Kykenetkö älylliseen keskusteluun?
Kommentit (14)
todellisen älyn, oppineisuuden ja sivistyksen erottaa siitä, kykeneekö "älylliseen keskusteluun" mistä tahansa aineesta. Sanoi väitöskirjanohjaajani minulle kerran, ja saattoi olla oikeassa.
kuka tahansa kykenee älylliseen keskusteluun mieliaiheestaan todellisen älyn, oppineisuuden ja sivistyksen erottaa siitä, kykeneekö "älylliseen keskusteluun" mistä tahansa aineesta. Sanoi väitöskirjanohjaajani minulle kerran, ja saattoi olla oikeassa.
Tähän voisi myös lisätä, että älyä, oppineisuuta ja sivistyneisyyttä vaatii myös se, että pystyy keskustelemaan omasta erikoistalastaan niin, että se aukeaa myös asiaan vihkiytymättömille.
Pakko sanoa, että en... =D En siis niin kuin älymystö sen varmasti ymmärtää. En tiedä oikein mistään pintaraapaisua enempää, paljosta en edes sitä. Myöskään (= tämän vuoksi) mulla ei ole vahvoja mielipiteitä juuri mistään.
Olen lammas.
ihan jonninjoutavaa vaan ja onneksi tutut ja ystävät ovat samanmoisia :)
mitä täällä usein tuohtuneina älyllisenä keskusteluna peräänkuulutetaan. Esim. "omilla aivoilla ajattelu", joka tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki netistä löytyvä rokotusten vastainen bullshit on "totuus" vain siksi, ettei se ole ilkeiden ja ahneiden lääkeyhtiöiden masinoimaa.
minulla on tosin sellainen ongelma, että yritän nähdä asiat aina jokaisesta näkökulmasta, ja silloin voi olla hankalaa perustella mielipiteitään ja jää ns. alakynteen keskustelussa. Kun siis yrittää nähdä asiat myös siitä näkökulmasta, josta ei itse niitä katso, jolloin perusteluja ei sille näkökulmalle ei aina löydy. Ei tällainen haittaa, jos keskustelukumppani on samanlainen, mutta keskustelee sellaisen kanssa, jolla on hyvin voimakas mielipide ja hitusen mustavalkoinen näkökulma, niin häviölle jään enkä jaksa jatkaa keskustelua
Lempiaiheeni on kansantalous. Huonoiten pärjään kirjallisuuskeskusteluissa.
ei liity puheenaiheeseen vaan tapaan, jolla aiheesta puhutaan.
Tietysti jotkut aiheet eivät tarjoa kovin moniulotteista lähestymistapaa.:) En kuitenkaan ensimmäisenä lähtisi raakkaamaan sitä, mitä ne "älylliset" aiheet ovat.
ja kaipaan tosi paljon älyllisiä keskusteluja esim. politiikasta, taiteesta, kirjallisuudesta, filosofiasta, teologiasta tai mistä vaan. Valitettavasti lähipiiriini ei oikein kuulu ihmisiä joita sellainen keskustelu kiinnostaisi vaan puhutaan niiden kanssa vaan arjesta ja lapsista. On sekin kivaa mutta välillä kaipaisi kunnon innostunutta keskustelua jostain muustakin.
Vastaan varmuuden vuoksi, että en pysty - mutta vain siksi, että mulla riittää yleissivistys, tito, vain niin harvaan aiheeseen.
Mutta toisaalta, täytyykö aiheista välttämättä tietää niin kovin paljon kyetäkseen keskustelemaan niistä älyllisesti? Uskoisin, että on myös "älyllistä" ostata kysyä ja älyllistä on myös kyky yhdistellä kuulemaansa uudet asiat mielenkiintoisella tavalla niihin asioihin, jotka ovat jo ennestään tuttuja.
Kokonaisvaltaisuus, luova tapa ajatella ja tuoda asiat julki uusista näkökulmista = siinä on ainakin omiin tarpeisiini ihan riittävästi.
Uskoakseni aika monille "älyllinen keskustelu" tarkoittaa esim. monologia, jossa ihmisnen jahkaa perinpohjaisesti omasta itsestään ja omista tunteistaan, eli sekoitetaan käsitteet "älylinen" ja "henkilökohtainen".
Älyllistä on osata kuunnella ja asettua toisen asemaan, niin, ettei aina vedä keskusteluun mukaan itseään. Sekin tuntuu nykyään olevan ihmisille hirmu vaikeaa.
ei liity puheenaiheeseen vaan tapaan, jolla aiheesta puhutaan.
Lasken sen älylliseksi keskusteluksi, jossa kaikki osapuolet kuuntelevat toisiaan, edes yrittävät ymmärtää eriäviä mielipiteitä, eivätkä tuputa omaa näkemystään absoluuttisena totuutena.
Jos niikseen mennään, niin älyllisen keskustelun saa vaikka aiheesta "Kuinka klapit kasataan oikein", tuohonkin on monta eri tapaa ja kaikki varmasti yhtä oikeita mielipiteen omistajan mielestä. ;)
Mutta ap. En tiedä kykenenkö, riippuu sinun määritelmästäsi että minkälainen on älyllinen keskustelu. Jos tarkoitat sitä, kuinka paljon puheessani vilisee sivistyssanoja ja kuinka syvälliset tietoni ovat, vaikkapa Suomen historiassa, niin ei, en kykene älylliseen keskusteluun.
Jos taas lähdetään viilaamaan pilkkua oikein paljon, ovat kaikki keskustelut älyllisiä. Kaikilla meillä on älyä, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän.
Jo siksi, että minulla kestää aikaa saada ajatukseni lauseiksi. Siksi olin myös hidas ja tiivis ainekirjoittaja koulussa.
Siksi toisekseen, olen obsessiivinen tiettyjen aiheiden suhteen, en laaja.
ja jos kykenen sitä älyä käyttämään, kiitos siitä kuuluu yksin Jumalalle.
Mieliaiheeni on heikon ja pienen ihmisen puolustaminen.