Lue keskustelun säännöt.
Joskus mua säälitää ihmiset jotka...
20.06.2012 |
ovat niin täysin hurahtaneet johonkin lemmikkiinsä (yleensä koiraan) ettei elämässä muuta ole.
Mulla esim tuttava, lähes 40v nainen jolle koira on täysin henki ja elämä.Facebookissa ei mitään muuta olekaan kuin hän ja hänen koiransa. Kutsuu koiraansa tuhannella eri lempinimellä ja sanoo miten koira ei voi koskaan häntä pettää eikä olla hänelle ilkeä. Koira on hänelle ihan täysin lapsen asemassa. Hän puhuu sille kuin lapselle jne...omia lapsia hänellä ei siis ole vaan on koira ja mies. Miehestään ei puhu koskaan mitään.
Ei siinä mitään jos itse kokee onnellisuutta niin hyvä niin mutta joskus kyllä tunnen sääliä ei voi mitään...
Kommentit (10)
täytyy olla jotenkin vinksahtanut. Facebookissa kyllä herättää hilpeyttä nämä "koirasivut", siis ei MITÄÄN kun koiraa ja sitä riittää....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ne sinisilmäisesti kuvittelevat että kaikista on se niiden paskasen näköinen karvakasa (josta ei edes tiedä kumpi on pureva pää) NIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIN ihana että... : )
Mun yks kaveri fb:ssa kertoo koiransa uimahalli(!!)-reissuista (koirauimala), vaikka harmi kyllä koira tarvisee vielä pelastusliivejä, "koska on aloittanut harrastuksensa niin myöhällä iällä"-- MÄ EN KESTÄ :D
Jotkut hurahtavat koiriinsa, toiset kissoihin ja kolmannet lapsiinsa. Siihen elämään ei sitten mahdu mitään muuta kuin ne asiat.
Mutta olkoonsa. Itseäni nuo eivät niin häiritse, enemmänkin ap:n kaltaiset häiritsevät jotka kokevat tarpeelliseksi "sääliä" eli ylenkatsoa muita ihmisiä, oli syy mikä tahansa.
Meillä on suvussa eräs yli 60 v. täti-ihminen, jolla elämässä ei ole oikein muuta sisältöä kuin koira. Vaikka joskus ei jaksaisi kuunnella yksityiskohtaista selostusta koiran päivän puuhailuista, olen kuitenkin onnellinen, että hänellä koira on seuranaan. Lähinnä pelottaa, että kun (jo vanhasta) koirasta aika jättää, niin kuinka kova paikka se tädille sitten on ja miten hän siitä yli pääsee ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat niin täysin hurahtaneet johonkin lemmikkiinsä (yleensä koiraan) ettei elämässä muuta ole.
Mulla esim tuttava, lähes 40v nainen jolle koira on täysin henki ja elämä.Facebookissa ei mitään muuta olekaan kuin hän ja hänen koiransa. Kutsuu koiraansa tuhannella eri lempinimellä ja sanoo miten koira ei voi koskaan häntä pettää eikä olla hänelle ilkeä. Koira on hänelle ihan täysin lapsen asemassa. Hän puhuu sille kuin lapselle jne...omia lapsia hänellä ei siis ole vaan on koira ja mies. Miehestään ei puhu koskaan mitään.
Ei siinä mitään jos itse kokee onnellisuutta niin hyvä niin mutta joskus kyllä tunnen sääliä ei voi mitään...
Kiva se on et ihmisillä on asioita joista iloita, mut mulle on toisaalta yks hailee onko se juttu joku lemmikki (ja joo yleensä just koira), harrastus, työ tai parisuhde - ylipäätään jos jaksaa jauhaa päivästä toiseen vain ja ainoastaan yhdestä asiasta, niin auttamatta tulee kyllä semmonen fiilis että ei tollakaan kovin vahvasti mee.
Onneksi on tosi paljon myös ihmisiä, joilla ei ole mitään intohimoa elämässä eikä heidän tarvitse olla mistään aiheesta erityisen iloisia. Joka asiasta valittajiakin sentään riittää tasapainottamaan näitä sekopäisiä intovauhkoajia. Oishan se kamalaa, jos joutuisit säälimään ihan kaikkia ihmisiä.
joko pakkomielteisyys tai täydellinen intohimottomuus ja ilottomuus ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monelle lemmikki on todella lapsen korvike, esim. siitä syystä ettei lapsia pysty saamaan. En mä kyllä silti näe siinä mitään erityisen säälittävää, hyvä että on edes jotain. Ihmisellä kuitenkin on voimakas halu hoitaa ja hoivata.
Ei ole koskaan koiraa ollut, mutta ymmärrän kyllä heitä, joille koira on todella tärkeä. Koira korvaa monesti ihmissuhteita, ja on esim yksinasuvalle tärkeä perheenjäsen. Kuinka kurjaa olisi tulla tyhjään kotiin, jos koira ei siellä odottaisi.... Ja monelle vanhukselle koira antaa lisävuosia seuralaisena.
Kritisoin kyllä koirien liikaa inhimillistämistä, eläin on kuitenkin eläin, jota ei kannattaisi ihmiseen verrata. Mutta kukin tyylillään.
Onneksi on tosi paljon myös ihmisiä, joilla ei ole mitään intohimoa elämässä eikä heidän tarvitse olla mistään aiheesta erityisen iloisia. Joka asiasta valittajiakin sentään riittää tasapainottamaan näitä sekopäisiä intovauhkoajia. Oishan se kamalaa, jos joutuisit säälimään ihan kaikkia ihmisiä.