Kasvatuskysymys

päiväkodissa ja asiasta on päiväkodissa myös annettu rangaistus. En enää "jauhaisi asiasta sanallisesti" kotona enkä etenkään antaisi enää uutta rangaistusta.

Olen nyt keskustellut lapsen kanssa ja kertonut, että tällaisia temppuja ei toiselle saa missään nimessä tehdä.

Tuo lainauksessa oleva riittää mun mielstä asian käsittelyksi kotona. Eri asia sitten on, jos tuollaiset tilanteet alkavat toistua.

eli asioista voi ja kannattaa puhua. Tarkoituksenahan on saada lapsi ymmärtämään asia, jotta hän jatkossa toimisi järkevämmin.



Rangaistus on vähän toinen asia. Jos asia on käsitelty, niin se rangaistukset voi jättää "seuraavaan" kertaan.

Että noin pienellä lapsella kotona ramkaisemisesta on paljoa hyötyä. Lapsi ei yhdistä kotirankaisua enää siihen päiväkodissa tapahtuneeseen. Lapsen logiikalla tilanne on sovitettu kun päiväkodissa asia on käsitelty.



Mä keskittyisin puhumaan asiasta. Mitä tehdään kun tulee riita? Miten kiipeillään turvallisesti? Miten lapsi käsittelee vihaa?







i]Eilen oli päiväkodissa läheltä piti -tilanne. Lapseni oli kiipeilytelineellä yrittänyt pudottaa kaverinsa alas ja toinen lapsi jäi pahasti riippumaan. Ilmeisesti oli joku riita taustalla, tämän verran hoitajat tiesivät kertoa. Anteeksi oli pyydetty ja annettu ja oma lapsi laitettu jäähylle miettimään. Tilanne oli siis oikeasti paha ja toiselle olisi voinut käydä vaikka miten huonosti. Kysymykseni kuuluu, että miten te käsittelisitte tällaisen asian kotona? Olen nyt keskustellut lapsen kanssa ja kertonut, että tällaisia temppuja ei toiselle saa missään nimessä tehdä. Dvd:t ja herkut ovat vähän aikaa tauolla. Lisäksi olen kertonut, miten surullinen ja pettynyt olen. Tuntuu vain, että lapsi ei edelleenkään ymmärrä, miten vakavasta asiasta oli kyse. Rankaiseminen tuntuu hankalalta, koska asia on tavallaan jo käsitelty päivähoidossa ja asioiden kulusta minulla on vain toisen käden tietoa sekä lapsen oma sekava kertomus. Keskustelin myös sen toisen lapsen kanssa, mutta hänestäkään en saanut paljon irti. Kaipaan neuvoja, miten saisi lapsen yhdistämään teon ja rangaistuksen mielessään. Tuntuu, ettei oikein uppoa. Vieläkö asiaa pitäisi sanallisesti jauhaa? Lapsi 4 v.

[/quote]

tapahtuneesta asiasta, josta lapsi on jo siellä saanut rangaistuksen.En myöskään missään nimessä sanoisi olevani surullinen ja pettynyt lapseen (oikein tosissako olet niin sanonut, vai onko tämä trolli? Sanooko joku tosiaan lapselleen tuolla tavalla?).



Keskustelisin kyllä asiasta, pyytäisin lasta esim. miettiämään, miltä hänestä tuntuisi, jos joku pudottaisi hänet jne. Sanoisin, että kiipeilytelineellä ollessa täytyy noudattaa sääntöjä, ja tärkeä sääntö on, ettei ketään saa töniä siellä. Yms.



Minä en tosin ole mikään kasvatuksen asiantuntija, itselläni kiltti tyttö, ei ole tarvinnut tällaisiin asioihin koskaan puuttua. Mutta vastasin silti, kun kysyit.

kun asia on heti päiväkodissa käsitelty ja olette myös kotona siitä puhuneet, asia saa olla loppuunkäsitelty. Jos tulee uudelleen samankaltaisia tilanteita (toivottavasti ei) niin voitte vaikka piirtää sarjakuvan tapahtuneesta. Siis mitä tapahtui ja mitä siitä seurasi tai olisi voinut seurata. Nyt ei kannata enää jäädä asiaan, 4-vuotias on niin pieni.

että on surullinen lapsen käytöksestä tai pettynyt lapsen käytökseen. Kunhan kertoo lapselle, että rakastaa lasta mutta käytöstä ei hyväksy.

T. se erityisope

En myöskään missään nimessä sanoisi olevani surullinen ja pettynyt lapseen (oikein tosissako olet niin sanonut, vai onko tämä trolli? Sanooko joku tosiaan lapselleen tuolla tavalla?).

Minä en tosin ole mikään kasvatuksen asiantuntija, itselläni kiltti tyttö, ei ole tarvinnut tällaisiin asioihin koskaan puuttua. Mutta vastasin silti, kun kysyit.

Sanoin nimenomaan, että olen tekoon pettynyt, en lapseen. Uskon, että tunteistaan saa aikuinenkin lapselle puhua. Ollaan kyllä halattu sen puheen päälle. Kiitos kaikista vastauksista, antoivat paljon ajattelemisen aihetta.



Juuri tuota mietin, että kun on kerran jo rangaistu, niin miten tästä eteenpäin. Lapsi on pieni, mutta teko oli vakava. Päätin kuitenkin, että nyt saa tämä asia olla. Pelkään vain, että väkivaltaisuus jatkuu ja ehkä pahenee, jos ei asiaan puutu kunnolla heti. Mutta jos toistuu, niin sitten pitää miettiä uudelleen.

niin siellä olleet riidat sovitaan siellä tarhassa ja asiaa ei kuulu enää vääntää kotona.



Ei siis kotona pitäisi ottaa videoita pannaan koska asia on jo käsitelty. Lapsi on sitä katunut ja se on annettu anteeksi.



Vaikka tilanne oli vaarallinen niin vaarallisia tilanteita on muuallakin. Kuolema kuolee vierellä monta kertaa päivässä -ilman että sitä edes tajuaa, aina niitä ei edes huomaa, olisi kohtuullista että otat saman asenteen AINA kun joku on hengenvaarassa, ei vaan tuollainen selvä kun voi tippua ja vastaavasti joskus on vaara vaikka tilanne olisi vahinko.

Reagoit nyt liian voimakkaasti. Se oli ja meni jo.