Huutaako teidän miehet kuinka paljon?
Ja tekevätkö sitä kuinka usein? Miehelläni on ollut aina melko lyhyt pinna. Viimesen vuoden aikana on huutamisesta tullut arkipäivää. Saa pultit ihan pienistä asioista ja karjuu aivan älyttömistä jutuista. Yleensä tekee tätä isommalle lapselle (teinille) mutta kyllä muukin perhe kärsii tilanteesta. Asiasta on yritetty puhua ja puhua mutta eipä vaan ukko tajua miten inhottavalta tämä kuulostaa ja miten saa kaikki perheessä pahalle tuulelle! Mies ilmeisesti purkaa omaa väsymystään ja paskamaista oloaan rähinöimällä.
Voiko näinkin pitkään jatkunutta tapaa enää saada pois? Ja jos toinen ei edes näe/kuule mitä tekee. Ei muka tajua että huutaa??? Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä? Alanko minäkin huutamaan miehelle naama punaisena ihan mitättömistä asioista...
Kommentit (13)
kaverilleen viimeisin kuuden vuoden aikana, vaikka onkin erittäin lyhytpinnainen, ex ei huutanut ikinä...
Minä sen sijaan olin aiemmin varsin tulisella temperamentilla varustettu eläjä, ja kurkku oli käheänä huutamisesta tuon tuosta. Kerran perhe sitten teki minulle "intervention", jossa kertoivat rauhallisesti yhdessä miten paljon tuo tapa minussa häiritsee ja loukkaa. Tuon jälkeen osasin mennä itseeni, pyrin pois pahasta tavasta ja onnistuinkin siinä lopulta.
Miehesikin pystyy siihen jos tajuaa ja tahtoo.
ei ole kertaakaan nostanut ääntään. Välillä oikeen ärsyttää. Aina jos on riitaa tms hän haluaa palaveerata hyvässä hengessä. Välillä minä oon raivon partaalla näiden hyvässä hengessä keskustelujen kanssa. Minä jos huudan hän lähtee pois ja sanoo ettei tuommosta tartte kuunnella palaa sitten kun pystyn juttelemaan hyvässä hengessä :D Ihan kiva tapa on, mutta joskus vois räjähtää hänkin.
En kyllä tommosta möykkääjää kun ap:lla viitsis kattella/kuunnella kylläkään.
...eipä muuten huuda. Ei edes siinä kohtaa mun 5v on saanut mut ihan raivoihini, niin iskä korkeintaan äänensävyä vähän vaihtaa....
En kyllä ihan heti keksi mitä pitäis tehdä, että sen niin kovin sais suuttuun, että karjumiseksi menis...
ja pikkuasioista. Jos vaikka olen jostain erimieltä niin koittaa saada tahtoaan läpi huutamalla, eikä tietty onnistu.
En itse hyväksi tuollaista käytöstä, vaikka olen myös tempperamenttinen, kyllä aikuisen pitäisi lasten nähden hillitä itsensä. Olen tästä myös miehelle sanonut ja jos ei käytös ala muuttua niin pitää ottaa asia paremmin puheeksi.
Meillä tämä on siis nyt ihan viimeaikojen ilmiö. Mies on väsynyt ja välillä stressaantunut, mutta ei se mielestäni oikeuta tuollaista käytöstä. :(
Isäni huusi kun olin pieni. Mutta yleensä huusi aiheesta, ei oltu uskottu eka sanomalla tai oltiin tehty tietoisesti väärin. Isälläni on lyhyt pinna ja kirosanat lensi ihan arkisissa asioissa jotka ei onnistuneet. Mutta muuten hän on ollut lempeä.
Eihän se kuitenkaan kivaa kuultavaa ollut. Uskon että jos mieheni huutaisi samalla tavalla en olisi asiasta mielissään.
Viime viikolla mietin naapurin miestä ja lapsia. Sieltä ei yhtenäkään aamuna lähdetä hoitoon etteikö joku lapsista itkisi ja isä huutaisi. Meillä on usein aamulla ikkuna auki ja tämä kuuluu selvästi sisälle.
ja minusta se on ihanaa ja vapauttavaa. Ainakin 100 kertaa parempaa kuin entisessä suhteessa se kun mies vaan mökötti eikä suostunut suoraan sanomaan kiskomallakaan mikä nyt korpeaa tällä kertaa. Me ihan reilusti räjähdetään kun räjähdyttää ja sitten kun kiivastus on mennyt ohi on kuin ei mitään, ilma on puhdistunut taas.
Niin kyllähän minäkin saatan joskus karjua kun pinna katkeaa lopullisesti mutta sellaista ei onneksi tapahdu kuin hyvin harvoin. Mies löytää aiheen suuttua ja aloittaa mekastamisen lähes mistä vain. Jos vaikka teini on jättänyt likaiset astiat johonkin väärään paikkaan niin sekin asia hoidetaan huutamalla. Ei voi vaan sanoa asiasta vaan pitää huutaa. Jos miestä arvostelee jostain kun tämä on oikeasti tehnyt väärin jonkun asian niin alkaa huutamaan takaisin. Ei siedä minkäänlaista kritiikkiä. Hän tietää kaiken, on kaikessa paras, vika on muissa, ei hänessä. No, nyt lähti miehen kuvailu raiteilta mutta alkaa vaan niin ottaa päähän tämä meidän elämä!!! Olisipa kiva tehdä joskus vaikka joku autoreissu niin että mies ei huutaisi yhtään ainutta kertaa matkan aikana. Mutta ei onnistu. Aina joku muka neuvoo häntä väärin jos etitään uutta paikkaa, pitää huutaa. Lapset murustaa jotain autoon, pitää huutaa jne. Tää on ihan hirveetä. Miksi meidän pitäisi aina vain sietää isän käytöstä?
ap
Sen lisäksi vetää herneet nenään ihan joka asiasta. Oon niin kypsä tuohon jatkuvaan nalkuttamiseen kuin olla ja voi!
Niin kyllähän minäkin saatan joskus karjua kun pinna katkeaa lopullisesti mutta sellaista ei onneksi tapahdu kuin hyvin harvoin. Mies löytää aiheen suuttua ja aloittaa mekastamisen lähes mistä vain. Jos vaikka teini on jättänyt likaiset astiat johonkin väärään paikkaan niin sekin asia hoidetaan huutamalla. Ei voi vaan sanoa asiasta vaan pitää huutaa. Jos miestä arvostelee jostain kun tämä on oikeasti tehnyt väärin jonkun asian niin alkaa huutamaan takaisin. Ei siedä minkäänlaista kritiikkiä. Hän tietää kaiken, on kaikessa paras, vika on muissa, ei hänessä. No, nyt lähti miehen kuvailu raiteilta mutta alkaa vaan niin ottaa päähän tämä meidän elämä!!! Olisipa kiva tehdä joskus vaikka joku autoreissu niin että mies ei huutaisi yhtään ainutta kertaa matkan aikana. Mutta ei onnistu. Aina joku muka neuvoo häntä väärin jos etitään uutta paikkaa, pitää huutaa. Lapset murustaa jotain autoon, pitää huutaa jne. Tää on ihan hirveetä. Miksi meidän pitäisi aina vain sietää isän käytöstä?
ap
ja laukeaa kovin pienistä, ei sitä kyllä sitten tarvitse aina vaan sietää... Kyllä aikuisen ihmisen, siis sen miehesi, pitäisi opetella tiedostamaan ja hillitsemään omaa käytöstään myös. On se aikuisenakin ihan mahdollista, mutta vaatii kyllä häneltä itseltään halun muutokseen.
Kun mies kerran sanoo ettei huomaa huutamistaan niin ensimmäinen askel olisi että hän alkaa opetella omien ajatustensa, tunteidensa ja tekojensa tiedostamista. Sitä voi onneksi helposti ihan itsekseen opetella, seurailemalla vaan arjessa mitä omassa mielessä liikkuu ja miten reagoi ärsykkeisiin. Sitten kun oppii vähitellen tiedostamaan ärtymyksen joa todennäköisesti johtaa huutamisreaktioon, ei olekaan enää kovin vaikea keksiä tapaa jolla voi välttää hallitsemattoman huutamiseen päätymisen.
ja jos alkaa huutamaan niin leikit että pelkäät huutoa.
Rupeet sanoo että pelkäät häntä ja huutoa..rupeet itkemään ja pyydät että poistuu talosta rauhoittumaan.
Sanot että jos huuto ei lopu niin eroatte.
Koska ethän sinä voi olla ihmisen kanssa jota joudut pelkäämään.
Minä sen sijaan valitettavan usein.
Miehesi on typerys. Käske mennä kuulohäiriötesteihin jos ei tajua että huutaa.