Onko minulla täydellinen työ? Vai olenko hullu?

Työ on sisällöltään luovaa ja saan tehdä sitä täysin omien aikataulujeni mukaan 2-3 päivää viikossa. Saan tehdä etänä tai toimistolla. Minulla ei ole esimiestä mutta olen työsuhteessa. Ihanat työkaverit, työ ja mielenkiintoinen ja merkityksellinen ala. Vakituinen ja vakaa työpaikka.



Mieheni tienaa huomattavasti minua enemmän, mutta ei miljoonia nyt kuitenkaan. Minun palkkani osa-aikatyöstä on toki pieni, mutta ihan kiva lisä tuloissamme.



Meillä on alle 5-vuotias lapsi, ja työni joustavuuden ansiosta voin milloin vain päättää viettää hänen kanssaa kotipäivän töiden sijasta. Sairaspäivät, muut menot soljuvat arjessa täydellisesti, kun työni joustaa ja mieskin voi keskittyä uraan ilman hoitostressejä. Lapsi on päiväkodissa.



Kaikki pitäisi siis olla täydellistä, mutta miksi minua stressaa ihan hemmetisti etten ole kokopäivätyössä? Se ei voi olla pelkkä raha - yhteiset tulot ja yhteiset menot, joten varmaan tienaamme hyvinkin kivasti suhteessa kahteen pieni- tai normaalipalkkaiseen. Mikä siis mättää? Eikö tämä olisi jokaisen äidin unelmatilanne?