Päiväkodin työntekijät, hoitajat, kysymys!!
Kuinka paljon kiinnytte hoitolapsiin? Onko teillä ns. lempilapsia? Miten hyvin onnistutte silti toimimaan tasapuolisesti lasten kanssa? Entä miten toimitte jos yksi lapsi selkeästi hakeutuu seuraanne kokoajan ja tahtoo syliin yms? Tuleeko tällaisia tilanteita ylipäätään vastaan kuinka usein?
Kiitos jo etukäteen teille jotka viitsitte vastata!
Kommentit (14)
Kyllähän niitä suosikkeja aina löytyy ja ei niin suosikkeja. Ihania kuitenkin kaikki ja tasapuolista kohtelua. Sille yhdelle lapselle olen sitten selvästi tärkeä ja otan syliin paljon, muut tietysti huomioiden enkä suosi ketään.
Siksi laitoin että työntekijät kun eri nimikkeitä siellä tuntuu olevan aika paljon. AP
ja tykkään kaikista. Mulla ei ole lempilasta mut jotkut lapset saattaa sillä kyseisellä hetkellä tarvita enemmän apua kuin muut. Jos joudun siirtymään työpaikallani toiseen osastoon jään pohtimaan, että mitenkähän lapset pärjäävät nyt ilman minua :) Tykkään kaikista niin! Kaikista eri tavalla.
hoitolapsiin. Olen aika neutraali heitä kohtaan. Syliä annan ja huolehdin lapsista riittävän hyvin
t.pph
hoitolapsiin. Olen aika neutraali heitä kohtaan. Syliä annan ja huolehdin lapsista riittävän hyvin
t.pph
Ja onkohan se nyt sitten hyvä vai huono asia?
AP, joka miettii tämmöisiä suorittaessaan ensimmäistä päiväkotityöharjoitteluaan.
Yritän antaa huomiota tasapuolisesti kaikille, mutta kyllä vaan jotkut tekevät pesää tonne sydämeen..
Yleensä ne ns "hankalat tapaukset", meillä taitaa olla yhteinen sävel kun vaikuttaa siltä että kiintyvät enemmän muhun kuin muihin =D
etenkin mieleeni jäävät ne lapset jotka pelastin elämälle rakastavalla katseella!
elämäni on sinun silmissäsi - tämä sitaatti kantaa
valan rakkauden silmiini ja pyrin kannattelemaan lasta
etten kuulu kohderyhmään. Olen erityisopettaja.
En ole mikään "rakastan kaikkia lapsia" -hahmo, mutta joihinkin oppilaisiin sitä vain kiintyy. Suurin osa on semmoista perusväkeä, joista pitää muttei sen kummemmin kiinny. Jotkut tarttuvat sydämeen ja roikkuvat mukana vuosikausia.
etten kuulu kohderyhmään. Olen erityisopettaja.
En ole mikään "rakastan kaikkia lapsia" -hahmo, mutta joihinkin oppilaisiin sitä vain kiintyy. Suurin osa on semmoista perusväkeä, joista pitää muttei sen kummemmin kiinny. Jotkut tarttuvat sydämeen ja roikkuvat mukana vuosikausia.
etenkin mieleeni jäävät ne lapset jotka pelastin elämälle rakastavalla katseella!
elämäni on sinun silmissäsi - tämä sitaatti kantaa
valan rakkauden silmiini ja pyrin kannattelemaan lasta
kyllä ihan täysijärkiseltä...
hoitolapsiin. Olen aika neutraali heitä kohtaan. Syliä annan ja huolehdin lapsista riittävän hyvin
t.pph
en esim.lomilla kaipaile hoitolapsia. Toki saatan joskus miettiä että mitähän niille ja niille hoitolapsille nykyään kuuluu. Mutta en minä hoitolapsiini kiinny. Työni hoidan hyvin ja annan kyllä syliä ja hoivaa, enkä suhtaudu heihin välinpitämättömästi vaikka suhde hoitolapsiin onkin hyvin ammatillinen
hoitolapsiin. Olen aika neutraali heitä kohtaan. Syliä annan ja huolehdin lapsista riittävän hyvin
t.pph
en esim.lomilla kaipaile hoitolapsia. Toki saatan joskus miettiä että mitähän niille ja niille hoitolapsille nykyään kuuluu. Mutta en minä hoitolapsiini kiinny. Työni hoidan hyvin ja annan kyllä syliä ja hoivaa, enkä suhtaudu heihin välinpitämättömästi vaikka suhde hoitolapsiin onkin hyvin ammatillinen
Kuulostat fiksulta ihmiseltä, ja mietinkin että lapsiin suuntautuminen ei varmaan ole minua varten, koska en ehkä pystyisi suhtautua työhön tuolla tavalla pelkkänä työnä, kun kyse on lapsista. Samaa ongelmaa ei ole muissa lähihoitajan töissä ollut.
Päiväkotijakso on aiheuttanut minulla todella yllättävän paljo eettistä pohdintaa, mutta sitähän tässä lähihoitajakoulutuksessa korostetaankin aika paljon, joten ehkä se on hyvä asia.
AP
Kiinnyn kyllä lapsiin, mutta se on erilaista kiintymystä kuin esimerkiksi omiin lapsiin. Pidän hoitolapsista ja olen mielelläni heidän kanssaan. Minua naurattaa heidän hassuttelunsa ja höpöttelynsä. "Kaappaan" lapsia syliin, vaikka eivät itse siihen pyrkisikään, olen läsnä. Erityisesti hoitolapsien kiukutteluun ja muuhun vastaanvänkäämiseen suhtaudun ihan eri tavalla kuin omien lasten. Siinä ei ole niin paljon tunnetta ja jonkinlaista ahdistusta mukana kuin omien lasten vänkäämisessä. Kestän kyllä omienkin lasten kiukuttelun, mutta se on tunteena erilainen kuin hoitolapsen kiukuttelu tms. Tunnen surua ja epätoivoa välillä joidenkin hoitolasten kasnsa, esim. jos hänellä on selvästi kotona jotain huonosti tai hänellä on jokin erityisvaikeus (diagnoosi). Mutta näihin suhtaudun ammatillisesti ja parhaani mukaan ohjaan, opastan ja tuen. Ei minulla varsinaisia suosikkeja ole. Läheisempi ja kiintyneempi kontakti tulee niiden lasten kanssa, joiden kanssa kemiat kohtaavat. Mutta kaikenkaikkiaan työ työnä. En juurikaan ajattele hoitolapsia vapaa-ajallani.
mut vastaan silti :) Mulla ei ole lempilapsia, enkä sillä tavalla kiinny lapsiin. Siis pidän heistä kyllä, mutta mulla on omat lapset, jotka tulevat ykkösenä. Pyrin olemaan tasapuolinen lapsille, tosin jotkut lapset hakevat enemmän huomiota ja jotkut lapset ovat enemmän kiintyneet toisiin hoitajiin, henkilökemiat kohtaavat lapsillakin tiettyjen ihmisten kanssa enemmän kuin toisten. Otan syliin ne, jotka haluavat :) Kaikkien lasten kanssa pyrin juttelemaan ja olemaan vuorovaikutuksessa päivittäin.