Lue keskustelun säännöt.
Todella yksin ja seinät kaatuu päälle :/
11.06.2012 |
Tällä hetkellä on elämäni pahin kriisi päällä.Olen yleensä vahva ja selviydyn. Nyt ollut tovin eräästä asiasta johtuen voimat menneet täysin. En pysty syömään ja yritän tehdä jotain,sitten on pakko mennä takasin sänkyyn peiton alle kun rupeaa ahdistamaan. Isompi lapsi auttaa pienemmän hoidossa ja lapset saa ruokaa ja leikkivät keskenään. Minulla on ystäviä,joille olen yrittänyt puhua,mutta huomaan heillä on oma elämänsä ja en saa apua. Tuntuu että ei ole ketään,en voi puhua omille vanhemmilleni,vaikka tekisi mieli mennä sinne ja kapsahtaa äidin kaulaan ja itkeä kaikki tämä suru hänelle,en vain voi. Olen vihainen kun tuntuu että vajoan eikä kukaan auta tai ketään kiinnosta.Elän kamalassa painajaisessa ja toivon että kaikki olisi kuten oli vielä ennen. On vaikea nähdä ulospääsyä,kaikki vaihtoehdot tuntuu yhtä pahalle. Olen pettynyt että ystävät on elämässä sillon kun on iloittavaa,mutta nyt kun tarvitsen heitä oikeasti ei heitä ole.
Kommentit (12)
Sun pitäisi nyt hakea apua ainakin siihen. Voisitko valaista enemmän, mikä on tuo kriisi mistä puhut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai ylipäätään terveyskeskuslääkärille, jos ei omalääkäriä ole. Sieltä kautta pitäisi järjestyä apua. Kerro kaikki tuo, minkä kerroit tässä.
Itse haluaisin auttaa jotenkin, mutta tässä en oikein voi kuin yrittää lohduttaa ja kannustaa eteenpäin. Uskon, että päivä paistaa vielä elämässäsi, vaikka nyt on raskasta.
En ole masentunut,tunnen lamaantuneeksi itseni erään tapauksen takia. Kuten kirjoitin en näe siinä ulospääsyä,kaikki vaihtoehdot on ahdistavia. Olisin nyt todella kaivannut ystävää ja esim jos minulla on muutto edessä,ei minulla ole siihenkään ketään kuka auttaisi minua. En pysty tilannetta purkamaan tänne.olin miettinyt soittavan kriisipuhelimeen,muttei se taida olla mun juttu.kai miksi kirjoitin tänne,on se että kaiken tämän lisäksi satuttaa se ettei kukaan ystävä ole tarjonnut edes apuaan vaikka tietää että käyn helvettiä läpi.
Mikset voi puhua äitisi kanssa? Tsemppiä! Minullakin kävisi varmaan noin. Äidilleni en puhuisi (enkä ole puhunutkaan), koska äiti on sairastellut ja lisäksi masennustaipumus. Isäni on vähän tunnevammainen, muuta sukua ei ole. Ystävät lähinnä hyvänpäiväntuttuja. Itse olisi selvittävä, puoliso ehkä tukena.
kysy ihan hyvänpäivän tutuilta, jos ystävät eivät olekaan ystäviä.
Minua vihaa asuinalueellani moni, mutta auttaisin ketä vaan jolla hätä ja kituu kuten sinä, oikeasti, laittaisin miehenikin auttamaan. kantamaan sun tavaroitas jne. vaikka olisit vaan tuttu jonka nähnyt vaikka lapseni päiväkodissa joskus.
sitten menisin kunnan psykologille puhumaan jos muut ei kuuntele. tai joku kriispuhelin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikket kertonutkaan mistä on kyse, kuulostaa samanlaisilta ajatuksilta ja tunteilta joita itse kävin läpi viime syksynä.Tutui että olin umpikujassa, ja nimenomaan vailla hyviä vaihtoehtoja.Kävin todella pohjalla, josta noustu ylöspäin, pikkuhiljaa,isojen muutosten kera.Nyt mulla menee hyvin, vaikka matka kohti parempaa yhä jatkuukin.Jos jotain haluan sanoa sulle, niin ota yhteyttä vaikka ammatilliseen auttavaan tahoon.Mä olin umpikujassani kanssa niin yksin,enkä tiedä, olisinko ystäville ja läheisille edes pystynyt ongelmastani avautumaan. Mutta kun vihdoin pakon edessä avasin suuni, alkoi nousu ylöspäin.Eli, jälkiviisaana ajatellen munkin olisi pitänyt avautua paljon aikaisemmin.Eli, soita vaan vaikka sinne kriisipuhelimeen.Eihän se ota, jos ei annakaan.Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ystäväsi eivät ole käsittänyt kuinka ahdistavana koet tilanteen.
kysy ihan hyvänpäivän tutuilta, jos ystävät eivät olekaan ystäviä.
Minua vihaa asuinalueellani moni, mutta auttaisin ketä vaan jolla hätä ja kituu kuten sinä, oikeasti, laittaisin miehenikin auttamaan. kantamaan sun tavaroitas jne. vaikka olisit vaan tuttu jonka nähnyt vaikka lapseni päiväkodissa joskus.
sitten menisin kunnan psykologille puhumaan jos muut ei kuuntele. tai joku kriispuhelin?
Muuttoja itsellä takana kymmeniä ja tiedän miten vie voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kai se on selvittävä yksin ja yritettävä vahvistua,ei auta muu.Ai,että ottaa päähän :/ Jos mulla ei olisi lapsia en usko että haluaisin enää edes herätä.
Meilläpäin on perhetyö lapsiperheille joissa on kriisi tai muuten elämä rasittunut.
Osaa hoitaa lastensuojelu ja osaa tavalliset lastenhoitajat.
Jos perheellä on tuloja, palvelu maksaa muttei ole niin kallista kuin esim. Mannerheimin toiminta.
Myös oman kunnan verkkosivuilta voit löytää tästä jotain infoa.
Olen itse käyttänyt perhetyötä kun perheessä oli vaikeuksia ja tykkäsin meillä se apu on ihan konkreettista: lasten- ja kodinhoitoa.
Toinen on että oletko suoraan kysynyt apua?
Vai odotatko että joku sitä tarjoaa?
Kannattaa pyytää suoraan, voitko auttaa?
Mieti mitä apua tarvitset; että joku auttaa lapsienhoidossa, siivota uutta kotia? Tuoda ruokaa? Pestä pyykkiä? Mieti näitä valmiiksi ja pyydä ääneen.
Apua voit saada vaikka ajattelet ettei tuo tai tuokaan ehdi tai kykene. Vaikka ihmisillä on kiire niin moni tahtoo auttaa muttei tohdi tarjota sitä. Joku voi vaikka ottaa nokkiinsa ja ajatella ettet selviä..
Masentunutta ajattelua se on ettei ihmisillä ole aikaa kun yhdellä menee huonosti.
Kannattaa silti hakeutua ystävien lähelle!
lisäksi pitäisi muuttaa...
EN jaksa .
Olen useamman lapsen yh,eronnut.
Ei ole eksästä apua.
Niin väsynyt,niin väsynyt...