Mä en mielestäni ole masentunut vaikka mulla on diagnoosina vakava masennus.

Minulla on vuosia kestänyt keskivaikea masennus. Typerimmältä se kuulosti sairaalassa, kun mitä järjettömimmin kohtalo osui enkä ehtinyt kuolla. Siis ei mikään avunhuuto, mutta kaikkea ei vain pysty ennakoimaan. Silloin kerrottiin, että vakavassa masennuksessa ei pysty edes tappamaan itseään. Toinen lääkäri on joskus sanonut, ettei välttämättä pysty kättään nostamaan. Sulla on varmaan tietokoneen näppäimet alhalla:)

kun on pakko, kun en asu palvelutalossa. Mutta kuulemma oon vakavasti masentunut.

että va kavasti masentunut ei pysty tappamaan itseään. Onkohan heillä omakohtaista kokemusta?



Haluaisn tietää, kuka on diagnosoinut masennuksesi, oletko käynyt psykiatrilla? Minä kärsin keskivaikeasta masennuksesta ja tämä tulos saatiin ihan terveysasemalla tekemällä Beckin masennustesti. Eipä masennustani kuitenkaan juuri hoideta, lääkityksen sain (alkaa luojan kiitos auttaa parin kuukauden jälkeen) ja kävin muutaman kerran juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa.



Minulla masennus oireili myös väsymyksenä, uuvuin ihan pienestä, enkä jaksanut mitään ylimääräistä. Mielialat myös ailahtelivat paljon, suutuin pikku asioista ja tiuskin perheenjäsenille. Vetäydyin sosiaalisista suhteista. Lopuksi tajusin hakea apua lasteni takia (minulla on kaksi alle kouluikäistä lasta).



Kai sitä masennusta on hyvin monenlaista, mutta USEIN siihen kuuluu kiinnostuksen väheneminen, surullinen mieliala tai turta olo, väsymys jne.