
Onko se isovanhemmilla hoidatusta, että lapsi on ehkä kolmen kuukauden välein vaikka 3 tuntia kerrallaan heidän hoidossaan. Omat vanhempani ovat kerran laittaneet illalla nukkumaan silloin kaksivuotiaan kun olimme mieheni kanssa juhlissa, yöksi tulimme kotiin. Ensi kesänä on tarkoitus olla kahdestaan miehen kanssa yksi vuorokausi, jonka vanhempani hoitavat. Myös sisko mieheni kanssa voi auttaa. Miehen vanhemmilla lapsi on myös ollut ehkä noin kolmen kuukauden välein tuollaista kolmea tuntia hoidossa, mutta ei minään vauvaikäisenä, silloin saattoi olla esim. saunassakäynnin ajan.
Mutta siksi, että saisimme vähän yhteistä aikaa miehen kanssa, on käyty lähinnä syömässä ja uimassa silloin kun ovat hoitaneet. Toinen tärkeä syy on myös hyvän suhteen luominen isovanhempien ja lapsen välille. Nykyisin kun menemme anoppilaan lapsi helposti sanoo meille vanhemmille, että mene yläkertaan haluan leikkiä mummon kanssa. Jätämme siis hoitoon siksikin, että lapsi itse haluua. Ei ole mielestäni paljon hoidossa, yleensä aina isänsä tai äitinsä kanssa.
Minua itseäni on mummoni hoitanut paljonkin lapsuudessa kuten myös naapurit. En näe siinä mitään sairasta ja kieroa. Jos itselläni on joskus lapsenlapsia ilman muuta haluaisin itsekin hoitaa heitä. En kuitenkaan ottaa päävastuuta vaan hoitaa esim. pari tuntia kerran viikossa jos asuisimme samalla paikkakunnalla ja jos kauempana niin sitten vierailujen yhteydessä. Vauvaikäisiä en pitkiksi ajoiksi mielelläni ottaisi hoitoon kuitenkaan mielelläni mutta siitä isompia ilman muuta.
itse kysyivät, saavatko mennä mummilaan. Kyllä me aina muistutettiin, että heti pitää sanoa, jos ei sovi tai tuntuu liian raskaalta.
Lapsille ja isovanhemmille muodostui tosi hyvät ja läheiset välit. Nyt täysi-ikäiset lapset soittelevat mummeille, käyvät katsomassa ja tekevät lumitöitä ja auttavat siivouksessa, käyttävät autolla asioilla ja sun muuta. Nyt onnistuu hieman harvemmin, kun ovat opiskelujen vuoksi eri paikkakunnilla.
Itsekin olin alle kouluikäisenä viikkoja kerrallaan mummolassa ja kouluikäisenä joskus melkein koko kesäloman. Olin pienemmille serkuille lapsenlikkana, tiskasin ja siivosin, kitkin kasvimaat ja pesin pyykkiä.
Jos joskus saan omia lapsenlapsia, toivon, että pystyn auttamaan lapsiani samalla tavalla kuin minua autettiin.