Lue keskustelun säännöt.
Lapsenne isät jotka eivät osallistu käytännössä mihinkään- miten jaksatte?
12.06.2012 |
Olen nyt kummastellut pidempään, että miten te naiset jaksatte jos olette 24/7 kiinni lapsessanne ja mies ei auta käytännössä missään? Onko parisuhteenne kuitenkin onnellinen? Olen nyt lukenut täältä ja myös muutamalla tuttavalla tilanne, että mies käytännössä menee miten itse tahtoo ja pitää jotenkin itsestään selvyytenä, että äiti on aina lasten kanssa kotona. Mua ainakin ärsyttäisi jos mies tekisi ja menisi vain miten huvittaa.. Toki saa mennäkkin, jos/kun sovimme asiasta. Ja ei tarvitse 7pv viikossa olla aina jotain "miesten juttuja". Sitten ne isät jotka eivät tee omien lasten kanssa juuri mitään!! En vaan ymmärrä sellaisia isiä ja miten joku jaksaa olla parisuhteessa sellaisen miehen kanssa. Isä omien lasten kanssa touhuamassa on ihananimpia näkyjä :)
Kommentit (3)
Meillä mies ei alkuun osallistunut juuri mihinkään. Hän oli kyllä innoissaan vauvasta ja kovin rakastunut, mutta kas kun vauva ensimmäiset elinkuukautensa vietti aikaa enimmäkseen äidissä kiinni, oli isä ehkä hieman mustasukkainen, ja päätteli myös, ettei lapsi pidä hänestä. Mies vetäytyi, ja enkä jaksanut puuttua asiaan. Koti ja vauva jäivät lähinnä minulle. Tiskasin, pyykkäsin, imuroin, vaihdoin petivaatteita, lenkkeilin, kävin kaupassa, laitoin ruokaa. Jossain välissä kai hoidin vauvankin. Ajattelin, että pärjäävät ne yksinhuoltajatkin. Mieheni alkoi varmaan huomata väsymykseni, ja nyt asiat ovatkin muuttuneet; mies ja lapsi leikkivät ja touhuavat keskenään, ja minulle jää omaa aikaa (esimerkiksi Vauva-sivuilla surffailuun ;) . Mies on myös alkanut viime aikoina tehdä kotitöitä.
Varmaan erilaiset elämäntilanteet vaikuttavat. Jos molemmat vanhemmat ovat kotona, on toki aika itsestäänselvä oletus, että molemmat myös osallistuvat kotiin. Jos mies taas on paljon töissä, ei välttämättä energiaa riitä enää kodin hoitamiseen.
Kyllähän sitä välillä miettii, ettei työt kotona mene läheskään aina tasan. Sitten miettii, ettei kuitenkaan halua olla yksinkään... sama koskee ehkä väkivaltaisia suhteita: väkivallasta huolimatta monet rakastavat ja pysyvät yhdessä...
Mutta siinä missä jaettu ilo kaksinkertaistuu, jaettu työmäärä puolittuu. Jakamisen iloa kaikille! ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jaksanutkaan. 2 vuotta riitti ja sitten muutettiin omillemme tyttären kanssa. Elämän laatu nousi huomattavasti ja vihdoin tyttökin sai isältään huomiota!
Ja toki saan myös itsellenikin välillä ihan omaa aikaa, esim. lenkkeilyyn ym.