Missä asiassa olet huono äiti?

liiankin vahvaa, ja sitten kun en jaksakaan, niin saatan lapsen nähden itkeä tai raivota (yleensä miehelle)

menetän hermoni niin huudan, tai oikeastaan karjun. Väsyneenä pinnani ei ole oikein pitkä.

Luen kyllä, katson lasten elokuvia heidän kanssaan. Vien harrastuksiin, luistelemaan yms. mutta en leiki. Koskaan. :(

menetän hermoni niin huudan, tai oikeastaan karjun. Väsyneenä pinnani ei ole oikein pitkä.

tää taitaa olla aika yleinen heikkous...

menetän hermoni niin huudan, tai oikeastaan karjun. Väsyneenä pinnani ei ole oikein pitkä.

pitää parempaa huolta kotimme siisteydestä.

En osaa olla jämäkkä, potta- ja syömisharjoittelut.

En vie lapsia ulkoilemaan usein, varsinkaan talvella. Kämppä ei ole siisti, lähimaillekaan. Lapset saavat katsoa telkkaria mielinmäärin. Lapset saavat myös aivan liikaa makeaa, pitäisi karsia heiltäkin hiilareita. Lapset eivät tahdo syödä kasviksia.

Toisaalta lapset saavat todella paljon rakkautta, ja ovat terveitä ja voivat kaikinpuolin hyvin.

Hermot saattaa mennä, jos on sanonut jostain asiasta kärsivällisesti ensin sata kertaa. Sitten saattaa tulla pimahdus ja suorastaan karjua se asia.. Hävettää ja nolottaa, kun muuten olen mielestäni hyvä äiti. Silloin tuntuu siltä, että vanhemmuus on todella haasteellunen tehtävä ja siitä kympillä suoriutuminen mahdotonta...

"Et anna minun valita materialismia etkä tue materialismiani"

Eli kun lasten kouluissa on tapaamisia ja projekteja, mä en kuollaksenikaan halua osallistua niihin. Vanhempainvartit ovat ok, koska silloin siellä ei ole opettajan lisäksi kukaan muu ja siellä mä saan oikeasti tärkeää tietoa.

Sama juttu :(

tyttö 1v8kk eikä vielä leiki ulkona mitään, kävelee vain edestakaisin tuossa talon edessä olevalla tiellä (vain pihoihin ajoa eli ei koskaan liikennettä kun me oltais ulkona) se vaan on niiiiiiin tylsää näin talvisin.

leikin liian vähän lapsen kanssa, paljon katsellaan kyllä kirjoja. Liian usein laitan lastenohjelmat että viihtyisi paremmin..riittäähän näitä :(

purkkiruokaa syö vieläkin joka viikko ainakin parina päivänä, ei vaan aina saa tehtyä ruokaa (itse syön dieettiruokavaliolla ni sekään ruoka ei oikein käy noin pienelle)

Lapsi on vielä 5kk vauva ja joskus kun oon tosi väsynyt niin huudan miehelleni, itkua ja huutoa ja vauva kuulee ja alkaa itkemään. Nyt olen kuukauden jo hillinnyt tässä hermojani, ja olen mennyt hetkeksi parvekkeelle laskemaan kymmeneen kun hermoromahdus uhkaa.



Niin ja talvella ei tosiaan olla vaunuiltu päivittäin.

En vie lapsia ulkoilemaan usein, varsinkaan talvella. Kämppä ei ole siisti, lähimaillekaan. Lapset saavat katsoa telkkaria mielinmäärin. Lapset saavat myös aivan liikaa makeaa, pitäisi karsia heiltäkin hiilareita. Lapset eivät tahdo syödä kasviksia.

Toisaalta lapset saavat todella paljon rakkautta, ja ovat terveitä ja voivat kaikinpuolin hyvin.

Paitsi ulkoillaan. Annan syödä välipalan joskus telkkarin edessä. Taapero ei anna pestä hampaita eikä ota d-vitamiinia joka pv.

yövalvomisia. Olen huutanut ja raivonnut lapselle yöllä (heräillyt koko 3v ikänsä öisin ja paljon).

yritän salata väsymykseni kaikilta ja sitten huudan ja raivoan miehelle ja lapselle.

pientä fyysistä kuritusta tarvittaessa (pieniä näpäytyksiä, kiinniottamisia, kevyitä läimäytyksiä pepulle, joskus (tosi harvoin) tukkapöllyä. Onneksi en ole huono äiti tässä maassa missä asun, sillä täällä tuo on laillista ja yleistäkin. Sitä näkee tapahtuvan ihan yleisillä paikoillakin. Eilen juuri haettuani lapsen koulusta näin, kun paikallinen äiti raivosi lapselleen kaikkien muiden vanhempien keskellä kurkku suorana. Korvatillikka tuli myös hänelle. Täällä on muten lapset onnellisempia ja vähemmän mielenterveysongelmia, erikoista.

ja välillä ärtyisä. en jaksa puuhastella lasten kanssa yhteisiä juttuja.

Tuntuu et kaikilla aika samat heikkoudet, väsymys, pinnan palaminen, karjuminen.



Onko vaan niin, et Suomalainen äiti on NIIN yksin tässä lastenkasvatus tehtävässään? Isovanhemmat on liian kaukana, tai heitä ei omilta harrastuksiltaan (TV:n katsominen...) jaksa kiinnostaa. Miehet luo uraa ja tienaa, eikä ehkä oikeasti jaksa niin paljoa osallistua lastensa hoitoon ainakaan omistautumalla heille esim. vuodeksi kotihoitoon.



Ei ihme et väsyttää, ja kaikki kuitenkin yrittää parhaansa.

lähdeviite tuohon tutkimukseen, jonka mukaan lapset ovat asuinmaassanne onnellisempia ja mieleltään terveempiä?

pientä fyysistä kuritusta tarvittaessa (pieniä näpäytyksiä, kiinniottamisia, kevyitä läimäytyksiä pepulle, joskus (tosi harvoin) tukkapöllyä. Onneksi en ole huono äiti tässä maassa missä asun, sillä täällä tuo on laillista ja yleistäkin. Sitä näkee tapahtuvan ihan yleisillä paikoillakin. Eilen juuri haettuani lapsen koulusta näin, kun paikallinen äiti raivosi lapselleen kaikkien muiden vanhempien keskellä kurkku suorana. Korvatillikka tuli myös hänelle. Täällä on muten lapset onnellisempia ja vähemmän mielenterveysongelmia, erikoista.