Tässä on kirjoitus Espanja-kriisistä jonka jokaisen kannattaa lukea

Varsinkin loppukappale, eli tämä:



Näiden operaatioiden monimutkaisuus ja masentava julkisen keskustelun taso on nyt johtamassa siihen, että kansaa nostetaan perusteetta barrikadeille vastustamaan järkeviä ratkaisuja. Tämän Harmageddonin edessä ei pitäisi olla sijaa populismille tai irtopisteiden keruulle. Kritiikki on tervetullutta, mutta vain jos kriitikoilla on esittää vaihtoehto sille, miten kriisi pitäisi ratkaista. Jos pölhöpopulismi lamauttaa poliittisen järjestelmämme kyvyn tehdä päätöksiä, teemme isänmaalle itsenäisyytemme ajan karvaimman karhunpalveluksen.





Espanja



Kirjoittanut Mikael Jungner



Euroopan kriisissä on kyse kolmesta eri asiasta. Kun keskustelu kriisin ratkaisuvaihtoehdoista on Suomessa mennyt juoksuhaudoista huuteluksi, sekoittuvat nämä kolme yhdeksi sekavaksi sotkuksi, josta on hankala keskustella rakentavasti. Siksi on hyvä eritellä näiden kolmen ongelman ominaispiirteet. Pahin Euroopan ongelmista on talouden heikko kasvu. Globalisaatio on muuttanut kansainvälisen talouden pelisääntöjä tavalla, johon oikeastaan vain Saksa on kyennyt vastaamaan. Euroopan vanhat teolliset rakenteet murtuvat ilman että tilalle syntyy riittävästi uutta taloudellista toimintaa. Syitä tähän on monia. Edes euroalue ei ole riittävän yhtenäinen talousalue ja siksi kotimarkkinoiden tehottomuus syö eurooppalaista kasvua. Tehokkaimmin apu löytyisi yrittäjyydestä, mutta se synnyttää nyt hyvinvointia lähinnä kankean Euroopan ulkopuolella. Euroopan kilpailukyky ei ole seurannut muita maailman talousalueita. Kaiken tämän seurauksena näemme Euroopassa työttömyyttä, näköalattomuutta ja olematonta kasvua.



Toinen ongelma löytyy valtiontalouksista. Keynesin hengessä Eurooppa elvytti menneinä vuosina lukemattomilla miljardeilla, mutta kun talouden rakenteet eivät olleet kunnossa johti tämä vaatimattomiin tuloksiin ja holtittomaan valtioiden velkaantumiseen. Surullisin esimerkki on tietysti Kreikka, mutta ei Suomenkaan tilanne ole kehuttava. Velkaannumme lähes kymmenen miljardia euroa vuodessa ilman että tuolla rahalla syntyy vahvaa kasvua tai rakenteiden uudistumista. Nyt kun valtioiden vajeita on pakko leikata, vaatii erityistä osaamista ja viisautta tehdä se niin, että heiveröinen kasvu ei leikatessa käänny lamaksi. Eurooppa huutaa rakenteellisia uudistuksia, joita niin monet tiukasti vastustavat.



Kolmas ongelma on pankkijärjestelmä, joka ohjaa pääomia sinne missä niitä tarvitaan. Jos pankit kaatuvat tai luottamus niihin katoaa, ovat seuraukset katastrofaalisia. Raha ei enää löydä tietään sinne, missä sitä kaivataan synnyttämään kasvua ja työpaikkoja. Pääomien liikkeet ovat kuin verenkiertojärjestelmä, jota ilman mikään talousalue ei voi toimia. Pankkijärjestelmä on tämän kierron sydän. Jos pankkijärjestelmä on uhattuna, kuten se Espanjassa nyt on, muodostaa se akuutin kriisin, joka on pakko ratkaista nopeasti ja päättäväisesti. Jos tässä epäonnistutaan, aiheuttaa se historiallista ja ennen näkemätöntä tuhoa kaikille, niin kriisiin syyllisille kuin syyttömille. Näimme tästä vilauksen vuoden 2008 finanssikriisin jälkimainingeissa, kun Suomen kansantaloudesta leikkautui hetkessä yli kymmenen miljardia euroa, kiitos kadonneen luottamuksen. Espanjan kriisi on nyt ratkaistava nopeasti. Vasta sen jälkeen on syyllisten etsinnän ja korjaavien toimenpiteiden aika.



Kansalaiset vertaavat Euroopan taloustilannetta usein omaan kotitalouteensa. Toisen ongelman kohdalla rinnastus on osuva. Jatkuvasti ei voi syödä enemmän kuin tienaa. Ensimmäisen ongelman kohdalla rinnastus osuu vain osin, sillä kotitaloudet panostavat arjessaan harvemmin tulevaan kasvuun. Kolmas ongelma on jo tyystin arkikokemusten ulkopuolella. Tämä antaa sijaa pölhöpopulismille. On vastuutonta esittää, että Espanjan pankkijärjestelmän tukemiseen rakennettava järjestely olisi jotenkin pois suomalaisesta hyvinvointivaltiosta. Ei ole. Esimerkiksi Euroopan Keskuspankki on vahvistanut eurooppalaista pankkijärjestelmää lainaamalla pankeille alhaisella korolla yli tuhat miljardia euroa. Tuo on käsittämätön summa rahaa. Sitä ei ole kerätty tai lainattu mistään. Se ei ole pois suomalaisten palveluista. Keskuspankki voi halutessaan synnyttää rahaa tyhjästä, mutta hyperinflaation välttämiseksi sen voi tehdä vain harkiten ja äärimmäisissä poikkeustilanteissa. Näiden operaatioiden monimutkaisuus ja masentava julkisen keskustelun taso on nyt johtamassa siihen, että kansaa nostetaan perusteetta barrikadeille vastustamaan järkeviä ratkaisuja. Tämän Harmageddonin edessä ei pitäisi olla sijaa populismille tai irtopisteiden keruulle. Kritiikki on tervetullutta, mutta vain jos kriitikoilla on esittää vaihtoehto sille, miten kriisi pitäisi ratkaista. Jos pölhöpopulismi lamauttaa poliittisen järjestelmämme kyvyn tehdä päätöksiä, teemme isänmaalle itsenäisyytemme ajan karvaimman karhunpalveluksen.