Lue keskustelun säännöt.
Missä asiassa olet huono äiti?
07.02.2012 |
IHan oikeasti huono. Jossa olisi todellakin petraamisen paikka?
Kommentit (38)
ei ulkoilla läheskään joka päivä enkä aina tee jotain kivaa lasten kanssa. Kuuntelen kun tarvitaan äitiä mutta muuten olen omissa oloissani. Koen syyllisyyttä mutta niin on minutkin kasvatettu eikä se silloin lapsena haitannut.
Harmittaa että olen itsekin niin laiska etten parempaan jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lähdeviite tuohon tutkimukseen, jonka mukaan lapset ovat asuinmaassanne onnellisempia ja mieleltään terveempiä?
pientä fyysistä kuritusta tarvittaessa (pieniä näpäytyksiä, kiinniottamisia, kevyitä läimäytyksiä pepulle, joskus (tosi harvoin) tukkapöllyä. Onneksi en ole huono äiti tässä maassa missä asun, sillä täällä tuo on laillista ja yleistäkin. Sitä näkee tapahtuvan ihan yleisillä paikoillakin. Eilen juuri haettuani lapsen koulusta näin, kun paikallinen äiti raivosi lapselleen kaikkien muiden vanhempien keskellä kurkku suorana. Korvatillikka tuli myös hänelle. Täällä on muten lapset onnellisempia ja vähemmän mielenterveysongelmia, erikoista.
Ei kirjoittaja mistään tutkimuksista puhunut!!Kyllä riittää silmät ja korvat päässä!Ongelma on just tää sun vitun tutkimuslädetasoinen ajatusmaailma.Mekin asuttiin ulkomailla ja voin allekirjoittaa,että sielläkin lapset saivat olla lapsia,pukeutua kuin lapset eikä tarvinnut esittää mitään kyllä-mä-pärjään-isoa-tyttöä 5-vuotiaana!Suomalaiset on todella typeriä.Koulussa esim.teititeltiin opettajaa,jos koulunkäynti ei kiinnostanut,sai lähteä.Kuri ja rakkaus kulkee käsi kädessä,suomalainen yhteiskunta on arvoton ja turvaton lapsille..
- ei ulkoilla paljoa
- ei käydä joka ilta suihkussa (ei opi siis puhtautta)
- telkku aina päällä
- en osaa pitää aina kuria
- syö vain 1 lämpimän aterian päivässä (ei siis kelpaa kuin tuo 1)
- ei kuunnella musiikkia, koska itse liikutun kaikesta
- en ole opettanut halaamaan läheisiä
- annan hedelmäsoseita purkista (jugurtin joukkoon)
- ainut lapsi (kuten äitinsäkin)
ym ym miljoona muuta paskaa:( käyn myös psykoterapiassa huonoa äitiyttäni läpi
jotain hyvääkin:
- hellyyttä ja rakkautta määrättömästi
- kehuja ja kannustusta
- ruuat tehdään itse
- harrastuksia muiden lasten seurassa 3krt viikossa
- äiti kotona
Mutta huonoja puolia on miljoonasti enemmän kuin hyviä
Eli huutaminen kun hermot menevät. Jotka tuntuvat menevän ihan liian helposti. Ja väsymys vielä lyhentää sitä pinnaa entisestään. Olen ennen lapsia luullut, että olen kovinkin pitkä pinnainen. Enpä näköjään ole ja se harmittaa ja suututtaa kovasti.
joskus turhan helposti, etenkin väsyneenä ja/tai nälkäisenä. Saatan raivota pää punaisena ja vispata käsilläni, polkea jalkaa tms. todella aikuismaista lapsille. Onneksi en nykyään edes joka päivä mutta liian usein kuitenkin.
Tarvitsen ihan liikaa unta ollakseni hyvä äiti ja väsyneenä aamut menevät zombina sohvalla maatessa. Iltaa kohden kuitenkin sitten herään ja saadaan puuhailtua jotain.
Olen todella huono leikkimään lasten kanssa.
Noin muuten, olen todella laiska tekemään kotitöitä. Pyykit pidän järjestyksessä ja ruoan laitan, mutta melkein kaikki muu on mieheni vastuulla. Sitten kun hän alkaa siivoamaan, siivoan kyllä ihan mielelläni kaverina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- ei ulkoilla paljoa
- ei käydä joka ilta suihkussa (ei opi siis puhtautta)
- telkku aina päällä
- en osaa pitää aina kuria
- syö vain 1 lämpimän aterian päivässä (ei siis kelpaa kuin tuo 1)
- ei kuunnella musiikkia, koska itse liikutun kaikesta
- en ole opettanut halaamaan läheisiä
- annan hedelmäsoseita purkista (jugurtin joukkoon)
- ainut lapsi (kuten äitinsäkin)ym ym miljoona muuta paskaa:( käyn myös psykoterapiassa huonoa äitiyttäni läpi
jotain hyvääkin:
- hellyyttä ja rakkautta määrättömästi
- kehuja ja kannustusta
- ruuat tehdään itse
- harrastuksia muiden lasten seurassa 3krt viikossa
- äiti kotonaMutta huonoja puolia on miljoonasti enemmän kuin hyviä
- olen myös epäsiisti
- juon alkoholia muutaman annoksen lauantaisin
Eli kun lasten kouluissa on tapaamisia ja projekteja, mä en kuollaksenikaan halua osallistua niihin. Vanhempainvartit ovat ok, koska silloin siellä ei ole opettajan lisäksi kukaan muu ja siellä mä saan oikeasti tärkeää tietoa.
En jaksa äitien juttuja, esim. lastenjuhlat, jossa on pakko jaaritella ventovieraiden mammojen seurassa, ja mukamas löytää jotakin yhteistä siksi, koska meillä sattuu olemaan samanikäisiä lapsia.
Inhoan kaikenmaailman pullan ja piparkakkujen paistamisia myyjäisiin. Taas tuli tyttären koulusta kirje kotiin että pitäisi paistaa ystävänpäiväksi kakkuja. Joskus tuntuu siltä, että olen joutunut takaisin koulunpenkille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa aina uhmailua, vaan pinna palaa ja karjun. Joskus olen karjunut vauvallekin. Meillä on kyllä tuo ed kirjoittajan pohtima yksinäisyys osasyynä, ei ole ainoatakaan lapsenvahtia ja mies tekee pitkiä työpäiviä.
Pinnani on lyhyt aina, ei liity väsymykseen.
Syyllistä usein esikospoikaa kaikesta pienestä ja turhasta. Tiedän sen olevan hänelle haitallista, joten ylikompensoin sitten rakkaudentunnustuksiani hänelle myös.
Räyhään myös muille kuin lapsilleni ja syyllistä kketä vain kenet kiinni saan.
Eikös kuullosta mukavalta äidiltä?
On minussa hyvätkin puoleni, mutta sitähän sä et kysynyt, vai kuinka.
Vaan yhtä tärkeää on harrastukset, perhe, ystävät ja joutoaika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
.... josta kaikki tämän ketjun äidit itseään syyllistävät. On myös ihmisiä, joilla ei ole juuri huutamiseen taipumusta, mutta voi olla muita, paljon vakavampia puutteita.
syyllistämisviesti, joka uhkaa tehdä teistä kaikista lastensuojeluilmoituksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
syyllistämisviesti, joka uhkaa tehdä teistä kaikista lastensuojeluilmoituksen?
ja heittää, että mitäs ootte lapsia menny tekemään kun ei kerta hermot sitä vähää kestä :D
(Sinkkonen?) on sanonut/kirjoittanut, että ruumiillinen kuritus on kaikkein haitallisinta maissa, joissa positiivisia tunteita ei ole tapana osoittaa lapsille samalla voimakkuudella kuin tuota kuritusta. Kuten esim. Suomessa.
Kärjistäen siis nuo läimäytykset yms. eivät ole niin haitallisia kulttuureissa, joissa lapsille ositetaan myös rakkautta ja hellyyttä samalla mitalla ja vielä siten, että saldo on on rakkauden ja hellyyden puolella.
Olen suomalaisen yhteiskunnan mukaan "huono" äiti, koska lapseni saavat pientä fyysistä kuritusta tarvittaessa (pieniä näpäytyksiä, kiinniottamisia, kevyitä läimäytyksiä pepulle, joskus (tosi harvoin) tukkapöllyä. Onneksi en ole huono äiti tässä maassa missä asun, sillä täällä tuo on laillista ja yleistäkin. Sitä näkee tapahtuvan ihan yleisillä paikoillakin. Eilen juuri haettuani lapsen koulusta näin, kun paikallinen äiti raivosi lapselleen kaikkien muiden vanhempien keskellä kurkku suorana. Korvatillikka tuli myös hänelle. Täällä on muten lapset onnellisempia ja vähemmän mielenterveysongelmia, erikoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on vielä 5kk vauva ja joskus kun oon tosi väsynyt niin huudan miehelleni, itkua ja huutoa ja vauva kuulee ja alkaa itkemään. Nyt olen kuukauden jo hillinnyt tässä hermojani, ja olen mennyt hetkeksi parvekkeelle laskemaan kymmeneen kun hermoromahdus uhkaa.
Niin ja talvella ei tosiaan olla vaunuiltu päivittäin.
Täällä toinen :) Ei vaan kestä hermo koko ajan,valitettavasti. Eikä todellakaan vaunuilla päivittäin mutta tuosta nyt en koe huonoa omatuntoa ollenkaan.
- Olen laiska ulkoilemaan ja aika usein ollaan ulkona vain puoli tuntia tai 45min. Arkisin ei oikeastaan ulkoilla ollenkaan kun lapsi on päivisin päiväkodissa.
- Annan lapsen aika usein syödä aamu- ja iltapalan olohuoneessa.
- Vien joskus lapsen hoitoon vaikka mulla on vapaapäivä, ehkä n. 1-2 kertaa kuukaudessa teen niin.
- huudan lapsille. Tiuskin ja äyskin myös vauvalle kun hän itkee öisin. Joskus olen niin väsynyt, että otan vauvan viereen, alan nukkumaan annan hänen huutaa - tuntuu aivan ylivoimaiselta nousta ylös ja kanniskella häntä.
- annan ihan liikaa makeaa. Lapset saavat joka iltapäivä jotain pullaa tai karkkia, että saan olla edes hetken omissa ajatukisssani. Palkitsen ja lohdutan myös helposti makealla.
- hermostun täysin turhanpäiväisistä asioista; siitä että ensin etsin peukalonpaikkaa rukkasesta sen viisi minuuttia ja kun se heti sekunnin päästä pitäisi laittaa uudelleen niin hermo soi...
- en hirveästi rohkaise esikoista omatoimisuuteen, koska pääsen helpommalla kun teen asiat hänen puolestaan (käytännössä lähinnä pukeminen)
- minulla ei tällä hetkellä ole muuta elämää kuin äitiys. Olen hyvin turhautunut sen vuoksi, tarvitsisin muutakin, mutta mulla ei paukut riitä. En jaksa alkaa enää yöllä opiskelemaan jne. Tunnen tästä syyllisyyttä, koska olisi kaikille parempi, jos en vaan pyöris tässä kotiympyröissä tiskipöytää pyyhkimässä
Joskus olen karjunut vauvallekin. Meillä on kyllä tuo ed kirjoittajan pohtima yksinäisyys osasyynä, ei ole ainoatakaan lapsenvahtia ja mies tekee pitkiä työpäiviä.